Pihi, huono suunnittelemaan ja kokeilunhaluinen – 10 matkailufaktaa minusta ja yksi ekstra!

Unelmatrippi-blogin Jenni heitti jo aikapäivää sitten haasteen miettiä 10 matkailufaktaa itsestäni. Jotenkin ajattelin aluksi, että nämähän tulisivat helposti, mutta miettimisaikaa on tarvittukin kuukausi tolkulla. Tässä niitä nyt kuitenkin tulee. Haaveillaan matkustamisesta nyt, kun muutakaan ei oikein voi.

1. Olen säästeliäs matkailija – ja jälkikäteen se aina vähän harmittaa

Minun on vaikea kuluttaa rahaa. Liekö kotoa opittu tapa vai sisäänrakennettu pihiys, mutta jätän aika helposti asioita tekemättä, vaikka rahaa olisikin, jos jokin tuntuu liian kalliilta. Pari kertaa tämä on jäänyt harmittamaan oikein kunnolla. Islannissa jätettiin muun muassa valassafari tekemättä ”kalliin” hinnoittelun vuoksi, vaikka jälkikäteen ajateltuna 50 € siinä vaiheessa ei olisi matkabudjetissa näkynyt suuntaan tai toiseen.

Jossain kohtaa pihiydestä on hyötyäkin, sillä osittain pihiyden takia ja osittain vain siitä syystä, että turha tavaroiden ostelu oksettaa, en tuo oikeastaan koskaan tuliaisia matkoilta. Kenellekään.

2. Road tripit ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan meidän matkailumuotona

…miksihän edellinen ajatus tuntuu tällä hetkellä vain kaukaiselta haaveelta.. ehkä siksi, että se on sitä.

Kun road tripien makuun on päässyt, niistä on vaikea päästä eroon. Matkailun Nobel sille, joka on keksinyt autonvuokrauksen, sillä ei ole mitään sen parempaa matkustusmuotoa kuin autolla kohteisiin tutustuminen!

Perheenä jos lähdetään liikenteeseen vuokrataan nykyään lähes poikkeuksetta auto, ellei ole tarkoitus tutkia vain muutaman päivän ajan yhtä kaupunkia. Vaikka julkisilla kulkeminen olisi huomattavasti ekologisempaa ja usein nopeampaakin, olemme varsinkin lapsen kanssa kokeneet autoilun mielekkäänä ja vapauttavana vaihtoehtona. Tosin sitten kun lapsikin tuosta vähän kasvaa, haluan viedä hänet kunnon junamatkalle halki Euroopan ja Aasian!

…miksihän edellinen ajatus tuntuu tällä hetkellä vain kaukaiselta haaveelta.. ehkä siksi, että se on sitä.

3. Tykkään eksyttää itseni uudessa kaupungissa

Jos matkustaisin aina yksin, en varmasti juurikaan katselisi karttoja. Tietenkin, jos jotain tiettyä paikkaa täytyy etsiä, kaivan helposti Google Mapsin tai jonkun muun sovelluksen esiin ja suunnistelen paikan päälle. Mutta rakastan sitä, että saan eksyä vanhojen kaupunkien pikkukujille, vaellella päämäärättömästi ja ikkunashoppailla mieleni kyllyydestä. Ja sitten istahtaa siihen somaan pieneen kuppilaan, joka kutsuu minua kilometrien vaeltelun jälkeen.

4. Rakastan Aasiaa, mutta lyhyet kaukomatkat eivät kiinnosta

Tämä on dilemma! Rakastan Aasiaa ja haluaisin käydä siellä useammin, mutten yksinkertaisesti vain kykene lähtemään niin pitkän välimatkan päähän vain 2 viikon tähden. Tämä on jokin päähänpinttymä, josta tavallaan haluankin pitää kiinni, mutta josta usein tekisi mieli lipsua.

Minulle maapallon toiselle puolelle lentäminen vain muutamien päivien tähden tuntuu kaukaiselta ja epäeettiseltä ajatukselta. Toisaalta taas 3 viikkoa tuntuisi jo paljon järkevämmältä ajalta, ja kuten huomaatte, näissä ajatuksissa ei ole päätä eikä häntää. Mikäänhän ei varsinaiseti muutu olenko reissussa 2 vai 3 viikkoa.

Ehkä pitäisi pitää pieni keskustelutuokio itseni kanssa aiheesta.

5. Haluan maistaa aina paikallisia herkkuja tai perinneruokia

Lepakkopataa, lehmän vatsalaukkukeittoa, skorpionia, jakkihedelmää. Haluan yleensä matkoillani syödä jotain kohteelle perinteistä ruokaa ja maistella vähän kummallisuuksiakin. Saatan nähdä usein vähän vaivaakin, jotta saan laitettua suuhuni jotain, mistä voin sitten kotikulmilla huudella.

Erikoisimmat maistamani ruoat ovat tosiaan lepakkopata Indonesiassa ja lehmän vatsalaukkukeitto Romaniassa. Lepakkopataa saattaisin toistekin syödä mutta vatsalaukkukeittoon en enää koske!

6. Olen viime hetken pakkaaja

En yleensä kamalan paljoa ennakoi ennen varsinaista lähdön hetkeä. Jokainen lähtö on aina kovaa säätöä ja usein siinä sähellyksessä käy jotain perustavanlaatuista. Pahimpana mokailuna parin vuoden takainen äkkilähtö Kreikkaan, joka nyt on sähläämisen kanssa ihan oma lukunsa. Ei mennä siihen sen enempää.

Jotenkin luulisi, että näihin ikävuosiin mennessä sitä olisi jo hiukan oppinut, että pakata voi jo esim päivää aiemmin. Mutta ei. Mitä vanhemmaksi mennään, sitä villimmäksi touhu käy. Kai tähän on vaan totuttava!

7. Olen huono suunnittelemaan

Jos lähden yksin matkaan, teen suunnittelun vähän paremmin ja seikkaperäisemmin. Mutta jos matkustamme perheenä tai kaveriporukassa, jätän suunnittelun vaistomaisesti muiden harteille. Se on sääli, sillä suunnittelu on matkailun puoli ruokaa ja kunnon suunnittelulla ja historian pläräämisellä matkakohteesta saa monesti aika paljon enemmän irti.

Usein saatan avata matkaoppaan vasta lentokoneessa matkalla kohteeseen, mikä sekin on tosin mukavaa, mutta ehkä tässä olisi minulla vielä petraamisen paikka!

• Pää edellä vai huolella suunnitellen? – Tällaisia reissusuunnittelijoita ollaan

8. En ole millään tasolla maabongari

Minulle ei ole tärkeintä se, kuinka monta eri maata ehdin elämässäni nähdä. Haluan ennemminkin tutustua kohteisiin syvemmin ja mielelläni palaan samaan maahan, jos olen kokenut sen miellyttäväksi ja haluan tutustua siihen paremmin.

En saa mitään kiksejä, että saan vetää ruksin seinään vain siitä hyvästä, että varpaani ovat koskettaneet jonkin maan maaperää. Tai että lähtisin katsomaan jotain paikkaa, mikä ei kiinnosta lainkaan, mutta sinne on vaan pakko päästä, sillä joku nyt vaan on keksinyt, että se on pakko nähdä.

9. Ensimmäinen itsekseen tehty ulkomaanmatka suuntautui Meksikoon

”Aika rohkeeta”, sainoisin nyt 20-vuotiaalle minälleni! Haluttiin ystäväni kanssa lähteä pitkälle matkalle ja valittiin kohteeksi Meksiko. Kierrettiin Meksikossa kuukausi reput selässä ja kaikki meni mainiosti.

Nyt kun ajattelee, niin oltiin kyllä aika rohkeita! Sinne me vaan mentiin ilman älypuhelimia kartat ja matkaoppaat kourassa ja suhattiin ympäri Meksikoa Mexico Citystä Oaxacaan, sieltä Puerto Escondidoon ja pahamaineiseen Acapulcoon. Ja välissä vähän muuallekin.

10. En ole himomatkaaja.

Olen oikeastaan vasta vuoden sisällä kaikkien sulkujen ja rajoitusten keskellä ymmärtänyt, etten itse asiassa ole mikään himomatkaaja. Tykkään kyllä matkustaa ja rakastan nähdä uusia paikkoja, mutta minun elämässäni on niin paljon muitakin ilonaiheita ja teemoja, joista ammentaa energiaa, ettei ulkomaanmatkailun poistuminen elämässäni ole kovasti järkyttänyt mielenterveyttäni.

Olen oikeastaan ihan mielissänikin siitä, jos halpalentojen aika on pikkuhiljaa ohi ja ihmiset joutuvat hiukan pohtimaan uudelleen omia matkailutottumuksiaan. Onko järkeä lentää 10 kertaa vuodessa viikonloppumatkalle Eurooppaan, vai voisiko suuntaus olla se, että kerran vuodessa tekisi yhden pidemmän reissun? Minä ainakin liputan viimeisimmän vaihtoehdon perään!

11. Olen hyvää matkaseuraa

10 matkailufaktaa minusta ei riitä, vaan on pakko lisätä vielä yksi ekstra, nimittäin se kaikista tärkein!!!

Joku voi korjata, jos olen väärässä, mutta mä olen kyllä mielestäni aika hyvää matkaseuraa!! 😁😂😍

Olen tarvittaessa spontaali, lähden mukaan melkein mihin tahansa, mutten kuitenkaan tarvitse mitään erikoista, että pystyn nauttimaan. Pystyn nukkumaan askeettisessa bungalowissa, elämään riippumatossa tai makoilemaan 5 tähden hotellin kylpylässä. Harvoin narisen ruoasta (ainakaan nykyään enää) eikä minulla ole suurempia rajoitteita ruoan suhteen.

Milloin lähdetään!?!

Ota rohkeasti haaste vastaan, jos et ole jo ottanut! Tämä oli hauskaa!

Lisää 10 matkailufaktaa minusta postauksia:

• Unelmatrippi | 10 matkailufaktaa minusta
• Ja sitten matkaan | 10 matkailufaktaa minusta
• Matkalla Missä Milloinkin | 10 matkailufaktaa meistä

---

SEURAA SOMESSA:

INSTAGRAM

FACEBOOK