fbpx
Menu

Pihi, huono suunnittelemaan ja kokeilunhaluinen – 10 matkailufaktaa minusta ja yksi ekstra!

Unelmatrippi-blogin Jenni heitti jo aikapäivää sitten haasteen miettiä 10 matkailufaktaa itsestäni. Jotenkin ajattelin aluksi, että nämähän tulisivat helposti, mutta miettimisaikaa on tarvittukin kuukausi tolkulla. Tässä niitä nyt kuitenkin tulee. Haaveillaan matkustamisesta nyt, kun muutakaan ei oikein voi.

1. Olen säästeliäs matkailija – ja jälkikäteen se aina vähän harmittaa

Islanti road trip (6 of 10)

Minun on vaikea kuluttaa rahaa. Liekö kotoa opittu tapa vai sisäänrakennettu pihiys, mutta jätän aika helposti asioita tekemättä, vaikka rahaa olisikin, jos jokin tuntuu liian kalliilta. Pari kertaa tämä on jäänyt harmittamaan oikein kunnolla. Islannissa jätettiin muun muassa valassafari tekemättä ”kalliin” hinnoittelun vuoksi, vaikka jälkikäteen ajateltuna 50 € siinä vaiheessa ei olisi matkabudjetissa näkynyt suuntaan tai toiseen.

Jossain kohtaa pihiydestä on hyötyäkin, sillä osittain pihiyden takia ja osittain vain siitä syystä, että turha tavaroiden ostelu oksettaa, en tuo oikeastaan koskaan tuliaisia matkoilta. Kenellekään.

2. Road tripit ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan meidän matkailumuotona

Islanti road trip (4 of 10) (2)

…miksihän edellinen ajatus tuntuu tällä hetkellä vain kaukaiselta haaveelta.. ehkä siksi, että se on sitä.

Kun road tripien makuun on päässyt, niistä on vaikea päästä eroon. Matkailun Nobel sille, joka on keksinyt autonvuokrauksen, sillä ei ole mitään sen parempaa matkustusmuotoa kuin autolla kohteisiin tutustuminen!

Perheenä jos lähdetään liikenteeseen vuokrataan nykyään lähes poikkeuksetta auto, ellei ole tarkoitus tutkia vain muutaman päivän ajan yhtä kaupunkia. Vaikka julkisilla kulkeminen olisi huomattavasti ekologisempaa ja usein nopeampaakin, olemme varsinkin lapsen kanssa kokeneet autoilun mielekkäänä ja vapauttavana vaihtoehtona. Tosin sitten kun lapsikin tuosta vähän kasvaa, haluan viedä hänet kunnon junamatkalle halki Euroopan ja Aasian!

…miksihän edellinen ajatus tuntuu tällä hetkellä vain kaukaiselta haaveelta.. ehkä siksi, että se on sitä.

Lue lisää meidän road tripeistä!

3. Tykkään eksyttää itseni uudessa kaupungissa

Jos matkustaisin aina yksin, en varmasti juurikaan katselisi karttoja. Tietenkin, jos jotain tiettyä paikkaa täytyy etsiä, kaivan helposti Google Mapsin tai jonkun muun sovelluksen esiin ja suunnistelen paikan päälle. Mutta rakastan sitä, että saan eksyä vanhojen kaupunkien pikkukujille, vaellella päämäärättömästi ja ikkunashoppailla mieleni kyllyydestä. Ja sitten istahtaa siihen somaan pieneen kuppilaan, joka kutsuu minua kilometrien vaeltelun jälkeen.

Trastevere Rooma

4. Rakastan Aasiaa, mutta lyhyet kaukomatkat eivät kiinnosta

Tämä on dilemma! Rakastan Aasiaa ja haluaisin käydä siellä useammin, mutten yksinkertaisesti vain kykene lähtemään niin pitkän välimatkan päähän vain 2 viikon tähden. Tämä on jokin päähänpinttymä, josta tavallaan haluankin pitää kiinni, mutta josta usein tekisi mieli lipsua.

Togean Indonesia Sulawesi

Minulle maapallon toiselle puolelle lentäminen vain muutamien päivien tähden tuntuu kaukaiselta ja epäeettiseltä ajatukselta. Toisaalta taas 3 viikkoa tuntuisi jo paljon järkevämmältä ajalta, ja kuten huomaatte, näissä ajatuksissa ei ole päätä eikä häntää. Mikäänhän ei varsinaiseti muutu olenko reissussa 2 vai 3 viikkoa.

Ehkä pitäisi pitää pieni keskustelutuokio itseni kanssa aiheesta.

5. Haluan maistaa aina paikallisia herkkuja tai perinneruokia

Lepakkopataa, lehmän vatsalaukkukeittoa, skorpionia, jakkihedelmää. Haluan yleensä matkoillani syödä jotain kohteelle perinteistä ruokaa ja maistella vähän kummallisuuksiakin. Saatan nähdä usein vähän vaivaakin, jotta saan laitettua suuhuni jotain, mistä voin sitten kotikulmilla huudella.

Erikoisimmat maistamani ruoat ovat tosiaan lepakkopata Indonesiassa ja lehmän vatsalaukkukeitto Romaniassa. Lepakkopataa saattaisin toistekin syödä mutta vatsalaukkukeittoon en enää koske!

Delhi sivukuja

6. Olen viime hetken pakkaaja

En yleensä kamalan paljoa ennakoi ennen varsinaista lähdön hetkeä. Jokainen lähtö on aina kovaa säätöä ja usein siinä sähellyksessä käy jotain perustavanlaatuista. Pahimpana mokailuna parin vuoden takainen äkkilähtö Kreikkaan, joka nyt on sähläämisen kanssa ihan oma lukunsa. Ei mennä siihen sen enempää.

Jotenkin luulisi, että näihin ikävuosiin mennessä sitä olisi jo hiukan oppinut, että pakata voi jo esim päivää aiemmin. Mutta ei. Mitä vanhemmaksi mennään, sitä villimmäksi touhu käy. Kai tähän on vaan totuttava!

Isla de Ometepe Nicaragua

7. Olen huono suunnittelemaan

Jos lähden yksin matkaan, teen suunnittelun vähän paremmin ja seikkaperäisemmin. Mutta jos matkustamme perheenä tai kaveriporukassa, jätän suunnittelun vaistomaisesti muiden harteille. Se on sääli, sillä suunnittelu on matkailun puoli ruokaa ja kunnon suunnittelulla ja historian pläräämisellä matkakohteesta saa monesti aika paljon enemmän irti.

Usein saatan avata matkaoppaan vasta lentokoneessa matkalla kohteeseen, mikä sekin on tosin mukavaa, mutta ehkä tässä olisi minulla vielä petraamisen paikka!

P1061894

8. En ole millään tasolla maabongari

Minulle ei ole tärkeintä se, kuinka monta eri maata ehdin elämässäni nähdä. Haluan ennemminkin tutustua kohteisiin syvemmin ja mielelläni palaan samaan maahan, jos olen kokenut sen miellyttäväksi ja haluan tutustua siihen paremmin.

En saa mitään kiksejä, että saan vetää ruksin seinään vain siitä hyvästä, että varpaani ovat koskettaneet jonkin maan maaperää. Tai että lähtisin katsomaan jotain paikkaa, mikä ei kiinnosta lainkaan, mutta sinne on vaan pakko päästä, sillä joku nyt vaan on keksinyt, että se on pakko nähdä.

Playa Marsella Nicaragua

9. Ensimmäinen itsekseen tehty ulkomaanmatka suuntautui Meksikoon

”Aika rohkeeta”, sainoisin nyt 20-vuotiaalle minälleni! Haluttiin ystäväni kanssa lähteä pitkälle matkalle ja valittiin kohteeksi Meksiko. Kierrettiin Meksikossa kuukausi reput selässä ja kaikki meni mainiosti.

Nyt kun ajattelee, niin oltiin kyllä aika rohkeita! Sinne me vaan mentiin ilman älypuhelimia kartat ja matkaoppaat kourassa ja suhattiin ympäri Meksikoa Mexico Citystä Oaxacaan, sieltä Puerto Escondidoon ja pahamaineiseen Acapulcoon. Ja välissä vähän muuallekin.

10. En ole himomatkaaja.

Olen oikeastaan vasta vuoden sisällä kaikkien sulkujen ja rajoitusten keskellä ymmärtänyt, etten itse asiassa ole mikään himomatkaaja. Tykkään kyllä matkustaa ja rakastan nähdä uusia paikkoja, mutta minun elämässäni on niin paljon muitakin ilonaiheita ja teemoja, joista ammentaa energiaa, ettei ulkomaanmatkailun poistuminen elämässäni ole kovasti järkyttänyt mielenterveyttäni.

Olen oikeastaan ihan mielissänikin siitä, jos halpalentojen aika on pikkuhiljaa ohi ja ihmiset joutuvat hiukan pohtimaan uudelleen omia matkailutottumuksiaan. Onko järkeä lentää 10 kertaa vuodessa viikonloppumatkalle Eurooppaan, vai voisiko suuntaus olla se, että kerran vuodessa tekisi yhden pidemmän reissun? Minä ainakin liputan viimeisimmän vaihtoehdon perään!

Nattura-blogi

11. Olen hyvää matkaseuraa

10 matkailufaktaa minusta ei riitä, vaan on pakko lisätä vielä yksi ekstra, nimittäin se kaikista tärkein!!!

Joku voi korjata, jos olen väärässä, mutta mä olen kyllä mielestäni aika hyvää matkaseuraa!! 😁😂😍

Olen tarvittaessa spontaali, lähden mukaan melkein mihin tahansa, mutten kuitenkaan tarvitse mitään erikoista, että pystyn nauttimaan. Pystyn nukkumaan askeettisessa bungalowissa, elämään riippumatossa tai makoilemaan 5 tähden hotellin kylpylässä. Harvoin narisen ruoasta (ainakaan nykyään enää) eikä minulla ole suurempia rajoitteita ruoan suhteen.

Budapest

Milloin lähdetään!?!

Ota rohkeasti haaste vastaan, jos et ole jo ottanut! Tämä oli hauskaa!

Lisää 10 matkailufaktaa minusta postauksia:

SEURAA NÄISSÄ KANAVISSA:

Instagram @outimoi
Instagram @100retkireseptia
Facebook
Bloglovin

20 Comments

  • Jenni / Unelmatrippi
    maaliskuu 3, 2021 at 3:09 pm

    Jee, sinäkin tartuit tähän!

    Moni kohta resonoi, mutta erityisesti tuo nelonen: minäkään en millään haluaisi matkata kauas lyhyeksi ajaksi. (Hmm, tai jos tarkkoja ollaan, haluaisin matkustaa aina ulkomaille vain pitkäksi aikaa, mutta kuitenkin.) Kaksi viikkoa Aasiassa vielä ehkä jotenkin menisi, mutta kyllä se liian lyhyeltä ajalta tuntuisi. Vain viikoksi lähteminen tuntuisi ihan mahdottomalta ajatukselta. Olen mieluummin muutenkin matkoilla mahdollisimman pitkään kerralla, mutta etenkin silloin, jos lähden kauas. En ole koskaan ollut se kymmenen kertaa vuodessa viikonloppureissuille lentelevä tyyppi, vaikka en sitäkään tyyliä paheksu – kukin taaplaa tyylillään.

    Mutta jäinpä nyt oikein miettimään tässä, että miltähän lepakkopata maistuisi. Kuulostaa nimittäin todella sitkeältä tavaralta.

    Reply
    • Outi P | Nattura
      maaliskuu 8, 2021 at 9:04 pm

      Kyllä ne lepakon siivet aika sitkeiltä näytti, itse kieltäydyin niitä syömästä 🙈 mutta lihaosuus oli vallan mureaa ja maukastakin!

      Reply
  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
    maaliskuu 4, 2021 at 6:31 pm

    Paljon oli yhteisiä piirteitä, mutta myös eroja. Esimerkiksi me emme käytännössä ikinä jätä aktiviteetteja hinnan vuoksi tekemättä. Ja harvoin toteuttaminen on jäänyt myöhemmin, mutta toisinpäin olisi varmaan usein voinutkin niin käydä. Sitten toisaalta mekään emme reissulta muutamia poikkeuksia lukuun ottama osta juuri mitään, mutta paikallisia perinneruokia pyritään aina maistamaan. Erikoisin taitaa olla Perussa yleinen marsu!

    Sama muuten tuli itselleni mieleen kuin Jennille tuosta lepakkopata maistuu. Sitkeältä tosiaan kuulostaa! 🙂

    Reply
  • Paula - Viinilaakson viemää
    maaliskuu 11, 2021 at 1:13 am

    Näitä haasteita on ollut kiva lukea. On mukavaa oppia tuntemaan vähän enemmän ihmisestä blogin takana. Jostain syystä tuo neloskohta tuntui tutulta. Me kun asumme täällä Kaliforniassa, niin vuosittain käyn tätä keskustelua itseni kanssa, että tuntuu ihan turhalta lentää Suomeen vain pariksi viikoksi. Yleensä päädymmekin sitten olemaan siellä muutaman kuukauden. Ja moni muukin kohta osui. Esimerkiksi tuo paikallisten ruokien kokeileminen ja road trippien huomattava kasvu matkamuotona. Perheen kanssa autolla kulkeminen on jotenkin kätevää ja helppoa.

    Reply
    • Outi P | Nattura
      maaliskuu 14, 2021 at 5:47 pm

      Niin on! Perheen kanssa autoilu tuo kyllä ihanaa vapautta ja lapsikin on pienestä pitäen tottunut istumaan autossa pidempiäkin matkoja. Vaikkei sitä tosin edelleenkään rakasta…

      Reply
  • Katja / Lähtöselvitetty
    maaliskuu 11, 2021 at 7:56 am

    Mä olen tosi monessa asiassa sun kanssa samoilla linjoilla ja nykyään taidetaankin kisata siitä, kumpi on lähdön hetkellä enemmän pihalla. Kakkoskohdan toivoisin olevan meilläkin noin, mutta kun lapset vaan eivät tykkää olla autossa. Toki tehdään roadtrippejä, mutta ajomatkojen pituudet ja pysähdysten mielekkyys täytyy miettiä tosi tarkkaan.

    Ja kohtaan 11 erityispeukku: todellakin olet erinomaista seuraa. Tallinna 03/2020 nevöfoget 🙂

    Reply
    • Outi P | Nattura
      maaliskuu 14, 2021 at 5:46 pm

      Todellakin! Tallinna 3/2020! Nevöfoget! Mutta myös Tuusula 08/2019!

      Reply
  • Sari / matkalla lähelle tai kauas
    maaliskuu 11, 2021 at 8:41 pm

    Kiva lukea tätä haastetta. Itsekin tämän jossain vaiheessa tein. Olet persoonallinen matkaaja. Noita ruokia, joita kerroit maistaneesi en alas laittaisi sitten millään. Respect sille.

    Reply
    • Outi P | Nattura
      maaliskuu 14, 2021 at 5:45 pm

      😁 Ymmärrän kyllä että nuo ruoat aiheuttavat jollekin vastareaktion. Minulle paikalliseen ruokakulttuuriin tutustuminen on vaan yksi matkailun ykkösjutuista

      Reply
  • Mielenkiintoista lukea näitä postauksia! Joitain samoja piirteitä löytyy, mutta aika paljon myös eroja. Näin Meksiko-fanina on ihana kuulla, että uskaltauduit Meksikoon omin päin 🙂 Olispa kiva lukea joskus tarkempia muisteloita tuolta matkalta!

    Reply
    • Outi P | Nattura
      maaliskuu 14, 2021 at 5:43 pm

      Meksikon reissusta alkaa olemaan jo niin pitkä aika että muistelmat ovat niin hataria ettei niistä ihan kunnon jutuksi irtoaisi. Plus että kaikki Meksikossa ottamat kuvani on tuhoutunut taivaan tuuliin 😤

      Reply
  • Sandra / The Present is Perfect
    maaliskuu 13, 2021 at 12:26 pm

    Näitä on hauska lukea! Pystyn samaistumaan ainakin ekaan kohtaan. Olen tavallaan vähän pihi ainakin yksin matkustaessa. Säästän usein majoituksesta ja nukun siistissä hostellissa ja saatan kokkailla itse ruokani (paitsi Aasian maissa, joissa on usein halvempaa syödä ulkona). Mutta toisin kuin sinä, aktiviteetteihin saatan panostaa satoja euroja. Ne ovat kuitenkin ne jutut, jotka eivät koskaan ole kaduttaneet jälkeenpäin.

    Reply
    • Outi P | Nattura
      maaliskuu 14, 2021 at 5:42 pm

      Mun pitäisi ehdottomasti ottaa oppia suussa noissa aktiviteeteissa ja niihin panostamisessa. Oot nimittäin ihan oikeassa että ne on just monesti matkailun suola!

      Reply
  • Hanneli /toisiinmaisemiin
    maaliskuu 13, 2021 at 1:14 pm

    Kuulostaa just yhdeltä Outilta, jonka kanssa oon reissannut jo aika monta kertaa 😂. Ja aina viihtynyt, joten bonuskohta pitää todellakin paikkansa.

    Mulla taitaisi jäädä nuo paikalliset erikoisuudet syömättä, vaikka muuten en oo kovin nirso.

    Reply
    • Outi P | Nattura
      maaliskuu 14, 2021 at 5:40 pm

      Kuulostaa tosiaan siltä että teillä on ollut Outin kanssa nauruntäyteisiä reissuja! 😁

      Reply
  • Sini matkakuumeessa
    maaliskuu 14, 2021 at 6:19 am

    Tunnistan itseni tuosta eksyttämusestä. Uusiin paikkoihin on niin ihana tutustua kävelemällä päämäärättömästi ympäriinsä.

    Reply
    • Outi P | Nattura
      maaliskuu 14, 2021 at 5:39 pm

      Niinpä! Ja sitä jotenkin tulee keskityttyä myös paremmin ympäristöön kun ei tuijota jatkuvasti karttaan!

      Reply
  • Pilvi | Suunnaton
    maaliskuu 14, 2021 at 9:51 am

    Voin samaistua tosi moneen kohtaan! Etenkin itsensä eksyttäminen vieraissa paikoissa on ihan parasta, oli se sitten vieras kaupunki tai (suomalainen) metsä. Päämäärättömän haahuilun ja fiiliksen mukaan kulkemisen jälkeen löytää aina jossain vaiheessa itsensä takaisin kartalle.

    Mua naurattaa edelleenkin tuo matkaseuramaininta 😀 Mutta kyllä, sen verran monet naurut ja hienot reissut on saatu aikaiseksi, että kyllä se pitää paikkansa!

    Reply
    • Outi P | Nattura
      maaliskuu 14, 2021 at 5:38 pm

      Älä sä kuule yhtään naureskele siellä totuuksille! Meitä on aika monen monta upeeta reissuseuralaista että ihan jokaisesta vois sanoa saman lausahduksen!

      Reply
  • Laura Linnea
    maaliskuu 16, 2021 at 12:35 pm

    Tunnistan tuon ykköskohdan itsessäni – valitettavasti. Vieläkin harmittaa se, etten Brysselissä muka raaskinut käyttää rahaa ostaakseni vohvelin päälle kaikkia niitä herkullisia täytteitä, mistä haaveilin, vaan söin lähes kuivan vohvelin. Ja vain muutaman euron säästön takia! Olin kyllä tosin todella pikkubudjetilla liikkeellä, sillä ei mulla ollut mitään säästöjä sitä matkaa varten olemassa. Noh, onpahan syy käydä Belgiassa uudelleen, ihan vaan vohveleita syömässä.

    Reply

Leave a Reply