fbpx
Menu

Selviytymisretki Tallinnan mukulakivikaduilla

Reissuvuosi avattu. Kesäkuussa! Ajatella! Jonkinlainen ennätys kai sekin. Siitä on nimittäin aikaa kun kahden reissun välillä on ollut yli puoli vuotta taukoa.

Tallinnan päiväristeily tuntui järkevältä aloitukselta vauvan kanssa reissaamiseen ja näin jälkikäteen voin todeta sen olleen aika passeli valinta. Vaikka päiväristeilyt ovat entuudestaan hyvinkin tuttua puuhaa, se soveltui kivasti pieneksi haasteeksi ja suuntaviivaksi sille, mitä tulevaisuuden kaupunkilomilta voi vauvan kanssa odottaa.

En osannut jännittää etukäteen mitään, miksi olisi pitänytkään? Käytännössä päiväristely sujui siinä missä pyöriminen Helsingin keskustassa aamusta iltaan lastenrattaiden kanssa.

vauvan kanssa Tallinnassa_LI

Katajanokalta kohti Tallinnaa

Lähdettiin Katajanokalta Viking Linella kohti Tallinnaa kello 11.30. Lähtöaika oli ihanan myöhäinen vaihtoehto Eckerölinen ennen kukonlaulua starttaaviin paatteihin. Ipana nukahti jo bussissa matkalla satamaan, joten siltä osin matkanteko alkoi paremmin kuin hyvin.

Terminaali oli tuttuun tapaan tupaten täynnä kaikenkarvaista risteilykansaa, mutta laivaannousu oli ruuhkista huolimatta mutkatonta. Lukuunottamatta niitä muutamaa pakollista ryntäilijää, jotka porttien avautumishetkellä lähtivät jonon hänniltä loppuunhiottuja kyynärpäätaklauksia hyödyntäen tavoittelemaan kärkikahinoita ja parhaita paikkoja humppabaarista. Olivat ilmeisestikin hätääntyneitä siitä etteivät saisi kaikkea irti laivatunnelmasta. Lastenrattaiden eteen kiilaamisella kuka tahansa voi varmistaa nirhaumat kantapäihinsä, mutta nämä konkarit näyttivät olleen tottuneita kaikkeen siihen, mitä ruuhkassa höntyilemiseltä voi odottaa. Tyypit menivät menojaan, kun minä yritin pysyä rattaiden kanssa muun ruuhkan rytmissä.

Rattaat oltiin huomioitu aika kivasti laivaannousussa. Se oli ainoa asia mikä hieman askarrutti ennen matkaa, sillä aikaisemmin olen saattanut itse kuulua noihin anivarhain promillepäissään ryntäileviin risteilyhirmuihin, joten voitte siis kuvitella, kuinka paljon matkustaminen lapsen kanssa on siinä vaiheessa kiinnostanut. Sisään odotusalueelle päästiin erillisistä porteista ja laivakerrokseen hurautettiin sujuvasti hissillä.

Laivan hissit eivät sitten olleetkaan aivan niin sujuvia. Kun vihdoin pääsimme hissiin, saimme varoa rattaissa lepäilevän pikkukaverin puolesta ääriään myöden täynnä olevaan hissiin tunkeutuvia mummeleita, jotka rollaattoreineen liiskautuivat puoliksi meidän vankkureiden päälle.

vikingline tallinnaanVikinglinella tallinnaanvikingline tallinnapäiväristeily Tallinnaan
Laiva starttasi ja yritettiin olla kannella hetki, mutta Suomen kesä näytti taas kyntensä ja ajoi meidät heti takaisin sisätiloihin. Vaikka ilma oli kuin morsian ja aurinko porotti täydeltä taivaalta, oli tuuli aivan jäätävän kylmä. Viking Linen hyviä puolia on ehdottomasti maisemat, jotka kylläkin jäivät suurelta osin näkemättä kylmyyden takia. Laivasta käsin pääsee ihastelemaan upeaa saaristomaisemaa Helsingin edustalla.

Jos jonkun asian tekisin toisin lapsen kanssa, ottaisin laivasta lounge- tai hyttipaikan. Rauhallisen istumapaikan löytäminen oli melko hankalaa sisältä paatista. Kova häly ja kuulutukset katkaisivat molemmilla suunnilla päiväunet, ja näin ollen sain viedä illalla kotiin yliväsyneen reissukaverin.

Rattaiden kanssa Tallinnassa

Reissuvauva oli varsinainen unelmavauva koko alkumatkan. Heti laivasta ulos astuttuamme ummisti apina silmänsä ja pääsimme aloittamaan rauhassa viiden tunnin visiitin maissa. Sitä rauhaa ja unelmaa kestikin sitten ruhtinaalliset puolisen tuntia. Vanhan kaupungin mukulakivikadut osoittivat karun totuuden. Lapsonen veti herneet nenäänsä rattaiden epätasaisesta jytkytyksestä eikä auttanut muu kuin ottaa lapsi kantoon ja toimia kuvan osoittamalla tavalla.

Onneksi tajusin loppumatkasta, että yleensä katujen sivustalla kulki tasaisempi kaistale, jossa rattaiden työntely oli helpompaa. Täytyy varmaan mennä harjoittelemaan Helsingin mukulakiville, jotta lapsonen tottuisi möykkyisempäänkin maastoon. Muuten elokuisesta Riian matkasta saattaa tulla mielenkiintoisella tavalla haastava 😀

Kesä ja Tallinna toimivat muilta osin mukavasti. Kaupunki on täynnä hienoja terasseja, jonne mahtuu rattaiden lisäksi mukavasti vauvan heleä raivohuuto. Mikäs sen parempi paikka moiselle, kuin ravintolan suojaisa ja tunnelmallinen sisäpiha. Valitsimme jo useaan otteeseen tutuksi tulleen Rataskaevu 16 -ravintolan. Ruokakokemuksena ravintola oli ok . Tunnelmakin oli leppoisa ainakin siihen asti kunnes pirpana sai pakolliset ruokahepulit ja rupesi testailemaan äänijänteidensä lisäksi äidin sietokykyä. Loppu hyvin kaikki hyvin ja pääruoat saatiin syödä rauhan vallitessa vaavin vaipuessa uneen.

Viisi tuntia maissa on lyhyt aika. Lapsen kanssa liikkuminen on lisäksi varsin hidasta, joten ravintolan ja muutaman putiikin jälkeen olikin jo aika suunnistaa takaisin satamaa kohden. Superalkon kautta toki, kuten kunnollisen suomalaisen turistin kuuluukin.

Tallinna vanha kaupunki

Reissun tarkoitus oli ennen kaikkea lähteä liikenteeseen vauvan kanssa Helsingin keskustaa pidemmälle. Koska matka meni muutamaa raivokohtausta lukuunottamatta hyvin, loi se uskoa tulevaisuudelle ja sille, että vauvan kanssa voi ja kannattaa lähteä liikenteeseen. Vaikka päivärytmi heitti häränpyllyä, oli sillä jotain positiivisiakin vaikutuksia kotielämään. Natiainen nukkui reissun jälkeen ensimmäisen kerran yli kuukauteen yli kuuden tunnin yhtäjaksoiset yöunet, mikä ilahdutti erityisen paljon uupuneita vanhempia.

Tästä rohkaistuneena varasin elokuulle reissun Riikaan, mikä tulee sitten olemaan lapsosen ensimmäinen kerta lentokoneessa. Kahdessa kuukaudessa lapsi ehtii kehittyä ja muuttua paljonkin, joten nähtäväksi jää, millainen reissukaveri meitä elokuussa odottaa.

 


• KÄY SEURAAMASSA INSTAGRAMISSA!

• TYKKÄÄ MYÖS FACEBOOKISSA !

• TWITTERISTÄKIN MUT LÖYTÄÄ!

No Comments

    Leave a Reply