Auton vuokraaminen ja road trip Toscanassa tuntuivat vaihtoehdoista järkevimmiltä kahden viikon Italian tutkimiseen. Toscanan pikkukylien tutkiminen ilman omaa autoa pienen lapsen ja matkatavaroiden kanssa olisi ollut itsemurha, eikä villalle pääsy olisi käytännössä ilman autoa ollut mahdolllista. Omalla vuokra-autolla välimatkat sujuivat jouhevasti, pääsimme puolivahingossa upeiden maisemien äärelle ja matka-aikataulujen sovittaminen oli helppoa.
Auton vuokraaminen Italiassa oli siis kaiken kaikkiaan nappivalinta, enkä voi kuin lämpimästi suositella sitä Italiaan vähääkään pidemmäksi aikaa matkaaville. Tämä maa ja kaikki sen kolkat ansaitsevat tulevansa nähdyiksi!
Road trip Toscanassa – Auton vuokraaminen Rooman lentokentältä
Kuten kaikissa isoissa kaupungeissa, myös Roomassa autovuokraamoita on pilvin pimein. Kahlasimme etukäteen netin keskustelupalstoja, kommenttiosioita ja arvioita, jotta saisimme allemme sellaisen pelin, joka ei hyytyisi sadan kilometrin jälkeen ja toisaalta jos hyytyisi, olisi vuokraamo niin luotettava ja asianosaava, että saisimme avun helposti.
Päädyimme pitkähkön vertailun jälkeen Centauro-nimiseen autovuokraamoon.
Saavuttuamme Fiumicinon lentokentälle jäimme ohjeiden mukaan odottelemaan kuljetusta autovuokraamolle. Kuljetusta ei kuitenkaan näkynyt pitkällisen odotelun jälkeen, joten yritimme soittaa varauksen yhteydessä annettuun numeroon. Olimme noudattaneet ohjeita kuten ne meille oltiin annettu, ja kävikin ilmi, ettei meitä oltu informoitu muutoksista shuttle-auton lähtöpaikasta.
Kuinka ihmeessä joka kerta autonvuokrauksen kanssa alku on samanlaista säätämistä?
Loppu hyvin kaikki hyvin. Auto kuljetti meidät noin 10 minuutin matkan vuokraamolle, josta saatiin ripeän paperisodan jälkeen menopeli allemme.
Vuokraamolla meiltä pyydettiin passit ja ajokortti, ja pantiksi otettiin muutama satanen. Autoksi valikoitui hieman oletettua autoa isompi Fiat 500, joka sulautui muihin Italian katukuvassa näkyviin kaltaisiinsa mainiosti.
Ei asiaa Italian saarille vuokra-autolla
Koimme ison takaiskun heti autovuokraamolla, sillä olimme suunnitelleet Toscanan jälkeen menevämme kiertämään Italian länsirannikon Elba-saarta.
”Have you planned to go to the islands”
”Yes, to Elba island.”
”Well, It’s not allowed to go there.”
“Well, that’s nice..”
Ja kaikki meidän vähäisetkin suunnitelmat Italian varalle menivät kertaheitolla uusiksi.
Eli. Jos suunnittelet meneväsi Italian road tripillä saarille, kannattaa katsoa tarkkaan autovuokraamon ehdot. Meille tästä ei nyt koitunut mitään kamalaa, mutta jos olisimme suunnitelleet ja varailleet etukäteen saarelta majoituksia, olisi harmituksen aihetta ollut enemmänkin. Nyt jouduimme vain tekemään hiukan enemmän matkasuunnitelmia tien päällä ja turvautumaan extempore valintoihin, mikä sekin olin aivan mahtava vaihtoehto.
Auton valinta – minkälaisella autolla Italiassa kannattaa ajaa?
Italian road tripille lähtiessä kannattaa pysähtyä hetki miettimään sitä, minkälaisen auton haluaa allensa. Siihen vaikuttaa paljolti se, missä haluat ajella.
Jos suunnitelmissasi on mennä isompiin kaupunkeihin auton kanssa, kannatta alle valita sellainen yksilö, jonka kyljessä yksi lisänaarmu ei tarkoita oman lompakkosi tyhjenemistä, vaan etunenässä lisäuskottavuutta autolle. Italiassa nimittäin autojen kyljet näyttivät järestään siltä, että lauma teinivandaaleja olisi käynyt systemaattisesti tekemässä selvää autojen maalipinnoista.
Pienemmissäkin kaupungeissa ja mutkaisilla vuoristoteillä kapeasta ja kompaktista autosta oli myös hyötyä, sillä käännökset olivat tiukkoja. Pakettiautollakin toki selviää, mutta se vaatii äärmmäistä tarkkuutta ja paineensietokykyä. Meidän toinen menopeli oli nimittäin isompi 9 hengen minipaku, jolla liikuttiin pääsääntöisesti Toscanan alueella, joten todistetusti sellaisellakin liikkuminen on mahdollista.
Italian tieverkosto – moottoriteillä vai syrjäpoluilla?
Italiassa tieverkosto on selkeä ja toimiva. Moottoritiet Italiassa ovat nopeita, ja niillä saa halutessaan (viitsiessään) hurjastella lujaakin, vaikka peltipoliisit saatavat rokottaa aika yllättävissäkin paikoissa ja nykyään tievalvontaan on alettu panostamaan yhä enemmän. Tarkkaavaisuutta kannattaa siis harkita.
Yleisrajoitus moottoriteillä on 130km/h, mutta usein rajoitukset olivat alhaisempia. Mutta koska Italia, nopeusrajoitukset ovat vain numeroita tien laidalla. Todellisuudessa nopeudet saattava nousta paljonkin.
Moottoritiet ovat lisäksi valtavan mutkaisia. Välillä oli penkissä pitelemistä, sillä nopeutta ei voinut hiljentää, koska takaa tuleva roikkui perässä kiinni riippumatta siitä oliko edessä jyrkkä kaarros vai luotisuora autostrada. Siitä huolimatta, yleisfiiliksenä Toscanan alueen liikenteestä jäi maltillisuus.
Moottoriteillä kerätään tietullimaksuja, joita voi maksaa käteisellä, kortilla tai moottoritiepassilla (Telepass). Passi on käytössä pääasiassa maassa pitkään oleskelevilla ja paikallisilla. Monen sadan kilometrillä tietullimaksuista saattaa kertyä isojakin summia (useita kymppejä), joten pienten teiden suosiminen voi olla huokeampi vaihtoehto. Hitaampi, mutta halpuutensa lisäksi yleensä myös maisemaystävällisempi.
Erityisesti vuoristoja halkovat pikkutiet ovat aivan omaa luokkaansa.
Italian tieverkosto ei välttämättä ole myöskään kaikista selkein, ja varsinkin kaupungeissa ja niiden laitamilla liittymät voivat olla yllättäviä ja liikenneympyrät kettumaisia. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon välittömästi tietullien jälkeiset liittymät, joissa kannattaa noudattaa erityistä tarkkaavaisuutta, sillä huti ajamisen riski on iso, ja väärän tien valinnasta saattaa seurata pahimmillaan usean sadan kilometrin koukku. Nimimerkillä kokemusta on.
Isommissa liikenneympyröissäkin maltti on valttia, eikä kannata sokeasti luottaa vain navigaattoriin, joka ei luultavasti pysy mukana italialaisten järjenkäytössä. Ympyrästä saattaa nimittäin lähteä monen monta ennalta-arvaamatonta liittymää sen Suomessa totutun neljän sijaan, joten tiekylttejä on syytä tiirailla tarkkaan, eikä siitäkään välttämättä ole apua. Nimimerkillä kokemusta on.
Kokeneelle kuskille nämä ovat varmaan peruskauraa, mutta itselläni olisi sormi mennyt suuhun monessakin kohtaan.
Road trip Toscanassa – Pikkuteille mars!
Edelliseen kysymykseen on siis helpohko vastaus. Isojen teiden sijaan pikkutiet on POP Italiassa.
Vaikka kilometrejä tuleekin lisää kylien kautta ajellessa, niin eksyminen henkeäsalpaavien maisemien keskelle on 99% prosenttisen varmaa. Erityisesti vuoristoja halkovat pikkutiet ovat aivan omaa luokkaansa.
Meidän reittimme Vincin kylästä La Speziaan kulki Castelnuovo di Garfagnan läpi tietä numero SP20, minkä reitin varrelle muuten osuu myös Italian kuuluisa ja kuvankaunis silta Ponte della Maddalena. Castelnuovo di Garfagnanasta reittimme lähti kohti La Speziaa vuoristoteille, ja voi että kuinka minua lyötiin ällikällä. Sen lisäksi, että saimme körötellä teillä käytännössä yksin, oli maisemat jotain aivan maagisen upeita!
Suosittelen siis rohkeasti käyttämään pienempiä reittejä Italiassa ajelessa.
Levähdyspaikat ja tankkaaminen
Bensan hinta Italiassa oli ainakin heinäkuussa samaa luokkaa kuin Suomessa. Ihan edullista siis ajaminen Italiassa ei ole, ja välimatkatkin ovat verraittain pitkiä, joten kilometrejä kertyy helposti.
Bensa-asemia oli siellä täällä teiden varsilla ja oman kokemukseni mukaan asemat olivat aina hyvin varusteltuja. Vitriinien takaa löytyi ihania täytettyjä leipäsiä muutamalla eurolla ja edullisia herkullisia pizzasiivuja, samanlaisia joita Suomessa on tottunut saamaan laadukkaissa ravintoloissa. Jokaisella pysähtymällämme asemalla oli lisäksi myynnissä erikoiskahveja, joiden tekoon oli usein palkattu yksi erillinen henkilö.
Eväiden suhteen siis Italiassa on helppoa, eikä tien päällä todellakaan tarvitse tyytyä perinteiseen raksasumppiin ja muovipakattuihin ylihinnoiteltuihin höttösämpylöihin.
Muitakin levähdyspaikkoja teiden varsilla oli riittämiin, ja varsinkin pienemmillä teillä teiden varteen pysähtyminen oli helpohkoa.
Ajaminen kaupungeissa
Me välteltiin tietoisesti isoimpia kaupunkeja autolla, eikä meillä näin ollen ole kokemusta kuin pienehköissä kaupungeissa ajamisesta.
Varsinkin vanhojenkaupunkien keskustat ovat usein kiellettyjä yksityisautoilta. Alueen tunnistaa ZTL eli Zona Traffico Limitato kyltistä, ja näille eksyessään voi sakot räpsähtää nopeastikin. Tämä olikin yksi syy monista, miksi Italian pikkukaupunkien keskustat olivat niin viehättäviä. Autoja oli todella vähän.
Pysäköinti kaupungeissa ja kaupunkien laitamilla on usein maksullista tai rajoitettua, joten sopivan parkkipaikan löytämiseen saattaa kulua aikaa. Isommilla hotelleilla on usein omat parkkipaikkansa, mutta me yövyimme pääsääntöisesti huoneistoissa, joten parkkipaikkoja piti etsiä teiden varsilta.
Kaiken kaikkiaan autonvuokraus Italiassa oli ongelmatonta ja ajaminenkin kaikista ennakokäsityksistä poiketen helppoa, vaikken itse ratin takana istunutkaan. Lapsellekin tarjottu turvaistuin oli varsin sopiva ja laadukas, joten tästäkään puolesta ei ole mitään nokan koputtamista. Road trip Toscanassa on jotain, mitä kannattaa kyllä sisällyttää omalle ämpärilistalle!
Kannattaa ehdottomasti tutustua Näkymiä vihreältä kukkultalta-blogin Italia-vinkkeihin!
SEURAA SOMESSA:
3 Comments
Mika / Lähtöportti
12 joulukuun, 2018 at 9:31 pmPaljon hyviä huomioita. Olen tosi iloinen että tekin olette löytäneet talon- ja autonvuokrauksen Italiassa! 🙂
Liikenteessä pärjää hyvin, kun seuraa mitä muut tekee. Italialainen arvioi sääntöjen noudattamisen tarpeellisuuden aina tilanteen mukaan, koska lapsikin tietää että muiden määräämät säännöt aliarvioi yksilön älykkyyttä. Maisematie on aina hyvä valinta. Moottoriteillä täytyy muistaa, että hitaat on todella hitaita ja nopeat todella nopeita.
Outi
12 joulukuun, 2018 at 9:49 pmMä olen tosi iloinen, että me ylipäänsä löydettiin Italia! 😀
Ja kyllä, suomalaisena sääntöorjana sitä saattaa kyllä helposti mennä sormi suuhun vapaammassa ja joustavammassa kulttuurissa. Vaikka täytyy silti sanoa, että liikennesääntöjä en jättäisi yksilön älykkyyden varaan. Liikenteessä kun monella tuntuu tippuvan aivot kyydistä jo hitaammassakin vauhdissa.. 😁
Lotta
13 joulukuun, 2018 at 8:28 amOi että, niin upeita kuvia ja ihanaa kerrontaa, että matkakuume taas nousi kohisten! Lapsuudessa käytiin omien vanhempien kanssa Italian pohjoisosissa tosi usein ja aina oltiin liikkeellä autolla. Joka päivälle meillä oli aina eri kohde, mihin lähdettiin köröttelemään, juurikin niitä pikkuteitä pitkin. Siinä sitten silmät suurina ihmeteltiin vaihtuvia maisemia. Pysähdyttiin yhdessä pikkukylässä kahvile, toisessa gelatolle, kolmannessa picnicille jne. Niistä pikkukylistä, vuoristosta ja kuvankauniista järvimaisemista on jäänyt ihan parhaita muistoja! Ja tää postaus toi kyllä ne kaikki takaisin mieleen. Nyt on pakko mennä kattelemaan lentoja…😁