Olin jo etukäteen päättänyt, että Madrid olisi sopiva paikka heittäytyä kunnolla turistiksi. Viheliäät selkäkivutkin vaivasivat, joten suunnitelma olisi selvä. Vyölaukkua kaivaten hyppäsin heti ensimmäisen yön jälkeen hop on hop off-tyyppiseen turistibussiin ja lähdin tutustumaan kaupunkiin useiden muiden turistien tavoin.
Ostin lipun etukäteen netistä ja säästin sillä muutaman euron. Lippu maksoi 19 € ja sillä saattoi ajella vaikka koko päivän ympäri kaupunkia.
Tutustuin etukäteen bussin linjakarttaan ja etsin hotelliani lähimmän pysäkin. Lähdin ennen puoltapäivää kävelemään kohti Christofer Columbuksen mukaan nimettyä Plaza de Colónia, jonka kupeessa sijaitsee Madridin upea kirjastorakennus. Olin kuvitellut, että voisin mennä valtelemaan mahtavaksi tituleeratun kirjaston käytäviä, mutta totuus paljastui ovella, kun minut pysäytti virkaintoa uhkuva naikkonen. Ei ollut asiaa hortoilemaan kirjaston käytäville, mutta nainen kertoi mahdollisuudesta opastetulle kierrokselle, joka olisi alkanut tunnin kuluttua. Jätin kierroksen väliin, mutta poikkesin alakerran ilmaisessa kirjastomuseossa. Ihan kivan oloinen museo, mutta harmillisesti kaikki opasteet olivat espanjaksi, joten en ymmärtänyt museon sisällöstä tuon taivaallista. Olin muutamassa minuutissa ulkona, joten tästä taisi tulla elämäni nopein museokierros.
Turistibussi lähti Plaza de Colónin kulmilta ihan perus kaupunkibussien seasta. Hyppäsin bussiin ja näytin puhelimeeni ladattua lippua, mutta tässä vaiheessa huomasin, että perinteinen käteinen olisi toiminut sujuvammin. Lipunmyyjä kirjoitti lipustani paperille kaiken mahdollisen informaation ja pitkällisen odottelun jälkeen sain vasta varsinaisen piletin, jota piti sitten näyttää joka kerta bussiin hypätessä. Varsin kankea systeemi, mutta säästinpähän tällä säädöllä muutaman euron.
Bussi kulkee kahta eri reittiä. Toinen kiertää pääasiassa vanhaa kaupunkia (Route 1) ja toinen keskittyy modernimpaan Madridiin (Route 2). Päivälippu oikeuttaa molempien reittien rajattomaan käyttön. Hyppäsin ykkösreitille eli vanhaan kaupunkiin ja ensimmäinen kohteeni tulisi olemaan Royal Palace.
Bussin katto-osasto oli puolenpäivän aikoihin jo melko täynnä ja jouduin huonolle käytäväpaikalle, josta hädintuski näki katukuvaa. ”Voi paska! Pitihän se arvata. Turistikierrokset!” Seuraavalla pysäkillä kuitenkin porukkaa lappasi ulos ja ryntäsin parhaille etupenkkipaikoille.
Se tosiaan oli bussin paras paikka. Ikkunasta pystyi helposti napsimaan kuvia ja näkymät olivat varsin passelit. Pään päälle lankesi myös sopiva varjo ikkunan yläkarmista. ”Eihän nää turistibussit niin urpoja olekaan!”
Kuvittelin, että avonaisessa bussissa olisi ihanan viileää istuskella helteisenä päivänä, mutta pienen hetken istuttuani kirkkaan taivaan alla aloin arvostamaan bussin takaosan katosta. Ei auttanut edes liikkeessä tuleva tuulenvire siinä paisteessa, niin kammottavan tukalaa oli.
Palacio Real de Madrid
Palatsin pysäkiltä oli kivenheitto sisäänkäynneille, joita itseasiassa oli kaksi. Mardid cardin omistajat pääsivät sisään sivuovesta jonottamatta, mutta me muut pihit turistit jouduimme jonon hännille. Ja vaikka jossain sanottiin, ettei palatsille ole koskaan pitkät jonot, niin minä sanon että kyllä on. Useat olisivat vilauttaneet hansikasta 20 minuutin paahtavassa helteessä jonottelulle, mutta koska olin päättänyt olla kuuliainen turisti, menin kiltisti jonon hännille. 20 minuuttia meni varsin sujuvasti selkäjumpan parissa, ennen kuin pääsin turvatarkastuksen läpi lippuluukulle.
Lipun hinta oli 11€, Madrid cardilla 10€. Sisältä pystyi vuokraamaan audio-oppaita 3€:lla, mutta itse päädyin tallustelemaan ilman ja tutustumaan palatsiin opaskylttien turvin. Harmillisesti palatsissa sisällä ei saanut valokuvata, muuten kamera olisi laulanut jatkuvasti. Aivan uskomattoman vaikuttava paikka, joten lämmin suositus osaksi Madrid-visiititä!
Jokainen huone oli täynnä grumeluuria silkkitapeteista kattokruunuihin, ja huoneiden kattoja koristivat upeat freskomaalaukset. Jos kaipaa elämäänsä edes hetkellistä tunnetta yltäkylläisyydestä ja rahanhajusta, kannattaa poiketa tänne. 1700-luvun puolivälin jälkeen valmistuneen palatsin sisällään piilottamaa mahtipontisuutta on edes hankala kuvailla. Tällaista näkee ainoastaan saduissa, ja siksi onkin mielenkiintoista ajatella, että täällä on joskus oikeasti eletty ”normaalia” arkea. Lisäinfoa palatsista löydät esim täältä.
Kierros oli taputeltu noin tunnissa ja hyppäsin takaisin rahvaiden pariin. Vaikka palatsin ympäristössäkin olisi ollut vaikka mitä nähtävää, olin jo niin uupunut, että jatkoin matkaani bussilla. Tällä kertaa en enää jaksanut välittää mille paikalle joudun. Ainoa halu oli päästä varjoon lepäämään. Laitoin bussista saadut kuulokkeet korvilleni ja yritin keskittyä oppaan jorinoihin. En onnistunut, joten luovutin, katselin ympärillä viliseviä kauniita rakennuksia ja käytin aikani hyödyksi ilmaisen nettiyhteyden parissa.
Real Jardin Botanico
Istuskelin bussissa suosittua Prado-museota vastapäätä sijaitsevalle kasvitieteelliselle puutarhalle asti. Kuumin aika päivästä alkoi painamaan päälle, ja käveleskelin itseni uuvuksiin puutarhan puiden katveessa. Sisäänpääsymaksu puutarhaan oli 4 €. Pälyilin ympärillä nousevaa vehreyttä tovin ja kuvittelin pääseväni rauhalliselle puistoalueelle, mutta vieressä pauhaava valtatie muistutti suurkaupungin sykkeestä. Hetken haahuilun jälkeen ajelin ykkösreitin bussilla loppuun ja vaihdoin vielä kakkoslinjalle, jonka istuin aloillani yhteen putkeen. Modernimpi Madrid ei niin sykähdyttänyt, ja ainoa rakennus, joka täältä jäi kunnolla mieleen, oli Real Madridin valtava kotistadioni.
Sain kulumaan turistiajeluun koko päivän. En tiedä miten muut toimivat, mutta itse en ainakaan olisi jaksanut kiertää enää yhtään museota tai nähtävyyttä palatsin ja puutarhan lisäksi. Palatsi on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, mutta puutarhan jättäisin väliin, ellei hortonomia ole erityisen lähellä sydäntä. Kokonaisuudessaan turistikierros oli sanoisinko miellyttävä. Vaikkei nähtävyyksillä kiertely niin kiinnostaisikaan, antaa kierros kaupungista varsin hyvän kokonaiskuvan. Sopii hyvin ainakin vanhemmille turisteille ja lapsiperheille, mutta jatkossa itse taidan jättää bussit välistä ja kiertää kaupunkia pyörällä. Madridin kaupunkipyörät rokkaa ja niistä lisää tuonnempana!
Madrid City Tourin kotisivut: http://madrid.city-tour.com/en
Kiitän ja kummarran, kun käyt tykkäämässä sivustani Facebookissa ja seuraamassa Instagramissa!
No Comments
miraorvokki
19 elokuun, 2016 at 6:39 pmOlin ensimmäistä kertaa Madridissa viikonlopun verran syksyllä 2014 ja päädyin ensimmäistä kertaa elämässäni tämän bussin kyytiin! Ja mielestäni se oli tosi fiksu vaihtoehto koska minulla oli tiedossa niin paljon lyhyempi reissu. Tuo on totta että keskipaikoilta ei näe melkein mitään mutta kannattaa tosiaan käyttää tilaisuus juuri noin hyväksi ja rynnätä eturiviin kun paikka vapautuu! En ole tuon kerran jälkeen koittanut bussirundia missään mutta pitää muistaa taas tulevilla reissuilla kuinka kätevä tämä tyyli loppupeleissä on 🙂
Outi
19 elokuun, 2016 at 8:53 pmKyllä tosiaan hyvä vaihtoehto, jos haluaa saada kaupungista hyvän kokonaiskuvan. Itse ainakin hämmästyin, kuinka loppupeleissä kompakti tuo ihan ydin Madridissa on. Olin kuvitellut jotain paljon suureellisempaa, ja siksi ehkä tunsinkin heti oloni todella kotoisaksi tuolla. Ihan kokemisen arvoinen ajelu. Kyllä tuota uskaltaa suositella muihinkin suurkaupunkeihin helposti.
Päivi
24 elokuun, 2016 at 8:47 pmJos on pidemmän aikaan kannattaa ostaa 2-päivän lippu (toinen päivä melkein ilmainen). Kätevä tapa liikkua kaupungilla ja näkee ulos/ylös hienot rakennukset.
Outi
24 elokuun, 2016 at 11:16 pmHyvä huomio tämä! Varsinkin jos haluaa nähtävyyksillä kierrellä enemmänkin niin ehdottomasti 2-päivän lippu kannattaa. Itse en kyllä olisi nähnyt enää mieltä istua bussissa toista päivää, ja sen takia tuo toinen päivä pyöräillen olikin varsin oiva valinta. Kun tunsi jo kaupunkia hieman oli pyöränkin selkään helpompi hypätä 🙂