Italian ikoninen Cinque Terre

Tiedäthän nuo karkkivärein koreilevat meren päälle kohoavat suloiset talot? Postikorttimaisemat, joita koristavat kallionseinämiä ripittävät Välimeren tyrskyt. Pikkukylien kapeat kujat, joiden yllä liehuvat värikkäät viirit luovat karnevaalitunnelmaa ja talojen ikkunoista roikkuvat pyykkinarut henkivät jotain äärimmäistä rentoutta. Se on Pohjois-Italian Cinque Terre, viiden kalastajakylän muodostama alue, joka on varmasti yksi suosituimmista turistikohteista Italiassa.

Cinque Terre on ihana. Kaikki yllä kuvattu on totta. Cinque Terre on kaunis kuin karkki. Niin kuvauksellinen. Satumainen.

Mutta täynnä.

Cinque Terre – Tukikohtana La Spezia

Suurin osa Cinque Terreen hamuavia majoittuu La Speziassa, joka on noin puolen tunnin junamatkan päässä Cinque Terrestä. Varasimme bookingin kautta kohtalaisen edullisen, loistokuntoisen ja mainiolla sijainnilla olevan huoneiston kahdeksi yöksi. Juna-asemalle käveli viisi minuuttia, eikä kaupungin pääkatukaan ollut pitkän kävelymatkan päässä.

Kuultiin, että majoitusmahdollisuudet Cinque Terren kylissä olisivat hyvin rajalliset, joten päädyttiin meren rannalla sijaitsevaan La Speziaan suosituisten perusteella. Kaupunki olikin mainio tukikohta: eläväisellä kävelykadulla oli paljon ravintolatarjontaa eikä kaupunki Cinque Terren läheisyydestä huolimatta tuntunut mitenkään liian turistoituneelta.

Junalla La Speziasta Vernazzaan

Useat ottavat tavoitteeksi nähdä vilauksen koko Cinque Terren viidestä kylästä. Me oltiin armollisia itsellemme. Lapsen kanssa olisi turha lähteä sykkimään.

La Speziasta otettiin juna Cinque Terren toiseksi pohjoisimpaan kylään Vernazzaan. Vernazzassa olisi pieni hiekkaranta vesileikkejä varten ja niitä kauniita ikonisia pastellinsävyisiä taloja, joita haluttiin vartavesten ihastella.

Tukikohtamme La Spezia sijaitsee etelässä, joten Vernazza oli pohjoisin kylistä joihin haluttiin mennä. Vernazzasta vielä pohjoisempana on Monterosso al Mare. Vernazzan jälkeen tulevat Corniglia, Manarola ja viimeisenä etelässä Riomaggiore.

Junamatka La Speziasta Vernazzaan oli helppo, nopea ja hikinen. Lipun sai ostettua automaatista kätevästi. Liikuttiin kerta-lippujen avulla, mutta kaikkiin kyliin menijöille ja junalla liikkujille vaihtoehtona olisi ollut jonkinlainen päivälippu. Autolla Cinque Terreen ei ole asiaa.

Juna täyttyi vauhdilla, ja vaikka olimme ajoissa asemalla, jouduimme ryynnimään junaan. Lastenrattaiden kanssa se oli herkullista hommaa.

Vernazzan juna-asema ja ruuhkashokki

Turha kai sitä taas lähteä päivittelemään, että olipas niitä (meitä) turisteja aivan valtavasti. Onhan paikka Italian yksi suosituimmista kohteista. Olin kuitenkin halunnut sulkea silmäni ja ajatukseni siltä, että pienet kylät olisivat tupaten täynnä myös vilkkaimman matkailukauden jo loputtua. Hölmö naiivi mieleni.

Astuessani Vernazzan juna-asemalle tuo valtava ihmisröykkiö oli kuitenkin pudottaa silmät päästäni.

En voi sille mitään, että vaikka paikka olisi kuinka kaunis, viehättävä tai mielenkiintoinen, tällaiset laumat ihmisiä vain yksinkertaisesti vievät osan viehtätyksestä.

Ahdistun.

Samalla alan aina säälimään paikallista väestöä. Mitenhän heidänkin elämänsä on muuttunut, kun luultavasti ennen niin rauhallinen ja sympaattinen pieni kyläpahanen on muuttunut ulkomaalaisten leikkikentäksi? Vai ovatko paikalliset hiljalleen poistuneet turismin tieltä? ”Apartment” kylttejä ainakin näkyi siellä täällä, ja ainakin ihan ytimestä tuli se vaikutelma, että suurin osa asunnoista olisi vuokran.

Cinque Terre lapsen kanssa

Koska Cinque Terren kylissä on korkeuseroja, rajoittaa lastenrattaiden kanssa matkustaminen hiukan liikkumista. Olisi ollut mukava käydä pienillä ylöspäin kohoavilla kujilla, mutta jätettiin nämä suosiolla välistä. Vernazzan pääkaduilla lastenrattaiden kanssa pärjäsi sen sijaan ihan mainiosti, niin mainiosti miten nyt isoissa ihmisjoukoissa voi pärjätä.

Vernazzassa on lisäksi pieni hiekkaranta, joka ei ollut liian kansoitettu, joten sekaan mahtui hyvin ja lapsen oli mukava pulikoida rantavedessä. Monterosso al Maressa olisi ollut isompi kunnollinen uimaranta, mitä kehuttiin lapsiperheiden näkökulmasta, mutta mitä suitsutettiin liiasta ”turistimaisuudesta”. Se olikin oli yksi syy monesta, että valittiin kohteeksemme Vernazzan.

Toinen Cinque Terren kylistä, joissa vierailimme oli Manarola, joka oli yhtälailla helppo ja vaikea lastenrattaiden kanssa, kuten Vernazzakin. Manarolassa päästiin kuitenkin poikkeamaan pääkadulta, mikä oli huomattavasti helpompaa kuin Vernazzassa. Ylöspäin kohoavia kujia pystyi rullailemaan rattaiden kanssa vaivatta, tosin pientä fyysistä ponnistusta se vaati.

Manarolassakin oli rantaelämää, mutta enemmän aikuiseen makuun, millä tarkoitan sitä, että auringossa letkottelu ja veteen pulahtaminen tapahtui enemmän kivisissä tunnelmissa. Pienen lapsen kanssa näkisin, etteivät vesileikit täällä onnistu.

Manarolan näköalapaikalle pääsee mukavasti myös rattaiden kanssa ja korkealla muutaman rappusen takana on leikkipuisto, joka ilahdutti valtavasti. Tämä olikin varmasti hienoimmalla sijainnilla oleva leikkipuisto, jossa olen lapsen kanssa käynyt.

Ainoa asia Cinque Terressä, mikä jäi kaihertamaan lapsiperheen näkökulmasta, oli noiden vaikeakulkuisten pikkukujien lisäksi vaellusreitit, joihin ei myöskään lähdetty kuluttamaan energioitamme. Kantoreppu kyllä löytyy, että sinänsä se olisi ollut kyllä mahdollista, mutta luulenpa että tuon tyyppiset reissut löytyvät vasta jostain tulevaisuudesta.

Cinque Terre soveltuu siis mainiosti myös lapsen kanssa matkailuun, kunhan ei yritäkään nähdä ihan kaikkea.

Manarolan sivukujilla

Mikä Cinque Terressä viehätti eniten, oli ehdottomasti pieni syrjähyppy sivukujille. Tehtiin päätös, että haluttiin kävellä edes jotain muutakin kuin pääkatua pitkin, joten poikettiin sattumanvaraisesti yhdelle pienelle kujalle. Ja se päätös oli päivän paras.

Sivukujilla hädintuskin liikkui ketään. Kapeat, värikkäät ja niin sympaattiset pienet kujat kukkaistutuksineen olivat rakkautta koko sielulle. Ja nuo kujat johdattivat meidät upeiden merinäköalojen äärelle, joita saatiin ihailla täysin ylhäisessä yksinäisyydessä.

Mistä tullaankin taas aiheeseen turismi, ja siihen, että kyllä Cinque Terrestä on mahdollista hakea myös rauhaa. Vernazza ja Manarola ovat taatusti suosituimpia kohteita alueella, joten me ei edes ehditty saada täydellistä kuvaa siitä, mitä kaikkea ihanaa noista muistakin kylistä varmasti löytyy niiden vilkkaimpien keskittymien ulkopuolelta.

Loppujen lopuksi pääsin minäkin siis irti omasta ahdistuksestani ja lämpenin Cinque Terrelle ja erityisesti Manarolalle. Onhan tämä paikka jotain aivan hurjan ainutlaatuista, enkä ihmettele yhtään, miksi massaturismi on vallannut alueen. Toivon kuitenkin, että aluetta saadaan jollain keinoin edes hiukan rauhoitettua, jottei näin upea paikka kärsisi pahoja vaurioita vuosien saatossa.

Suosittelisinko Cinque Terreä?

Ehdottomasti. Sinne matkustavan kannattaa kuitenkin varautua isoihin ihmislaumoihin ja kääntää ajatusmaailma valmiiksi jo siihen moodiin, ettei näillä seuduilla todellakaan liikuta yksin.

Jos lähtisin uudelleen, ottaisin tennareiden tilalle vaelluskengät ja vaeltaisin kylästä toiseen. Käyttäisin enemmän aikaa ja yöpyisin myös mahdollisuuksien mukaan alueella.  Viettäisin yhden kokonaisen päivän rannalla löhöillen ja katselisin kallionkielekkeiltä alas hyppivien hurjapäiden toimia. Joisin paljon viintä ja söisin ihania mereneläviä.

Tällä reissulla ehdittiin tekemään tuhatkertainen pikakelaus tästä kaikesta. Vaikkei se ehkä ollutkaan ihan riittävä ja jotain jäi hampaankoloon, niin luulen, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kertani Ligurian Cinque Terressä. Astun siis sivuun ja annan muille turisteille tilaa.

Onko kokemuksia Cinque Terrestä? Ahdistuitko vai rakastuitko?

LUE MYÖS:

• Tasty Travellissimo -blogin matkaopas Cinque Terrestä
• Kylien välillä patikoinnista Kohteena maailma -blogista

Uusimpiin juttuihin pääset nopeiten  käsiksi Facebookissa, Instagramissa.

Blogin löytää myös Blogit.fi -sivustolta, Bloglovinista ja The Blogjunglesta.