Blogger Recognition Award -tunnustuksien jako on kiertänyt jo pitkään blogien keskuudessa ja saavutti minutkin tässä taannoin Reise Reise -matkablogin kautta. Kiitos siitä! Mukavaa, että oma blogi huomioidaan. Se saa mielen ylös ja suupielet hymyilemään.
Palkinnon idea on siis jakaa tunnustuksia toisille bloggaajille, tuoda iloa ja valoa toisen päivään, sellaisen, joka inspiroi, saa hymyilemään, saa ajattelemaan ja antaa aihetta jatkaa omaa rakasta harrastustaan.
Täytyykin kyllä todeta, että toisten blogien seuraaminen on ainakin itselleni todella suuri inspiraation lähde. Välillä kun tuntuu siltä, ettei tästä mitään tule, ei tässä ole järjen häivääkään eikä huvita. Mutta auta kun käyt sillä hetkellä lukaisemassa jonkun seuraamasi blogin uusimman matkakertomuksen, tunnelmia patikkaretkestä tai mässäilevän tarinan tropiikista ja herkkuruoista, alkaakin jo sormet syyhyämään omille näppäimille, tarve tarinoiden jakamiseen nousee ja samalla reissukuume kohoaa, mikä onkin aika omiaan matkablogia kirjoittavalle.
Tunnustuksen säännöt ovat siis lyhykäisyydessään tässä:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi
Kuinka kaikki alkoi?
Kaikki alkoi Aasian reissusta 2013, jolloin päivää ennen matkalle lähtöä kyhäsin ensimmäisen blogini Bloggeriin. Muutama rivi tekstiä ja pari kuvaa rinkoista, AVOT! Meikä bloggaa!
No juu, ajatuksena ei tuolloin ehkä ollut sen kummempia kuin jakaa tarinoita ja tunnelmia kotopuoleen. En sen kummemmin seuraillut muita blogeja, en alkanut seurailemaan kävijämääriäni tai panostanut….noh….oikeastaan mihinkään blogissani. ”Mentiin sinne ja tultiin tuolta” -tyyppisesti jaetut tarinat olivat minulle varsin riittäviä. Tuo reissu kesti 3,5 kuukautta, jonka jälkeen blogini hiljentyi oikeastaan täysin pitkäksikin aikaa.
Muutamien Euroopan reissujen tiimoilta kirjoittamisinto taas kasvoi ja halusin jälleen tarttua puikkoihin. Kun tuossa 1,5 vuotta sitten katkaisin käteni, päädyin sairaslomallani seurailemaan ja tutustumaan enemmän matkablogien maailmaan, sain ahaa-elämyksen: ”Tästähän voisikin tehdä ihan jokapäiväisen harrastuksen.”
Siirryin Rantapalloon, jossa en pelkästään aktivoitunut kirjoittamaan, mutta myös seurailemaan muiden bloggaajien blogeja, ja inspiroidun niistä lisää. Vähitellen minulle selkeni, mitä päivittäinen ja aktiivinen bloggaaminen pitää sisällään ja aloin jäämään koukkuun tähän hommaan. En väitä olevani mitenkään erityisen aktiivinen tai suunnitelmallinen bloggaaja edelleenkään, mutta jos verrataan lähtötasoon, voin sanoa kehittyneeni ja aktivoituneeni siitä askeleen jos toisenkin.
Ohjeita aloitteleville bloggaajille
Tuntuu jotenkin hullunkuriselta jaella ohjeita toisille, mutta ehkä näiden vuosien aikana jotain on opittu.
Aiheiden rajaaminen. Vasta viime aikoina olen hiukan itsekin oppinut rajaamaan aiheita. Tykkään lukea blogeja, joissa reissut on pilkottu osiin ja aiheet rajattu pieniin palasiin. Pitkää kertomusta Thaimaan viikon lomasta voi olla puuduttavaa lukea, mutta yksittäiset tarinat viikon tapahtumista tai mielenkiintoisesta aktiviteetista herättääkin mielenkiinnon jo ihan erilailla.
Kuvat ovat aika tärkeä osa blogia. Toki jos tunnelma on vangittu hyvin tekstiin, ei kuvilla enää siinä tilanteessa välttämättä ole niin paljon painoarvoa. Itse olen surkea kuvaamaan ja käsittelemään kuvia. Koen sen hankalaksi ja aikaa vieväksi. Nykyään ihmisten kuvauskalustot alkavat olemaan jo niin loistavia, että sen eteen saa tosissaan tehdä töitä ja panostaa rahaa, että pystyisi erottumaan edukseen. Itselläni tähän on matkaa, mutta pienin askelin eteenpäin.
Blogista tulee heti mielenkiintoisempi, kun blogilla on kasvot. Itselleni tämänkin tajuamiseen meni aikaa, enkä vieläkään kamalan helposti postaile omasta pärstästäni kuvia. Toki blogin sisällöllä on keskeinen merkitys, mutta niin se kai vaan on, että mitä enemmän itsestään antaa, sen kiinnostavammaksi kaikki muuttuu. Taitaa päteä mihin tahansa, kun kyse on mediasta.
Sosiaalinen media. Blogille kannattaa myös perustaa omat kanavat sosiaaliseen mediaan. Tämäkin on ollut jotenkin hankala ja raskas asia itselleni ymmärtää, mutta iso osa blogin liikenteestä tuntuu tulevan näiden kanavien kautta, joten jos haluaa liikennettä, kannattaa omaa ilosanomaansa mainostaa siellä missä ihmiset luuhaa päivät pitkät.
Rantapallon sivuilta löytyy muuten Blogikoulu -juttusarja, joka kannattaa käydä lukaisemassa läpi. Paljon hyvää ja hyödyllistä asiaa blogeista ja bloggaamisesta!
Myös pinghelsinki-sivuilla julkaistiin juuri vastikään aika kattava kirjoitus hyvän blogin ominaisuuksista, mikä myös kannattaa käydä lukaisemassa.
Tunnustusten jako
Täytyy tässä ensin itsestäni tunnustaa, että olen melko huono seuraamaan yksittäisiä blogeja. Jos jokin juttu otsikon perusteella kiinnostaa, klikkaan sen auki. Muutama blogi on kuitenkin sellainen, jonka juttuja seurailen selkeästi aktiivisemmin, oli aihe sitten mikä hyvänsä. Monet näistä ovatkin jo tunnustusta kerännet, mutta mitäpä tuosta.
Lähinnä kauempana blogin Kati kirjoittaa mukavan mutkattomasti perheensä kanssa matkustamisesta. Blogiin eksyin vasta taannoin, ja aiheet alkoivat kiinnostaa juuri lapsiperheen näkökulman vuoksi.
Anskun tarinointia ja upeita kuvia Barcelonasta olen seuraillut aina siitä lähtien, kun blogia olen ensi kertaa päätynyt lukemaan. Ennen tulevan syksyn Barcelonan reissuani blogi tulee varmasti entistä aktiivisempaan käyttöön!
Toisiin bloggaajiin on vaan yksinkertaisesti helpompi samaistua kuin toisiin. Syö Matkusta Rakasta -blogin Merin hauskoihin tarinoihin maailmalta on helppo uppoutua oli aihe mikä tahansa.
Pää Pilvissä -blogin Maaritin Lappi-tarinat ja lumiset kuvat päiväretkistä tuntureille ovat nostaneet Lappi-kuumeen ihan uusiin sfääreihin. Ei pelkästään näiden juttujen jälkeen kiinnosta syksyinen patikkaretki Lappiin, vaan myös aurinkoisen talvipäivän vaellukset lumisilla hangilla saavat himoamaan pohjoiseen. Puolet suonissani virtaavasta verestä on lappalaisen verta, joten sydän sykähtelee aivan omalla tavallaan tuolle maagiselle paikalle.
”Tätitursistin” tarinoita erityisesti Espanjasta on ilo lueskella rikkaan tekstin ja värikkäiden kuvien ansiosta. Rakkaus Espanjaan taitaakin olla meillä yksi yhdistävä tekijä, vaikka omat matkani Espanjaan voidaankin toistaiseksi laskea yhden käden sormilla.
Tässä ehkä uusin tuttavuus matkablogeista. Johannan kuvat ja tarinat erityisesti Portugalista ovat saaneet vakavasti harkitsemaan pitkää reissua tuohon Välimeren maahan. Blogista löytyy todella mielenkiintoisia ja uusia kohteita, monet sellaisia, joihin perus matkaoppaiden avustuksella ei helposti löytäisi.
No Comments
PING Helsinki
6 maaliskuun, 2017 at 10:10 amKiva kun mainitsit meidätkin! Kiinnostava tarina sinulla, tsemppiä tulevaan. 🙂
Outi
6 maaliskuun, 2017 at 5:24 pmKiitos kovasti! 🙂
Kati / Lähinnä Kauempana
6 maaliskuun, 2017 at 1:53 pmOi, kiitos ihana Outi! Ja olipa kiva lukea bloggaamisesi taustoista. Mulla on muuten ihan samat ongelmat: omat pärstäkuvat on niin hankalia! Meidän reissuilla mä otan enimmäkseen kuvia ja muu perhe löytyykin matkakuvista. Ne muutamat kuvat, missä minäkin olen, näytän mielestäni niissä aina ihan norsulta tai väännän juuri naamaani jotenkin oudosti! Muutenkin laadukas kuvien ottaminen on haasteellista ja kuvien käsittely ihan lapsen kengissä. Ja some… sitä olen tässä yrittänyt opetella!
Sulla on ihana ja hyväntuulinen blogi. On kiva seurata, miten aloitatte nyytin kanssa matkailun!
Outi
6 maaliskuun, 2017 at 8:36 pmOlepa hyvä 🙂
Kameran edessä oleminen ei tosiaan ole mitenkään luontaista, mutta kaitpa siihenkin voi itseään totuttaa jos haluaa 🙂
En malta itsekään odottaa nyytin tuloa ja sitä, minkälainen reissukaveri siitä tulee 🙂
ananas2go
6 maaliskuun, 2017 at 2:23 pmIloa edelleen!
Outi
6 maaliskuun, 2017 at 8:36 pm🙂
Sonja | FIFTYFIFTY
6 maaliskuun, 2017 at 4:14 pmMulle on käynyt aikoinaan vähän samalla tavalla kuin sulle, että aloin oikeastaan vasta Rantapallossa seuraamaan uidenkin blogeja ja kommentoimaan. Ja toi on totta, mistä puhuit noiden juttujen kirjoittamisen osalta, on kivempi lukea vähän pienemmäksi pilkottuja juttuja. Mä en todellakaan osannut annostella mun juttuja aluksi. 😀 Kaikki kahden kuukauden Aussi-reissusta samassa postauksessa…
Outi
6 maaliskuun, 2017 at 8:37 pmLyhyempiä kompakteja juttuja on tosiaan mielekkäämpi lueskella ja itseasiassa mielekäämpi myös kirjoitella. Onneksi sitä oppii koko ajan uutta 🙂
Annemaria/Samppanjaa muovimukista
6 maaliskuun, 2017 at 11:23 pmKiitos ja kumarrus Outi. Mieltä lämmittää, sillä heikkoina hetkinä sitä miettii, että onko tässä mitään järkeä. Aikaa menee, mutta kiinnostaako ketään? Toisaalta joskus kokee palkitsevana senkin, että omasta mielestään on kirjoittanut hyvän jutun ja kokee kehittyneensä kirjoittajana.
Hyviä pointteja sulla noissa ohjeissa. Samojen asioiden kanssa olen itse tuskaillut. Pitäisi olla somessa aktiivisempi, pitäisi lukea muiden blogeja aktiivisemmin, pitäisi kasvottaa blogia enemmän… eli pitäisi antaa bloggaamiselle aikaa paljon nykyistä enemmän. Jos jotain olen tämän puolentoista vuoden aikana oppinut, niin ainakin sen, että kyllä arvostan menestyneitä bloggaajia. Ilmaiseksi ei saa mitään.
Pienten varpaiden kuvia odotellen 🙂
Outi
7 maaliskuun, 2017 at 10:28 amAika on tosiaan ehkä se kaikkein eniten rajoittava tekijä blogin kanssa. Hommaan kun saattaa mennä aikaa tunti tolkulla, eikä koneella istuminen päivät pitkät ole kuitenkaan sitä ihan lempipuuhaa. Pitäisi kehittyä nopeammaksi, luovemmaksi ja paremmaksi, jotta pystyisi optimoimaan tähän hommaan käytettävän ajan. Joten hatunnosto tosiaan täältäkin menestyville bloggaajille!
Varpaat tulee näytille ihan tuota pikaa, sen lupaan 😉