6 pelottavinta hetkeä reissuilla

Reissuilla tunnetusti sattuu ja tapahtuu. Yleensä kokemukset ovat olleet onneksi positiivisia, iloisia ja hauskoja kommelluksia, mutta mukaan mahtuu myös pelkoa. Vaikka pelkääminen noin ylipäänsä on ikävää, niin vieraassa maassa, vieraiden ihmisten keskellä, tutun tukiverkon ulottumattomissa ahdistavat tilanteet nostavat pelkokertoimia entisestään.

Nyt jos olisin Filippiineillä, missä vaaralliseksi luokiteltu tulivuori uhkaa purkautua, pelkäisin niin paljon, että tuskin uskaltaisin hengittää. Koskaan en ole joutunut oikeasti tosipaikan eteen luonnonvoimien armoille ja se olisikin pahin pelkoni. Täytyy kyllä myöntää, että tulivuorenpurkauksen näkeminen olisi kokemuksena varmasti ihan mieletön, vaikken ihan ymmärräkään niitä turisteja, jotka vartavasten matkustavat tälläkin hetkellä alueelle nähdäkseen purkauksen omin silmin. Toivotaan, että Filippiinit säästyvät massiivilta tuhoilta, ja perheet voivat palata takaisin koteihinsa mahdollisimman pian.

Omilla reissullani olen pelännyt muun muassa hullua liikennettä, eksymistä väärille kujille, kuumottavia eläinkohtaamisia ja uhkaaviksi käyneitä ihmisiä.  Aasian laiva- ja venereissut ovat myös melkein järestään olleet pelottavia, mutta tähän väliin on helpottavaa kuitenkin todeta, että kaikista näistä on onneksi selvitty säikähdyksellä.

1. Bussimatka Nepalin vuoristoissa

Trekki Nepalissa on ollut unohtumattomin kokemus ikinä! Trekki itsessään, mutta myös tuo 8 tunnin bussimatka, joka taitettiin, ennen trekkiä. Parempi jättää pulinat sikseen, sillä kaikki oleellinen näkyy tässä todella huonolaatuisessa, mutta sitäkin kuuvavammassa videonpätkässä. Olen sen kertonut aiemminkin, mutta kerron vielä, että tällöin pelotti!

2. Laosin liikenne on kamalaa

Laosin liikenne tulee hyvänä kakkosena Nepalin jälkeen!

Olimme aloittamassa bussimatkan Laosin pääkaupungista Vientianesta kohti Vang Vieniä. Hostellilta varattu kuljetus bussiasemalle tuli myöhässä, kuten Laosissa muutenkin aina ja kaikki, mutta meillä oli onneksi sen verran pelivaraa bussin lähtöön, ettei pieni myöhästyminen haittaisi.

Hypättiin noin 8 hengen autoon, jossa oli jo valmiiksi muutama muu matkalainen. Auto oli buukattu täyteen, joten jouduttiin kiertelemään pitkin Vientianea koukkimassa lisää porukkaa mukaan. Jossain vaiheessa rupesi tuntumaan siltä, että meillä todellakin olisi kiire.

Kuskina toimi hädin tuskin 18-vuotta täyttänyt nuori laosilainen poika ja kartturina nippa nappa äidin helmoista päässyt nuorukainen. Kiire alkoi käymään oikeasti toteen ja pojatkin olivat huomanneet sen.

Laosissa teiden kunto on aivan karmea. En tiedä miten laita on nykyään, mutta ainakin vuonna 2011 kaikki tiet muistuttivat suomalaisia syrjäisiä mökkipolkuja. Hyppyreitä ja kuoppia oli kaikki tiet täynnä. Mutta who cares?! Eivät ainakaan nämä kaksi poikaa, sillä siinä vaiheessa kun kaikki kyytiläiset istuivat penkeillään, laitettiin talla pohjaan ja pidettiin peukut pystyssä ja peruukeista kiinni.Oli pimeää ja auto kiiti, minkä renkaistaan lähti. Renkaat paukahtelivat tien kuoppiin, ja välillä lennettiin kaaressa muutama metri eteenpäin. Ja vaikka minäkin 165 senttisenä tappina istuin turvavöissä, kolautin pääni auton kattoon muutamaan otteeseen ilmalennon aikana.

Viimeistään siinä vaiheessa kun auton katolle kiinnitetyt rinkat alkoivat lentelemään pitkin tienpiennarta, olin aivan varma että A) joko matkatavarani ovat tästä eteenpäin jonkun paikallisen pikkukylän omaisuutta tai B) en selviä tästä hengissä. Silloin pelkäsin henkeni edestä niin paljon, että olisin antanut mitä vaan, päästäkseni siltä istumalta kotiin turvallisen peiton alle.

3. Bungalowin varas Laosissa

Laos on näköjään pelottava paikka sillä kolmanneksi pelottavimman hetken elin Laosin Don Det -saarella. Olimme saaneet kivan bungalowin aivan saaren paraatipaikoilta. Täällä olisi hyvä levytellä monta päivää.

Asetuttiin taloksi, jätettiin rinkat huoneille ja oltiin lähdössä syömään, kun kaiketi huoneen edellinen asukki oli tulossa sisään huoneeseen. Haastateltiin hieman miestä, joka oli sanojensa mukaan jättänyt toilettilaukkunsa vessaan. Kaveri ei uskonut, ettei oltu nähty moista, ja halusi itse tulla tarkistamaan tilanteen, jonka jälkeen suostui lähtemään pois.

Lähdettiin tutkimaan saarta, ja kun palattiin huoneelle huomattiin, että meidän huoneen ovi oli tiirikoitu auki ja tavaroitamme pengottu. Oma rinkka on pyhä, joten ne tietävät, joille on käynyt vastaavaa, että kun tuntematon voro on kajonnut sun omiin tavaroihin, niin olo aivan rikki revitty!

Onni sinänsä, ettei mitään tavaroita ollut hävinnyt, mutta kyllä pelotti seuraavan kerran poistua huoneelta. Pahin oli kuitenkin vasta edessä, kun aamuyöstä herättiin siihen, että joku hiippailee meidän huoneen ovesta sisään!!! Aloin tärisemään pelosta ja Marko lähti urheana miehenä hätyyttelemään voroa pois, joka oli tietenkin tämä samainen mies, hämäräperäisen laukkunsa perässä. Sen yön unet jäivät lyhyeen, enkä muistaakseni seuraavina öinäkään nukkunut erityisen makoisasti..

4. Myskyisä lauttamatka Nicaraguassa

En ole suuri merenkäynnin ystävä, toisin kuin mieheni, joka tuntuu nauttivan, mitä isompi aallokko kyseessä. Tehtiin matkaa Nicaraguan tulivuorisaarelle Isla de Ometepelle, jonne oli noin tunnin lauttamatka mantereelta.

Tuuli oli yltynyt harvinaisen kovaksi ja varmuutta ei ollut, lähtisikö lautta edes liikenteeseen. Lähtihän se kuitenkin, vaikka jo hetken päästä toivoin, että olisi käynyt toisin. Mentiin jostain ihmeen syystä kannen alapuolelle lautan hyttiin. Ehkä ajateltiin, että keinutus tuntuisi huonommin sinne.

Koska sisätiloissa ei ollut edes kunnollisia ikkunoita, joista olisi nähnyt ulos, voitte vain arvata, että hetken päästä vatsanpohjassa velloi aika tavalla. Vene oli natiseva vanha puupaatti, jonka puolesta pelkäsin myöskin: tuntui että liitokset irtoaisivat toisistaan hetkellä millä hyvänsä.

Paikalliset alkoivat oksentelemaan ja hetken päästä veneen lattia laineti vedestä, jota räiskyi pienistä ikkunoista sisään. Otettiin asiaksemme taistella tiemme kannelle.

Paha olo helpotti kannella, mutta pelko ei. Marko nautti kyydistä merirosvon elkein, mutta minä puristin kaiteita, minkä käsistä lähti ja yritin tasapainoilla pysyäkseni pystyssä läpimärkien vaatteitteni kanssa. Säikähdyksellä selvittiin tästäkin, mutta muutamia päiviä eteenpäin, samanmoinen paatti kaatui, ja muutama turisti menetti henkensä, joten ehkä tämäkin pelko oli ihan aiheellinen..

5. Air Asian lento Makassariin Indonesiaan

Matkamme Indonesian Sulawesille ei ollut millään lailla herkullinen. Lisää siitä voit käydä lukemassa esim. täältä. Ensimmäinen etappimme oli kuitenkin Etelä-Sulawesien pääkaupunki Makassar, jonne lensimme Kuala Lumpurista Air Asialla. Vaikka Air Asia on käsittääkseni kohtalaisen turvalliseksi luokiteltu lentoyhtiö (korjatkaa jos olen väärässä), niin jostain syystä lentoyhtiö ei herättänyt luottamusta ja pelkäsin tällä lennolla enemmän kuin koskaan.

Lentosää oli jokseenkin tuulinen ja turbulenssi oli kohtalaista. Ilma oli todella sumuinen ja näkyvyys aivan nollissa. Kun lentokone alkoi laskeutumaan, aloin jossain kohtaa ihmettelemään, ettei mitään näy vaikka ollaan laskeuduttu jo ties kuinka kauan. Yhtäkkiä renkaat kolahtavat maahan, säikähdän aivan vietävästi, ja siinä samassa näen pilkahduksen maankamarasta. Sumu oli niin alhaalla, että se peitti näkyvyyden ihan viimeiseen asti, ja tämä oli heittämällä kuumottavin lento, jonka olen koskaan lentänyt!

6. Eksyminen sivukujalle Delhissä

Intia Intia, kuinka paljon sua rakastan ja vihaan samalla kertaa. Kaikki se kaaos on jotain todella viehättävää ja samalla todella oksettavaa. Lennettiin Delhiin, jossa kulttuurishokki oli heti käsin kosketeltavissa. Paljon ihmisiä, enemmän kuin koskaan olin nähnyt samassa paikassa, kovia ääniä, yrjöttäviä hajuja ja ihon alle tulevia miehiä välittömästi kadulle astuessasi.

Lähdettiin tutkimaan Delhiä jalan, mikä oli ensimmäinen virhe. Ilman karttaa (urpot) ja ilman päämäärää (urpot) seikkailtiin ja eksyttiin jonnekin, minne turistit eivät olleet selkeästikään tervetulleita. Sekunnissa saimme ihollemme joukon intialaisia miehiä, jotka kaikki yrittivät opastaa meitä eri suuntiin. Tilanne kävi jotenkin todella kaaoottiseksi ja loppujen lopuksi saatiin karistettua tyypit kannoiltamme, kunnes joku taas pompsahti kulman takaa ja seurasi meitä niin pitkään, että saatiin viimein riksha allemme. En tiedä, mikä oli näiden kavereiden agenda, mutta sen verran osasin näistä lukea, että hyväämeistä ei ainakaan ajateltu! Onneksi sentäs olimme liikkeellä päivällä, sillä luulenpa, että auringonlaskun jälkeen meille olisi saattanut käydä huonommin. Note to yourself: Älä seikkaile Delhissä ominpäin!

Lopuksi täytyy vielä sanoa, että olen aina huolehtinut matkavakuutuksestani, oli reissu sitten risteily Tukholmaan tai neljän kuukauden reppureissu Aasiassa. Onneksi tätä on joutunut käyttämään hyvin harvoin, mutta kunnollisen ja voimassaolevan matkavakuutuksen tärkeyttä ei voi painottaa liikaa!

 Onko sulle sattunut jotain todella kuumottavaa tai pelottavaa reissuissa? Miten siitä selvittiin?

Uusimpiin juttuihin pääset nopeiten  käsiksi Blogit.fi -sivustolla, Bloglovinissa ja The Blogjunglessa.