fbpx
Menu

Yö laavussa: Talviretkeily – jatkoon vai ei?

Parina viimeisenä talvena olen pakkasta pelkäämättä intoutunut käymään talviretkillä. Päiväretkillä enimmäkseen, sillä kuka sitä nyt talviöitään teltassa viitsisi viettää? Tai näin ajattelin ainakin vielä muutama vuosi takaperin, kunnes mieleni valtasi vakava häiriötila: mitäpä jos lähtisinkin joulukuussa telttailemaan?

Hullu retkieukko Hanneli suostui oitis matkaani, ja viikkoa ennen joulua olimme telttoinemme ja riippumattoinemme Nuuksiossa. Nuotio ja herkullinen ruoka pitivät lämpimänä, ja vaikka yö ei ollutkaan mitään ilotulitusta kylmänkosteassa teltassa, jäi vuoden 2020 telttaretkestä silti luottavainen fiilis. Me pystyttiin siihen!

Perinteet ovat parhautta, joten päätettiin myös seuraavana vuonna (2021) uhmata pakkassäätä. -7 astetta tuntui vielä sopivalta talviretkeilysäältä, vaikka ”feels like” -lukemat olivatkin -13 C. Ei siltikään pelottanut. Sipoonkorven kansallispuiston Ängesbölen laavu tuntui turvalliselta vaihtoehdolta, sillä molemmin puolin suljettava laavu toisi suojaa pakkaselta. Päätettiin nukkua yö laavussa.

Meillä molemmilla oli mukana myös riippumatot ja ensimmäinen suunnitelma olikin virittää matot taivasalle. Lunta kuitenkin tuprutti sen verran, että päätimme jättää riipparit autolle ja mennä tällä kertaa helpomman kautta. Hyvä niin. Yö riippumatossa olisi saattanut olla vähän liikaa tällaiselle noviisille.

Parasta retkeilyssä on ruoanlaitto – silloin kun se onnistuu

Ängesbölen laavu on matalan kynnyksen talviretkeilypaikka, sillä matkaa parkkipaikalta kertyy vain kilometrin verran. Se oli edellytys meille, sillä vaikkei varsinaisesti pelätty pakkassäätä, loi se tietynlaista turvaa, kun tiesimme että lähellä olisi auto, jonne voisi tarvittaessa kammeta nukkumaan.

Ilta oli kaunis. Lunta satoi runsaasti ja täyden kuun loimu toi mystisen tunnelman leiripaikalle. Kuun valo heitti kauniita metsän varjoja valkoisen lumen pintaan. Laavussa loimuavan tulen lämpö loi vääristyneen kuvan ilman lämpötilasta, eikä kylmä päässyt puremaan jäseniä. Silloin tällöin korkeaksi noussut savun määrä laavussa pakotti raottamaan oviaukkoa, ja kylmä viima muistutteli olemassaolostaan.

Sipoonkorven kansallispuisto
Sipoonkorven kansallispuisto

Koko ilta meni vuoroin puutöissä, vuoroin hellan ääressä. Valmistimme herkullisia, ja ei niin herkullisia ruokalajeja, joista 100 retkireptiä -tilimme seuraajat ovat saaneet nautiskella. Nuotioperunat paloivat niin pahasti, että hetken jopa suututti, mutta onneksi meillä oli mukana tarpeeksi iso lohipala, josta saimme tehtyä ihanat lohimedaljongit. Lohimedaljongien kanssa söimme avokadosiivuja ja katkarapukastiketta, joten pienen takaiskunkin jälkeen ateria oli suorastaan juhlallinen.

Tulevan joulun kunniaksi Hanneli oli keitellyt meille omin pikku kätösin glögiä termoskannuun. Ja koska glögin kanssa kuuluu syödä pipareita, oli meillä luonnollisesti myös piparitaikina mukana. Suureksi hämmästykseksemme piparit nuotiolla onnistuivat mainiosti. Mukaan tarvittiin vain alumiinivuoka ja ripaus mielikuvitusta.

Halsterissa valmistui myös joulutorttuja, joista antaisin meille myös 10 pistettä papukaijamerkillä.

Sipoonkorven kansallispuisto
Sipoonkorven kansallispuisto
Sipoonkorven kansallispuisto
Sipoonkorven kansallispuisto
Sipoonkorven kansallispuisto
Sipoonkorven kansallispuisto
Sipoonkorven kansallispuisto
Sipoonkorven kansallispuisto

Yö laavussa: miten meidän kävi

Vatsat pulleina päätimme pistää päät tyynyihin. Ångesbölen laavuun mahtuu nukkumaan vaikka useampikin kaveri, sillä lavereita on molemmin puolin laavua. Alustana minulla oli tavanomainen solumuovipatja ja Lidlistä aikoinaan ostettu parin sentin korkuinen ilmalla täytettävä retkipatja. Hiukan jännitin, kuinka kylmyys pysyisi loitolla, sillä edellisenä jouluna minulla oli solumuovipatjan lisäksi kaksi ilmapatjaa päällekäin. Toki silloin nukuin teltassa ja kylmä maa oli suoraan selän alla. Maasta hohkaava kylmyys porautui silti kehoon.

Tällä kertaa makuupussina minulla oli lähes tuliterä Marmotin kolmen vuodenajan Angel Fire -makuupussi. Olin luottavaisin mielen sen suhteen, että makuupussi pitäisi minut lämpimänä. Lisäksi olin napannut kotoa paksuhkon villaviltin ja Hanneli toi vielä varmuuden vuoksi minulle makuupussin sisään sujautettavan fleecepussin. Jos näillä ei pärjää, ei sitten millään!

Vetäsin merinokerraston päälleni kypärämyssyjä myöden, paksut merinosukat jalkaani ja sujahdin pussiin. Tuntui, että pussi alkaisi hiljalleen lämmetä ja saattaisin vaipua uneen.

Sipoonkorven kansallispuisto
Sipoonkorven kansallispuisto
Sipoonkorven kansallispuisto
Sipoonkorven kansallispuisto

Vaan toisin kävi. Kylmä puraisi vuoroin jaloista, vuoroin lantiosta (pyllyttimestä huolimatta), ja jokaisen kyljenkäännön jälkeen piti aloittaa lämmittelyprojekti alusta. Lisäsin vaatetta ja kääriydyin yhä syvemmälle makuupussiin, mutta unta en vain saanut. Jonkun selkeän unen taisin kuitenkin nähdä, joten hetkellisesti olen vaipunut horrokseen. Kylmä oli kuitenkin läsnä koko yön.

Olin hiukan pettynyt, sillä ajatus laavussa nukkumisesta oli kiehtonut minua jo pitkään juuri sen vuoksi, että laavu pysyisi ainakin näennäisesti hiukan lämpimämpänä. Ainakaan kosteus ei kerääntyisi samalla tavalla laavuun kuten telttaan.

Ensi kertaa varten onkin panostettava kunnon talviretkeilyyn soveltuvaan makuualustaan. Uskon kuitenkin, että makuupussini lämpötilakerroin on sen verran hyvä, että kylmyys ei johtunut siitä. Alhaalta päin hohkaava kalseus sen sijaan on raaka, ja ilman kunnollisia varusteita sitä on vaikea saada pysäytettyä.

Jos minulta nyt yhtä kokemusta rikkaampana kysyttäisiin: ”Talviretkeily: jatkoon vai ei?”, vastaisin ehdottomasti, että JATKOON! Huonosti nukutuista öistä huolimatta retkeily on ihan parasta vuodenajasta riippumatta.

Kerro ihmeessä vinkkisi lämpimiin öihin talviretkeilyä ajatellen. Kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan!


SEURAA SOMESSA:

INSTAGRAM

FACEBOOK

4 Comments

  • Hanneli /toisiinmaisemiin
    12 helmikuun, 2022 at 6:35 am

    On ihanaa, että ei ole tarvinnut yksin hurahtaa näihin retkihommeleihin 😍

    Ilmatäytteisessä makuualustassa on oleellista, että siinä on mukana myös jotain eristävää materiaalia. Pelkkä ilma on järkyn kylmä. Ja talvella tarvitaan tosiaan vielä se solumuovi alimmaiseksi.

    Mullakaan ei ole käytössä erillistä talvialustaa, mutta tekisi mieli hommata sellainen. Oleellista siinä on lämpöarvon lisäksi patjan leveys, on ärsyttävää kun joka käännöksellä putoaa alustalta.

    Vahvalla talviretkeilyn tiellä ollaan, ei oo paluuta 😁

    Reply
    • Outi P | Nattura
      2 maaliskuun, 2022 at 8:51 pm

      Tuo on kyllä kamalinta (kylmyyden lisäksi) että makuualusta on liian kapea! Retkeily on kyllä niin paljon kivempaa kun varusteet on kunnolla mietitty. Kesällä nyt melkeenpä pärjää ihan millä tahansa, mutta talvella varusteiden laadun tärkeys kyllä korostuu!

      Reply
  • Marika / Matkalla Missä Milloinkin
    21 helmikuun, 2022 at 6:47 am

    Hatunnosto toisesta talviretkiyöstä. Olette olleet rohkeita. Autolla ajaessa tulee usein kuunneltua youtubesta Ali Leiniön retkeilyvideoita, niitä on myös talviaiheisia.

    Reply

Leave a Reply