Hetkeni vapauden helmassa – pidennetty lapsivapaa viikonloppu Prahassa

Vihdoin se päivä koitti. Ensimmäinen yhteinen reissumme ilman lasta.  Lisääntynyt valon määrä ja ah, niin ihana Praha! Saavuit juuri siihen hetkeen, jossa sinua eniten kaivattiin!

3 yötä, 4 päivää. Keski-Euroopan aluillaan oleva kevät. Vapaus nukkua ja vapaus valvoa. Vapaus liikkua ja olla liikkumatta.

Vapaus ottaa rennosti ja pysähtyä vaikka jokaiseen kadunkulmaan ilman kiirettä. Vapaus ottaa pitkä lämmin kylpy, nukahtaa liian ajoissa, syödä aamiaisella liikaa ja liian hartaasti. Vapaus levätä, kun jalkoja pakottaa ja vapaus toistaa tämä kaikki. Monesti. Ilman selityksiä, velvollisuuksia tai huonoa omaatuntoa.

Kuulostinko juuri väsyneeltä äidiltä ja kaihoisasti vapautensa perään itkevältä ihmisrauniolta? Tai ehkä sittenkin vain pientä breikkiä kaipaavalta tavalliselta tallaajalta? Viimeisimmässä lienee suurin totuuden siemen, vaikken täysin voikaan kiistää kaikkea edellä olevaa. Kolmen vuoden kertaantuneet univelat kun ovat edelleen käsinkosketeltavissa ja ajatus täydellisestä vapaudesta kutittelee mukavasti joitain aivojen sopukoita. Ajatus kuitenkin kiitää ohi yhtä nopeasti kuin tuleekin.

Pidennetty viikonloppu  Prahassa ja sopiva breikki lapsenhoidosta

4 päivää oli juuri sopiva aika hermolomalle. 

Se oli myös juuri sopiva aika olla erossa pienokaisesta. Yksikin päivä lisää olisi kuitenkin ollut ehkä jo liikaa. Sillä vaikka hetkittäinen vapaus olikin ihana kurkistus menneisyyden huolettomille reissuillemme, oli ikävä lapsen luokse aika kova. Ja vaikka olenkin ollut jopa pidempiä aikoja poissa, näyttäytyy huoli ja ikävä yllättäen erilaisena silloin, kun molemmat vanhemmat ovat yhtäaikaa reissussa. Siitäkin huolimatta, vaikka tiedän kuinka hyvin tyttö viihtyy isovanhempiensa luona. Siellä kun tuntuu usein olevan jopa kivempaa kuin kotona.

Prahassa olen ollut aiemminkin, mutta täytyy myöntää, että 11 vuotta on hävittänyt aivan kaiken mielestäni. Koskaan en ole ollut tilanteessa, että palaan paikkaan, jossa olen aikaisemminkin käynyt, mutta josta en muista – ollakseni rehellinen – yhden yhtä paikkaa. Vietimme Prahassa tuolloin ehkä yhden kokonaisen päivän, jonka jälkeen suuntasimme noin tunnin bussimatkan päähän festareille. Onko syy tähän muistamattomuuteeni 11 vuodessa, lyhyessä kaupungissa vietetyssä ajassa vai festareissa, sitä voi jokainen mielessään mietiskellä. Mutta yksikään kadunkulma ei toden totta soittanut minkäänlaisia kelloja päässäni. Käsittämätöntä.

Vltavan kaupunkia halkovan joen kuitenkin pystyin palauttamaan mieleeni.

Nyt kuitenkin ehdimme kiertämään vanhankaupungin kadut moneen kertaan läpi, viettämään puoli päivää upealla Prahan linnalla, syömään tunnelmallisissa ravintoloissa ja tutustumaan alueen historiaan. Ja näiden perusteella voin vain todeta, että paluu Prahaan todella kannatti!

Kaupunki on sykähdyttävä! Pienen mietinnänkin jälkeen meidän oli vaikea saada päähän yhtään Euroopan suurkaupunkia, jossa keskiaikainen historia olisi näin lähellä ja yhtä hyvin säilynyt kuin Prahassa. Toivon tosiaan, että tällä kertaa seuraavat 11 vuotta eivät pyyhkäise kaikkea tuota Prahan kauneutta mielestäni. Vaikka toisaalta, kaupunki on kyllä niin hieno, että eipä tuo paljon painaisi, jos näkisin kaupungin kolmannenkin kerran ensimmäistä kertaa elämässäni.

Kaupungissa vietetty aika oli siinäkin mielessä sopiva, että vaikka Prahassa olisikin roppakaupallan nähtävää jopa viikonkin matkalle, on päänähtävyydet kierretty jo parissa päivässä. Nähtävyyksien lisäksi ehdittiin myös istua oluttuvissa, parantaa maailmaa ja nauttia toistemme seurasta. Toki kauniit pikkukadut, mielenkiintoinen historia, kahvilat ja perinteiset tsekkiläiset ravintolat olisivat viihdyttäneet pidempäänkin, mutta pidennetty viikonloppu on varsin riittävä aika Prahan koluamiseen ja pieneen aikahyppyyn keskiajalle.

Helmikuun alku oli yllättäen myös todella kiva ajankohta kaupunkilomalle. En osaa sanoa minkälaiset sääolosuhteet Prahassa on yleensä helmikuussa, mutta meille Praha näyttäytyi mukavan aurinkoisena, kuivana ja ajoittain jopa lämpimänä. Niin lämpimänä, että pystyimme avaamaan tämän vuoden terassikauden keskusaukion turistiansoissa.

Siinä hetkessä lasillinen raikasta valkoviiniä maistui mahdottoman hyvälle ja saatoin haistaa etelästä hiljalleen pohjolan suuntaan ajelehtivan lämpimän keväisen ilmavirran. Siinä hetkessä kevät istahti olkapäilleni ja toivoin vain, että tuleva kesä tulisi vauhdilla ja kestäisi ikuisesti.

Uusimmat jutut Blogit.fi -sivustolta ja Bloglovinista.

Käy seuraamassa myös Facebookissa ja Instagramissa.