”Muistan lapsuudestani sen upean japanilaisen puutarhan, jossa kämmenenkokoiset perhoset lentelivät ympäriinsä ja ilma oli trooppinen.” Jotakuinkin näillä sanoilla mieheni kuvaili lapsuudenkokemuksiaan Vantaan Viherpajalta, ja ajattelin heti, että tuonne on päästävä. Kun tuli ilmi, että Vantaan Viherpaja sijaitsee noin 10 minuutin ajomatkan päässä kodistamme, olin välittömästi valmis starttaamaan auton kohti Vantaata.
Henkilökohtaisesti tunnen jotain suurta mielihyvää jo pelkästään siitä fantastisesta tuoksusta, joka leijailee ihan pienimmissäkin kukkakaupoissa. Se tuoksu valtaa koko kehon ja hivelee aivojen jokaista nurkkaa. Hyväilee kaikkialta, saa mielen valppaaksi ja askeleen keveäksi. Voitte siis ehkä kuvitella, minkälaisen aivo-orgasmin pinta-alaltaan 3500 neliömetrin puutarhakeskus sai aikaan, kun astelin ensimmäistä kertaa sisään Viherpajaan.
Huumaavaa tuoksu vie minut hetkessä täyden euforian valtaan. Paikka on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihana!
Puutarhakeskus Viherpaja sijaitsee Itä-Vantaan Koivuhaassa. Viherpaja on omistaja Harri Sokalan elämäntyö ja intohimo. Se on paitsi kukkakauppa, myös elämys, joka kannattaa käydä kokemassa, vaikkei kukkakaupat kuuluisikaan omiin lempikauppoihin. Se on hyvän mielen kehto ja rentoutumispaikka ihan jokaiselle.
Viherpaja on rakennettu vuosina 1985-1986, eli ikää paikalla on reilut kolmekymmentä vuotta. Puutarhakeskus kätkee sisäänsä paitsi kukkakaupan, niin myös ihanan rauhallisen japanilaisen puutarhan, viidakkohenkisen viherkasvihuoneen kävelyreitteineen sekä – ainakin tällä hetkellä – taidenäyttelyn.
Vaikka Viherpajan päätuotteena ovatkin viherkasvit, löytyy paikan päältä rehua, jos jonkinmoiseen tarpeeseen. Valikoima on valtava, enkä ihmettele, miksi paikkaa pidetään puutarha- ja kasviharrastajien pyhiinvaelluspaikkana.
Vantaan Viherpaja – vetonaulana on japanilainen puutarha
Alunperin Viherpajan japanilaisen puutarhan lämpötilassa on pyrittiin jäljittelemään Tokion sääolosuhteita, jolloin kasvit kukkivat samaan aikaan kuin Japanissa. Kustannussyistä käytännöstä on kuitenkin luovuttu, sillä kasvihuoneen ympärivuotinen lämmittäminen on arvatenkin aivan järjettömän hintaista.
Vaikka kuinka mielelläni olisinkin kokenut tuon alkuperäisen Japani-simulaattorin, on näinä aikoina varmasti muistakin kuin kustannussyistä aivan perusteltua olla lämmittämättä noin valtavan kokoista laitosta. Ilman optimaalista lämpötilaakin kasvit pysyvät japanilaisessa puutarhassa hyvin elossa myös talven yli.
Japanilaisen puutarhan tunnelma vie ajatukset hetkeksi pois todellisuudesta.
Pieni lampi jättimäisine karppeineen, soma lammen ylittävä silta ja puutarhan perällä oleva teehuone. Mieli pakenee hetkeksi levolle. Ja samalla se alkaa kiivaasti haluamaan Japaniin. Tällainen on pakko kokea paikan päällä.
Puutarhaan ei ole sisäänpääsymaksua. Ovenpielessä on kippo, jonne voi lahjoittaa rahaa karppien huolehtimiseen.
Eikä mieheni muistikuvat kämmenen kokoisista perhosistakaan taida olla ihan hatusta temmattuja: jonkun muunkin lähteen mukaan puutarhassa tosiaan on aiemmin lennellyt perhosia, mutta perhosten suurta kokoa uskallan hiukan epäillä. Toisaalta, voihan olla, että perhoset ovat olleet vain pikkupojan kämmenen kokoisia. Siihen jo voin varovasti luottaakin. 😉
Viherpaja – Betoniviidakon kakarat
Ennen japanilaista puutarhaa herään hetkeksi omista aivo-orgasmeistani, kun korviini kantautuu konemusiikin jytkettä. Mitäs nyt?
Laskeudun muutaman porrasaskelman alas ja saavun kasvien keskeltä betoniviidakkoon. Seinällä lukee valtavin kirjaimin ”Betoni on kakara”.
Alue on ripusteltu täyteen näyttäviä graffiti- ja katutaidehenkisiä teoksia. Musiikki sopii täydellisesti tunnelmaan. Valtava kontrasti kukkakaupanpuoleiseen rauhaan toimii kuin häkä. Yllätyn valtavasti ja uppoudun taideteoksiin. Kunnes lapsi alkaa huutamaan taustalla ja meinaa terrorisoida huoneen keskellä olevaa installaatiota. Muutama teos jää katsomatta, mutta ei se mitään. Kokemus oli yllättävä ja piristävä.
Näyttely on pystyssä heinäkuuhun asti, ja suurin osa teoksista on myynnissä. Lisää tietoa näyttelystä ja taiteilijoista löydät halutessasi näyttelyn Facebook-sivuilta.
Jouduimme poistumaan Viherpajalta hieman hätäisesti, eikä ehditty kiertämään jokaista neliötä läpi. Lapsi kyllästyi vasta kun minä pääsin vauhtiin. Matkalla autolle napattiin vielä pieni bonsai-puu ja muutama verenpisara matkaan.
Kassasetä oli avulias ja huumorintajuinen. Bonsai-puu oli Markon haluama, jota hän lupasi hoivata. Kassasetä oli mielissään, sillä hänen kokemustensa mukaan miehet ovat yleisesti parempia bonsaiden hoitajia. Naiset eivät kuulema raaski leikata puuta sen vaatimalla tahdilla. Olen ehkä samaa mieltä, mutta kun katson tuohon hyllylle, jonne asetin puun, niin tajuan, että samalla kun naiset eivät raaski leikata puuta, niin miehet eivät muista. Puu on koskemattomana hyllyllä, ja veikkaanpa, että siinä se pysyy, ennen kuin kaivan kastelukannun ja sakset kaapista.
Oletko käynyt Viherpajalla? Oliko se sinulle yhtä vaikuttaa kokemus?
SEURAA SOMESSA:
No Comments