”Riika, mikset tehnyt minuun valtaisaa ensivaikutelmaa? Mikset tempaissut minua mukaasi, kuin 70-luvun diskohitit lauantai-iltana? Kaunista potentiaalia sinusta kyllä löytyy, mutta miksen löytänyt sitä kahvaa, johon tarttua ja johon tahtoisin tarrautua yhä uudelleen ja uudelleen?”
Tällaisia mietteitä heräsi ensimmäisen Riian reissun jälkeen reilu vuosi takaperin. Olin melko varma, etten palaa kaupunkiin ainakaan toviin, mutta uusintaottelu tulikin pikaisemmin kuin osasin odottaa.
Vaikka ensikosketus Riikaan ei ollutkaan mikään VAU-elämys, tuntui kaupunki passelilta valinnalta tyttöjen reissulle ja vaavelin ensimmäiselle lentomatkalle. Lyhyt tunnin lento oli hyvä harjoittelu ja ensikosketus lentokoneisiin, sillä jo ensi kuussa on tiedossa useamman tunnin rykäisy Espanjaan. Ensimmäisen kokemuksen perusteella en varsinaisesti innolla odottele seuraavaa lentomatkaa, mutta ehkä napero kuukaudessa kasvaa ja oppii rakastamaan lentomatkailua. Niinpä niin…
Saavuttiin Riikaan tiistai aamupäivästä. Aurinko porotti, ja enemmän onnistuneen kuin epäonnistuneen lennon jälkeen mieli oli korkealla. Vaaveli otti – toisin kuin paluulennon – menolennon ihan (ok) lungisti. Mitä nyt luonteelleen ominaisesti pörräsi kuin hyrrä koko tunnin sylissä, ja minä yritin hiki päässä väänneellä ja käännellä kaveria häntä miellyttäviin asentoihin. Perinteiset lentokuohuvat ja maitokahvit saattoi siis pitkälti unohtaa. Lentomatkustaminen sai ihan uuden mausteen kertaheitolla.
Ostettiin terminaalin sisältä bussiliput kaupunkiin, suunnistettiin viime kerralta tutulle bussipysäkille ja hypättiin bussiin. Napero nukkui tyytyväisenä matkarattaissa.
Pitkäaikainen rakas ystäväni ja Inkan kummitäti Sanna oli ottanut selvää etukäteen varatun hotellimme sijainnista, joka oli ihan paraatipaikoilla Mustapäiden talon huituvilla. Meidän bussipysäkkimme oli heti Väinäjoen ylittävän sillan jälkeen oikealla, ja hotelli sijaitsi ison tien toisella puolella. Jouduttiin ylittämään siis iso autotie alikulkutunnelin kautta, mikä ei todellakaan ollut tehty helpoksi rattaiden kanssa liikkuville. Viimeistään tässä vaiheessa ymmärsin, kuinka päin per***tä olin pakannut matkatavarani. Reppu selässä ja iso urheilukassi roikkumassa rattaiden työntöaisassa sai kiroamaan itseäni. Ei TODELLAKAAN näin! Yksin jos olisin ollut liikenteessä, olisin satavarmasti ollut täysin solmussa ja rähmälläni kaikkine laukkuineni ja rattaineni. Näin niistä virheistä oppii.
Hotel Palace Garden löytyi helposti gps:n avulla, mutta tästä eteenpäin loppu hotellin suhteen menikin sitten aikalailla munille. Hotellin porttikongi oli kaltereilla teljetty ja niiden takana päivysti kaksi sotilasvermeisiin sonnustautunutta kaveria. ”Onpahan ainakin turvallista”, vitsailtiin ja tyrkytettiin A4:lle tulostettua hotellivaraustamme soltuille. Tovin kuluttua edessämme seisoi naikkonen, joka hieman häpeillen ja pahoitellen tuli kertomaan sen, mitä vähiten haluaisit kuulla juuri kun olet taistellut tiesi oikeaan paikkaan, piirtänyt mielikuviisi ihanan siistin ja ilmastoinnilla viilennetyn huoneen, jonne voit nakata kaikki sata kiloa matkatavaraa ja lösähtää hetkeksi vaaleiden lakanoiden huomiin. ”Hotel is closed. I’m sorry”. MitVit ja voi hel***ti!
Ilmeisesti hotellin omistaja oli vaihtunut ja ovet oltiin suljettu melkolailla yllättäen. Muuta selitystä emme saaneet. Ei auttanut nyrpistää nokkaansa vaan pidemmittä harmitteluitta oli ryhdyttävä uuden hotellin metsästykseen. Lapsen ja järjettömän tavaramäärän kanssa liikkuminen ja pörrääminen ympäri mukulakivikatuja uuden hotellin perässä ei tuntunut kaikista herkullisimmalta idealta. Nainen päästi meidät käyttämään hotellin nettiä ja napattiin melkolailla ensimmäinen meidän budjettiimme menevä hotelli, vaikkakin hintaa tuli yli 100 € lisää Palace Gardenin huoneeseen nähden. Rapatessa roiskuu.
Jos viime kerralla valittelin hotellin syrjäistä sijaintia, niin tällä kertaa emme olisi oikeastaan enempää keskustassa voineet olla. Uusi hotellimme Wellton Centrum Hotel & Spa oli nimensä veroisesti aivan ytimessä, mikä oli ihan mainio juttu varsinkin lapsen kanssa. Rattaat oli aina tarpeen tullen helppo käydä nakkaamassa huoneelle, vaihtamassa vauveli kantoreppuun ja palata takaisin pelipaikoille. Hotellin kanssa kävi siis loppujen lopuksi aika kivasti.
Kun viimein saatiin viimeistä piirtoa myöden siistitty hotellihuone huomasimme, että Booking.com oli lähettänyt edellisenä iltana sähköpostiin infoa Palace Gardenin tilanteesta ja tarjosivat viestissä uutta hiukan kalliimpaa kolmen tähden hotellin kattohuoneistoa käyttöömme samalla alkuperäisen hotellimme hinnalla.
Niinpä tietenkin. Juuri kun oltiin maksettu tästä huoneesta ja respan tyttö oli nimenomaan painottanut, ettei maksua enää saisi takaisin, meille tarjotaan penthousea keskustan hotellista. Ei hyvää päivää!
Ja ei kun puhelua bookingiin.
Palvelu bookingissa oli kyllä esimerkillistä. Ystävällinen neito puhelimen toisessa päässä oli hyvin myötämielinen kaikkeen ehdottamaani, ja lupasi olla johtoportaaseen yhteydessä. Nykyinen huoneemme oli nimittäin vieläkin kallimpi kuin heidän ehdottamansa kattohuoneisto, ja toki toivottiin että saisimme hyvityksen koko summasta verrattuna alkuperäiseen hotelliimme. Nainen lupasi olla yhteydessä kun tilanne selviää. Pidettiin peukkuja, sillä mikäs olisi sen mukavampaa kuin saada hyvä hotellihuone pilkkahintaan normaalihintoihin nähden.
Hetken päästä puhelin soi, yhteys johtoon oli saatu ja firma lupasi hyvittää koko ylimenevän summan huoneestamme. Upeeta! Kerrankin näin! Tällä erää en voi muuta kuin kiitellä Bookingin palvelua. Vaikka ehkä olisimme vielä voineet vaatia jotain extrapalveluita vaivannäöstä, vai mitä luulet? Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kaiken säätämisen, selvittelyn ja kiroamisen jälkeen päästiin vihdoin kiertelemään aurinkoisia Riian katuja. Hypättiin hissiin, painettiin itsemme ykköskerrokseen, hissin ovet aukesivat ja mihinkäs me oikeen tultiin….? Siinä samassa tajuttiin, että hissin seinässä lukee kissankokoisilla kirjaimilla: ”No Entry, Staff Only”. Oltiin päädytty väärällä hissillä henkilökuntatiloihin.. Ei samperi! Mihinhän me vielä joudutaan?
No Comments
Kati / Lähinnä Kauempana
17 elokuun, 2017 at 5:27 pmVoi rähmä, mikä seikkailu! Ja tiedän niin tunteen, kun vauva alkaa kitistä just hektisimmässä vaiheessa nälkäänsä tai iso lasti on pahimmalla hetkellä (vauvan) housussa. Onneksi tyttären kummitäti oli mukana jeesimässä. Huh! On hyvä tehdä näitä pieniä harjoitusreissuja, niissä saa teräksiset reissulihakset. Bring it on, kaikesta selvitään! 🙂 Tämän kokemuksen jälkeen on jo paljon luottavaisempi fiilis Espanjassa, pienet vastoinkäymiset on tosiaankin vain pieniä vastoinkäymisiä. Eikös!?
Outi
17 elokuun, 2017 at 7:33 pmNo näinhän se on! Pitää vaan lähteä liikenteeseen niin osaa seuraavalla kerralla sitten varautua paremmin vastoinkäymisiin. Tulevat matkat tosiaan näyttää, minkälaiset reissugeenit tyttö on perinyt. Vaikka sama se. Tämä mamma opettaa lapsen vaikka väkisin tykkäämään matkustamisesta, muuten ei hyvä heilu! 😀
sari/ matkalla lähelle tai kauas
17 elokuun, 2017 at 7:21 pmNo huhuh, onpa ollut hotellihässäkkä! Onneksi kaikki kuitenkin päättyi hyvin. Mitä muuten pidit nyt uudella reissulla Riikasta? Itsekin olen pohtinut, pitäisikö antaa Riikalle uusi mahdollisuus. Edellisestä on jo aikaa ja silloin en hirveästi syttynyt.
Outi
17 elokuun, 2017 at 7:35 pmNo täytyy kyllä myöntää ettei tuo kaupunki edelleenkään ihan järkyttävästi sytyttänyt. Edelleen samaa mieltä että onhan se viehättävä paikka omalla tavallaan mutta joku siitä vaan puuttuu. Enkä osaa eritellä mikä 🙂
Meri / Syö Matkusta Rakasta
17 elokuun, 2017 at 9:37 pmTuntuu että aika monien mielestä Riikasta juurikin puuttuu se jokin. Itse en ole käynyt. Mutta apua mitä kommelluksia (instasta jo seurasin), mutta hei pisteet Bookingille tilanteen hoitamisesta!
Outi
17 elokuun, 2017 at 9:46 pmSe on kyllä merkillistä miksei Riika sytytä, sillä kaupungilla on kaikki avaimet siihen. Mutta kun ei niin ei. Vaikka en voi vieläkään sanoa ettenkö menisi sinne enää uudestaan. Jos Riikaan näet avautuu laivayhteys Helsingistä, on kai se käytävä kokemassa ainakin kertaalleen 😉
Mutta juu, pointsit Bookingille! Homma hoidettiin kyllä todella mallikkaasti!