Retkipaikka Etelä-Suomesta hakusessa? Kurkkaa nämä paikat!

Viime vuonna tuli kaikkien muiden lailla liikuttua paljon luonnossa ja koettua monia upeita retkikohteita melko lähellä kotia (jatkuu näemmä samanlaisena tänä vuonna …). Useampi Uudenmaan retkikohde tuli tutuiksi. Joka toisesta suomalaisesta onkin tänä vuonna näemmä muovautunut enemmän tai vähemmän eräjorma. Polkuja on tullut tallattua poikkeuksellisen paljon ja hyvä niin. Täällä Etelässäkin kun niitä upeita kohteita riittää!

Suota, metsää, merenrantaa. Hiekkarantoja, koskia ja kauniita näköalapaikkoja. Aika monta hienoa paikkaa olisi taatusti jäänyt näkemättä ilman koronan aiheuttamaa tarvetta poukkoilla ympäri Suomea.

En tiedä kehtaako sitä koronaa kamalasti kiitellä mistään tai onko se kovin korrektia, mutta ehkä sen tuomaa muutosta omaan henkilökohtaiseen elämään voi ajatella myös positiivisessa valossa. Minulle se on tuonut enemmän tyhjää tilaa kalenteriin, mistä olen vuosikaudet haaveillut, ja sen myötä aikaa muun muassa luonnossa samoiluun on jäänyt tarpeeksi.

Uudenmaan retkikohde, jossa maisemat ovat kohdillaan – Myllykoski Nurmijärvellä

Yksinkertainen, hieno ja varsin suosittu Uudenmaan retkikohde. Nurmijärvellä sijaitseva Myllykoskin on noin 30 minuutin ajomatkan päässä Helsingistä. Hannelin suosituksesta ajeltiin Myllykoskelle eräänä aurinkoisena kirpeänä sunnuntaipäivänä.

Parkkipaikalle oli helppo löytää. Näin hienolla ilmalla se oli aivan täynnä autoja ja jouduttiin hetken odottelemaan vuoroamme. Moni käveli parkkipaikalle ja sieltä pois kamerat ja jalustimet käsissään, ja siitä jo päättelin, että täällä maisemien täytyy olla kohdillaan.

Myllykoski on osa Vantaanjokea ja joen reunaa pitkin kulkee monen pituisia retkireittejä. Me käveltiin 1,5 kilometrin lyhyt luontopolku, jonka varrella pystyi tunnistelemaan alueen puulajistoa.

Myllykosken pauhu kuului jo pitkälle. Käveltiin heti ensimmäiselle sillalle katselemaan komeita kuohuja, jotka muovasivat reunaa koristavia paksuja jäämuodostelmia. Vaikuttava näky erityisesti näin lumisena kylmänä pakkaspäivänä.

Kosken vieressä on tulipaikka, johon istahdettiin syömään termospullossa olevaa bataattikeittoa ja juomaan kuumaa kaakaota. Hiukan saattoi hymyilyttää oma onni.

Linlon saari Kirkkonummella – varaa tänne koko aikaa koko päivä!

Oli aurinkoinen syyspäivä, kun pakkasin reppuni ja suuntasin kohti Linlon saarta Kirkkonummella. Olin yksin liikenteessä, joten päätin kuluttaa kokonaisen vapaapäivän nautiskellen vain omasta seurastani ja luonnosta. Linlon saari oli ollut haaveissa jo pitkään.

Linlon saarelle pääsee ainoastaan kävellen, mutta auton saa jätettyä venesataman parkkipaikalle lähelle saarelle johtavaa siltaa. Parkkipaikka oli tyhjillään, mistä päättelin että tänään saan retkeillä rauhassa.

Saaren ympäri kulkee noin 6 kilometrin reitti vaihtelevassa maastossa. Reitti on monilta osin helppokulkuinen, vaikka matkan varrelle mahtuu myös jyrkkiä rappusia ja juurakkoisia metsäpolkuja.

Saarella on runsaasti hyväkuntoisia tulipaikkoja katoksella ja ilman, ja aloinkin heti haaveilemaan ensi kesän telttaretkestä tai riippumattoilusta täällä. Kauniit merelle avautuvat näkyvät kruunasivat aurinkoisen syyspäivän.

Istahdin auringon lämmittämälle rantakalliolle, suljin silmäni ja annoin syyslämpöjen hivellä poskipäitäni. Yksin retkeilyssäkin on oma taikansa.

Pääjärven virskistysalue Lopella – ei retkikohde Uudellamaalla mutta lähellä Helsinkiä kuitenkin!

Noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, Lopen kunnan alueella sijaitsee Pääjärven virkistysalue, jonne suunnistettiin siskoni ja lapseni kanssa talviretkelle. Sinänsä tämä ei kuulu tähän listaukseen, sillä Pääjärvi sijaitsee jo Kanta-Hämeessä, mutta sen verran lähellä pääkaupunkiseutua kuitenkin, että uskalsin sen tänne ujuttaa.

Pakkanen oli juuri sopivasti lauhtunut viikonloppua kohden ja päätettiin suunnata Pääjärven virkistysalueen laavulle ruoan laittoon.

Hämeen Härkätien varrella sijaitseva retkikohde oli helposti autolla saavutettavissa. En ollut aiemmin kuullut paikasta ja odottelin innolla, miten sopiva se olisi talviretkeilyyn. Polut oli mukavasti tallottu matkalla parkkipaikalta laavulle, jonne matkaa kertyi vajaa kilometri. Lapsen ollessa mukana päätettiin suorilta suunnistaa ruoan laittoon ja se saisi olla retken päämäärä.

Laavu oli todella hyvässä kunnossa ja kauniilla paikalla suoraan järven rannalla. Kuvittelin jo itseni tänne kauniina kesäpäivänä linnunlaulua kuunnellen ja toisinaan virkistävän järven syleilyyn pulahdellen. Ai miten niin odotan kesää?

Laavulla oli runsaasti polttopuita, terävä kirves ja wc:n kyltitkin olivat lähellä. Lumisena talvena laavun takana nousevaa jyrkähköä mäkeä oli hauska hyödyntää pulkkamäkenä.

Sipoonkorven kansallispuisto ja Ängesbölen laavu – tuttua tutumpi retkikohde

Sipoonkorven kansallispuisto on vanha tuttavuus, ja täytyykin myöntää, että olen Sipoonkorven kohdalla kangistunut harmillisen usein vanhoihin kaavoihin. Suuntaan lähes aina Tasakallion pysäköintipaikalle ja siitä Kalkinpolttajanpolulle.

Viime kerralla tehtiin poikkeus ja lähestyttiin Sipoonkorven kansallispuistoa aivan toisesta suunnasta. Ajettin Byabäckenin luontopolun lähtöpisteelle ja käveltiin Ängesbölen laavulle, jonne matkaa parkkipaikalta kertyi kilometri.

Ängesbölen laavulla on muutama eri avotulipaikka ja yksi laavu, joka mahdollistaisi laavulla nukkumisen. Laavun ovetkin sai suljettua molemmilta puolin, joten jos savuhaittoja ei ilmene, olisi tämä kaikin puolin täydellinen yön yli retkikohde.

Sipoonkorpi on kaikkinensa suosittu ja varteenotettava Uudenmaan retkikohde, ja tänne tulee palattua kerta toisensa jälkeen. Se on tosin itselleni jo vähän enemmän lähimetsä kuin retkikohde, mutta toimii varsin hyvin helppona ulkoilualueena

Kukuljärven vaellusreitti Loviisassa – Uudenmaan retkikohde nro 1!

Strömforsin ruukkialueen kulmilta lähtee Kukuljärven vaellusreitti, jonne Hanneli vei minut ja Pilvin talviretkelle. Tutulla porukalla jännitettiin, kuinka hyvässä kunnossa 6 kilometrin vaellusreitti olisi näin talvella ja iloksemme totesimme joidenkin muidenkin käyneen täällä. Polku oli hyvin tallattu ja helppokulkuinen.

Ensimmäiset 2 kilometriä kuljettiin helpossa tasaisessa ja voisi ehkä sanoa jopa vähän tylsässäkin maastossa. Tylsyys päättyi lyhyeen, kun saavuttiin uudehkolle laavupaikalle, joka sijaitsee järven välittömässä läheisyydessä. Todettiin yhdessä tuumin, että tänne tullaan kesällä.

Pian maasto muuttui mäkiseksi ja korkeuseroja oli sen verran, että osa retkiseurueesta tallusteli takki auki loppumatkan välittämättä noin -5 asteen pakkasesta.

Ja todella. Kiipesimme jyrkähkön kallion laelle ja tuumailimme hetken, että täältä olisi kyllä hienot näkymät kesällä. Ja kesän haikailusta tulikin vitsi koko loppumatkan ajaksi. Joku meistä on tainnut vähän kyllästyä talveen.

Maisemista tuli ajoittain tunne, että olisimme ennemminkin Lapissa kuin Uudenmaan rajalla. Reilu puolen välin tultiin Kukuljärven rantaan, jossa meitä odotti hyvin pidetty laavu hienolla paikalla mäen rinteessä. Kyllä täälläkin olisi tosi nättiä kesällä!

Mielestäni Kukuljärven vaellusreitti on yksi hienoin Uudenmaan retkikohteista. Kerrohan sääki oma suosikkisi!

Lisää Etelä-Suomen retkikohteita löydät täältä!

• Toisiin maisemiin-blogi | Uudenmaan upeat retkikohteet
• Pyhtään Kaunissaari – Voiko tällaista edes olla Suomessa?
• Lähtöselvitetty | Raaseporin-linna
• Keväinen retki Karkalin luonnonpuistoon ja piipahdus Torholan luolalla
• Sipoonkorven kansallispuisto: syksyinen Kalkinpolttajanpolku

---

SEURAA SOMESSA:

INSTAGRAM

FACEBOOK