Toscanan valkoisin hiekkaranta – trooppinen rantaunelma vai suuri huijaus?

Syyskuiset päivät Italian Toscanassa. Hellettä piisaa ja monen upean toscanalaisen vanhankaupungin jälkeen mieli alkoi jo karkailemaan meren läheisyyteen. Olimme aikeissa ajella hiljaksiin Toscanan pohjoisosista takaisin Roomaan ja pysähdellä satunnaisissa merenrantakaupungeissa matkan varrella. Alkuperäinen suunnitelmamme oli mennä tutkimaan länsirannikon Elba-saarta, mutta autovuokraamo oli eri mieltä, joten jouduimme säveltämään suunnitelmiamme ja etsimään rannikolta jotain toista paikkaa viettää kissanpäiviä.

Osaatko muuten arvata, mikä on mainio keino etsiä matkakohteen hienoimpia  hiekkarantoja, jos ei jaksa kaivaa hanskalokerosta opaskirjaa eikä sen puoleen kamalasti tutkia nettiäkään?

Google Maps tietenkin!

Haravoimme siis koko länsirannikon Cinque Terrestä aina Rooman kohdille asti Google Mapsin satellittikuvien avulla, zoomailimme ja löysimme aika paljon kurjanoloisia kivikkoisia rantakaistaleita tai hotelleiden rantatuolein vuorattuja yksityisiä rantoja, joihin ei huvittanut lapsen kanssa pysähtyä. Markon haukansilmät osuivat lopulta johonkin valkoisena hohtavaan helmeen! Spiagge Bianche.

Spiagge Bianche – Toscanan hiekkaranta karibiaviboilla. Vai ei ehkä sittenkään?

Ajelimme pitkin kaunista rannikkoreittiä kohti seuraavaa majapaikkaamme, joka sijaitsi merenrantakaupungissa nimeltään Castagneto Carducci. Päätimme pysähtyä kartasta bongaamallamme upealla hiekkarannalla Rosignanon kaupungissa, joka sijaitsee Livornon maakunnassa noin 40 kilometrin päässä Castagneto Carduccista.

Rannan tuntumassa oli maksullinen parkkipaikka, mutta jätimme automme pienen kävelymatkan päähän ilmaisille parkkipaikoille. Ajattelimme kylpemisen sijaan vain pyörähtää rannalla nähdäksemme, mistä tosissaan on kyse.

Siinä vaiheessa nimittäin, kun minäkin näin kuvan tuosta epätodelliselta tuntuvasta valkoisesta hiekkarannasta Toscanan kivikkoisen rannikon keskellä, alkoivat kellot soimaan päässäni. Tässä on pakko olla jotain mätää.

Pikaisen Googlettelun jälkeen kävikin nopeasti ilmi, että valkoinen hiekkaranta ei todellakaan ollut luonnonoikku, vaan värinsä hiekka ja vaaleansinisenä hohtava meri saavat rannan takana puksuttavan kemiantehtaan jätöksistä.

Tehdas valmistaa pääasiassa soodaa, ja mereen lasketaan valmistusprosessin sivutuotteena muodostunutta kalkkikiveä ja kalsiumkloridia. Jätevesiä on laskettu solkenaan mereen jo vuosikymmenien ajan.

Näin äkkiseltään aineet eivät kuulosta ihmiskropalle tai ympäristöllekään niin kamalan haitallisilta, ja tehtaan omien sanojensakin mukaan mitään vaaraa aineista ei ihmiselle eikä mereneläville ole. Tehdas tutkii veden ja ympäristön kemikaalikuormaa säännöllisesti, ja tämän datan perusteella rannalla uimista ei ole rajoitettu. Ainoastaan jäteveden laskupaikalla uiminen on kielletty.

Joidenkin lähteiden mukaan asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksiselitteinen. Sivutuotteiden mukana veteen valuu myös muita ihmiselle ja ympäristölle myrkyllisiä aineita kuten elohopeaa, merkuria ja kadmiumia. Tämä mocktail saa jo maallikon korvankin särähtelemään.

Tehtaan sivujen mukaan sivutuote sisältää kuitenkin vain mitättömän pieniä määriä raskasmetalleja, jotka ennen luontoon päästämistä muutetaan kiinteiksi aineiksi, eivätkä ne kulkeudu tai imeydy ihmiseen, eläimeen tai ympäristöön.

Mutta vaikka tehdas väittää mitä, tuntui ainakin itselleni pelkkä ajatuskin uimisesta tällä jäteveden kyllästämällä rannalla kyseenalaiselta. Joten vaikka ranta olikin silmiähivelevän kaunis ja vaaleansininen meri suorastaan huusi puoleensa vilvoittelemaan, jätin uimiset uimatta. Ja siis olihan se ranta toden totta kaunis, ainakin jos katsoi merelle päin. Rannan takana kohoavat tehtaanpiiput söivät kuitenkin sitä karibialaista trooppista rantamaisemaa ja tunnelmaa, mistä paljon tämän paikan yhteydessä puhutaan….

Uskaltaisitko sinä uida tällä rannalla?

Kuten sanoin, me kävimme vain pällistelemässä tätä paikallisten ja turistienkin suosiossa olevaa rantaa, eikä uskallettu uimaan. Rannalla oli paljon ihmisiä kuumana kesäpäivänä ja takuulla kaikki tai ainakin suurin osa edes  etäisesti tietoisia siitä, mitä rannasta ja mahdollisista terveyshaitoista kohistaan. Ovathan tehtaanpiiput ja solkenaan mereen virtaava jätevesi suuressa roolissa osana rantamaisemaa, joten sokea pitää olla, jos asia menee ohi silmien.

Nettiä kahlatessani löysin monta artikkelia ”myrkyllisestä rannasta” ja kaupungista, jossa kuolleisuusluvut ovat poikkeuksellisen korkeat. Mikään näistä jutuista ei kuitenkaan pikaisella katsauksella johdattanut minua minkään tieteellisen julkaisun äärelle, joten faktaperää väitteille en löytänyt. Täytyisi varmaan osata italiaa, jotta pääsisi käsiksi mahdollisimman luotettaviin artikkeleihin.

Paikasta jäi ristiriitaiset fiilikset. Ihmiset ovat vuosikausia kylpeneet rannalla, ja suurin osa varmaan ilman minkäänlaisia näkyviä terveydellisiä haittoja. Kuitenkin se, että selän takana olevat tehtaanpiiput syöksevät sankkaa savua ilmaan ja jätevesi lorottaa vieressä solkenaan mereen, sai aikaan kyllä melko suuren inhoreaktion.

Yksi pulahdus tuskin olisi minua muuksi muuttanut, mutta siltikin mielummin ajelin neljänkymmenen kilometrin päässä olevalle varsin mukavalle rannalle, jossa tehtaanpiiput olivat kadonneet näkyvistä ja hiekan värikin oli luonnollista. Sitä tässä vaan mietin mielessäni, että jos tehtaan päästöt aiheuttavat edes joitain terveysriskejä, taitaa 40 kilometriä pakomatkana olla aivan liian lyhyt….

Menisitkö itse uimaan rannalle vai luikkisitko äkkiä karkuun? 

P.S. Jos ei mitään muuta hyvää sanottavaa Spiagge Bianchesta ole, niin paikka on ainakin erittäin Instagram-ystävällinen. Joten jos mehukkaat Insta-kuvat ovat mielessä ja liikut tällä suunnalla, niin suosittelen poikkeamaan! 😉

SEURAA SOMESSA:

INSTAGRAM

FACEBOOK

• Italian ikoninen Cinque Terre
• Leonardo da Vincin jalanjäljillä