Suunnistusta Rooman nähtävyyksillä – Day 2

Nyt kun Roomasta on jo muutama viikko aikaa, on kai sopiva hetki palata aatoksissa takaisin tuohon ikuiseen kaupunkiin. Ensimmäisen päivän yllätysten, järkytysten ja onnentunteiden sekoittamat päät alkoivat jokaisella pikku hiljaa tasaantumaan ja heitettiin kerta heitolla vapaalle.

Vapaalle heittäminen ei ehkä ihan kaikkien mielestä tarkoita kello 7 aamuherätystä, mutta huolimatta tästä, oli jokainen meistä jo kukonlaulun aikaan ylhäällä ja valmiina kohtaamaan helteisen kaupungin. Omituista sinänsä tältä partyporukalta, joka on totuttu näkemään kello neljä aamuyöstä taistelelmassa kotiinlähtöä vastaan. Mutta peti tosiaan kutsui rymyryhmää edellisenä iltana niin aikaisin, että seuraava päivä pyörähti käyntiin jo anivarhain.



Hotellimme Villa Maria San Lorenzo sijaitsi nimensä mukaan San Lorenzon kaupunginosassa, joka on Roomassa tunnettu opiskelijakaupunginosa. Matka hotellilta keskustaan taittui mukavasti ratikalla, joka lähti muutaman askeleen päästä ulko-ovesta. Yksittäislippuja sai ostettua vihreästä lehtikioskista ratikkapysäkin edustalta ja hintaa yhdelle suunnalle oli 1,5€. Ratikka numero 3 vei meidät suoraan Colosseumille.

Polttarihenkeen oltiin keksitty mukavaa ajanvietettä, joka tietenkin pysyi viimeiseen asti salassa itse polttarisankarilta. Näin jälkeenpäin ajateltuna suunnistus uimarannalle olisi ollut sopivampi tehtävä siihen ilmastoon. Sen sijaan Colosseumille päästyämme iskettiin kaverille kartta ja kompassi kouraan ja suunistustehtävä paahtavassa helteessä sai alkaa.

Ihmeteltiin aikamme suurta ja mahtavaa Colosseumia, joka kohosi silmiemme eteen  kuin yllättäen keskellä kaupunkia. Kahden tunnin jonot ja valtavat ihmismassat eivät houkutelleet meitä sen kummemmin rakennukseen sisälle, mutta jo ulkopuolelta pystyi aistimaan antiikin Rooman tunnelmaa ja kuvittelemaan gladiaattoreiden veriset mittelöinnit tuon valtavan amfiteatterin näyttämöllä. Uskomatonta ajatella, että rakennus on tosiaan jo lähes 2000 vuotta vanha.

Ensimmäinen virallinen rasti kartassa oli loogisesti Forum Romanum, joka sijaitsee vain hetken kävelyn päässä Colosseumista. Todellisuudessa vain käveltiin sen ohi liiemmin paikan yksittäisiin nähtävyyksiin tutustumatta. Oli pakko antautua helteen armoille, sillä jokainen askel otti veronsa ja jo puolen tunnin päivittely Colosseumilla oli vetänyt kropan veteläksi. Lämpötila huiteli varmasti neljässäkymmenessä, joten ainoa mikä oikeasti sillä hetkellä kiinnosti, oli kylmä juoma ja varjon hetkellinen helpotus. Turvauduimme turistialueen pizzeriaan, lakosimme varjon alle ja ryystimme litra tolkulla vettä ja muita virvokkeita.

Se siitä Forum Romanumista siis ja jatkettiin matkaamme seuraavalle rastille. Yhtäkkiä edessämme avautui aivan mielettömän iso valkoisesta marmorista tehty upea rakennus. Kenelläkään meistä ei ollut aavistustakaan, mikä rakennus olisi kyseessä, mutta se oli niin vaikuttava, että saimme tovin vierähtämään sitä ihailtaessa. Näin jälkeenpäin luettuna rakennus paljastui siis Italian ensimmäisen kuninkaan kunniaksi pystytetyksi monumentiksi. Rakennuksen koosta päätellen lienee olleen vaikutusvaltainen kaveri.

Matka jatkui Piazza Navonalle, jossa suunnistustehtävään liittyi pieni yllätys. Tässä vaiheessa olimme jo todella vaikuttuneita ei pelkästään historiallisesta Roomasta, mutta myös Mikaelan suunnistustaidoista. Harha-askelilta ja hermojen menettämiseltä oltiin onnellisesti vältytty ja matka Piazza Navonallekin sujui leikiten.

Barokkityylisillä palatseilla reunustettu aukio ja kolme ylvästä suihkulähdettä vetivät puoleensa turisteja kameroineen. Istahdimme minnekäs muuallekaan, kuin aurinkovarjon suojaan aukion laitamilla sijaitsevalle terassille. Tässä vaiheessa oli pienen, mutta mukavan yllätyksen aika. Mikaelan ystävät olivat muutama viikko takaperin olleet samaisessa kohteessa ja olivat tehneet hyvänmielen tervehdysvideon hänelle. Onnistuneen suunnistustehtävän välipalkintona näytimme videon ja skoolasimme milläs muullakaan kuin italialaisella proseccolla.

Tehtävä ei ollut vielä kuitenkaan loppunut hikipisaroista huolimatta. Päätimme rauhallisen proseccohetken jälkeen vielä suunnistaa idylliselle Trasteveren alueelle. Matka taittui rauhalliseen tahtiin ja ylitettiin vaikuttava Roomaa halkova Tiber-joki. Tarkoituksenamme oli mennä Trasteveren alueelle lounaalle ja syödä mitäpä muutakaan, kuin pizzaa ja pastaa. Olin jostain syystä luullut, että pizza- ja pastakulttuuri olisivat jokin naurettava urbaanilegenda Italiasta, mutta olin hakoteillä. Joka paikassa ja kaikkialla oli tarjolla pizzaa, pizzaa ja pizzaa. Eipä siinä, jokainen syömäni annos pesi kyllä mennen tullen Helsingin lähipizzerian tarjonnan. Ja samaan hengenvetoon jaksan ihmetellä sitä, miten niin useat ovat olleet pettyneitä italialaisiin pizzoihin. Minusta ne olivat vallan herkullisia!

Päivä oli kutakuinkin pulkassa. Niin monta nähtävyyttä ja mielenkiintoista paikkaa jäi vielä näkemättä, mutta mikäpäs sen mukavampi syy palata kaupunkiin vielä uudemman kerran. Ihastuin kyllä Roomaan, mutta kuumuudesta johtuen ajoittaisin ensi kerralla matkani alkukevääseen tai syksyyn. Trasteveren alue sai erityisesti sydämeni syttymään, ja voisin kuvitella itseni istukelemassa uudemman kerran sen lukuisilla terasseilla ja vetelehtimässä pieniltä kujilta toisille.

Vaikka kesä ei näemmä inspiroi minua määrätietoiseen ja säännölliseen kirjoittamiseen, niin luvassa on silti vielä tarinaa seuraavan päivän rantaelämästä ja mielenkiintoisesta ravintolakokemuksesta Roomassa. Stay Tuned!

Käy tykkäämässä Facebookissa ja seuraamassa Instagramissa!