Sipoonkorven kansallispuisto: syksyinen Kalkinpolttajanpolku

Kaupunkilaisena sitä toisinaan unohtaa, kuinka paljon meillä on luontoa aivan kivenheiton päässä kotiovelta. Nuuksio on pienen ajomatkan päässä Helsingistä ja Sipoonkorven kansallispuisto on meiltä autolla matkaa vain noin 20 minuuttia. Aloinkin taas mielessäni päivitellä sitä, kuinka vähän näitä upeita lähikohteita on vuosien varrella hyöydyntänyt. Aivan liian vähän!

Pakkasin siis termospullon ja retkimukin reppuuni ja suunnistin Sipoonkorven kansallispuiston Kalkinpolttajanpolulle. Ihan parasta!

Sipoonkorven kansallispuisto: Kalkinpolttajanpolulla riittää haasteetta

---

Olin aikeissa kiertää Sipoonkorven reiteistä sen pisimmän. Kalkinpolttajanpolku on 4,8 kilometrin mittainen melko haastava reitti jyrkkine rappusineen ja kallio-osuuksineen. Maasto oli tähän aikaan vuodesta paikoin mutaista, mutta suurin osa reitistä oli oikein hyvässä kunnossa ja uudet gore-texit pitivät jalat kuivina ja lämpiminä.

Ajoin autoni parkkiin Tasakallion pysäköintialueelle. Pysäköintialueelta löytyy opastaulu ja puucee. Kävin tutustumassa molempiin, minkä jälkeen lähdin kävelemään keltaisia opaskylttejä seuraten kohti Kalkinpolttajanpolkua. Parkkipaikalta kävelymatkaa Sipoonkorven kansallispuiston Kalkinpolttajanpolulle jäi vajaa kilometri. Pysäköintialueelta on hyvät viitat luontopolulle, vaikka ensin hämmennyin, sillä olin etukäteen lukenut, että Kalkinpolttajanpolun opastemerkkien väri olisi valkovihreä. Parkkipaikalta lähdetään kuitenkin seurailemaan keltaista väriä, joka sitten muuttuu valkovihreäksi heti, kun varsinainen rengasreitti alkaa.

Lähdin kiertämään reittiä myötäpäivään, joka osoittautui suuntana nappivalinnaksi. Reitin alkuun osuu Högberget, josta on hienot maisemat yli Vantaan. Kalliolla on muutama levähdyspenkki, jossa voisin jo juoda kahvini, mutta hetken maisemien katselun jälkeen päätän jatkaa matkaani kohti reitin varrelta löytyvää Kalkkiruukin-laavua.

Koitan silmä kovana seurailla merkittyä reittiä, sillä haastoin itseni olla eksymättä tällä kertaa. Sipoonkovessa reitit onkin todella hyvin merkitty koko polun pituudelta, enkä yhtä suvantoa lukuun ottamatta tuntenut lainkaan epävarmuutta.

Reitti kulkee suurimmaksi osaksi metsän siimeksessä, mutta poikkeaa välillä hiekkatielle. Reitin hienoimpia kohtia ovat paitsi Högbergetin näköalatasanne, niin myös vanhat kalkkikivikaivokset. jonka mukaan reitti on saanut nimensäkin, sekä Kalkkiruukin laavu, jossa pidin oman kahvi- ja evästaukoni.

Kalkkiruukin laavu tuli vastaan, kun olin reilu puolessa välissä luontopolkua. Ajoitus oli mainio. Kahvihammasta kolotti ja mahassakin alkoi jo kurnia. Tutkailin hiukan laavun varustusta, ja hämmästyksekseni taas totesin kuinka siistejä paikkoja eteeni on sattunut. Tosin Nuuksioon verrattuna täältä Sipoonkorvesta puuttui kaikki keittotarvikkeet, mikä on mielestäni iso miinus, vaikken tällä kertaa niitä itse kaipaillutkaan, sillä valmiit voikkoleivät odottelivat repussa. Laavulta löytyy ihan oma erillinen makuusoppi, joten yöpymiseen paikka soveltuu myös mainiosti. Join kahvit, söin leivät, ja jatkoin matkaani.

Sipoonkorven kansallispuisto lapsen kanssa

---

Kuten jo aiemmin mainitsin, reitillä on sen verran vaativia kohtia, että ihan pienimpien lasten, saati rattaiden kanssa tänne ei ole asiaa. Itse ajattelin, että kantorepun kanssa reitti ei kuitenkaan olisi mahdoton, ja itseasiassa reittiä on kunnostettu niin paljon lähiaikoina, että ison osan matkasta ainakin oma lapseni pystyisi kävelemäänkin. Uudenkarheat rappuset useassa kohdassa tuovat tuntuvaa helpotusta korkeuseroihin. Tosin yhdet reitin rappusista ovat niin jyrkät, että ainkain lapsi selässä ne saattaavat olla isokin haaste, joten saattaisin miettiä muutaman kerran ihan pienen lapsen kanssa tälle reitille lähtemistä. Jos omaat rautaisen kunnon ja luoton omiin kiipeilytaitoihisi, niin mikäpä jottei!

Sipoonkorven kansallispuistosta löytyy myös rattaille soveltuva luontoreitti, joka on nimenomaan tehty esteettömäksi. Reitti sopii esteettömyytensä vuoksi myös pyörätuoleille. Esteetön reitti lähtee niin ikään Tasakallion parkkipaikalta ja suuntautuu kohti Storträskin järveä. Reitin pituus on 1,5 kilometriä per suunta, joten tätä voisin hyvinkin kokeilla joskus myös lapsen kanssa.

Olin hiljaa sopinut mielessäni, että tämä retki ei olisi sieniretki. Aina metsään päästyäni joku kummallinen sienitutka kuitenkin alkaa pyörimään päässäni, enkä siis tälläkään kertaa voinut vastustaa kauniin ja kutsuvan kangasmetsän huutoa. Kutsuhuuto oli todellinen, sillä sieniähän alkoi löytymään niin, etten meinannut malttaa lähteä eteenpäin reitillä. Siksi muutaman tunnin matkaan meni loppujen lopuksi 4-5 tuntia.

Vaikka reitti on jollain tasolla vaativa, on Kalkinpolttajanpolku mielestäni kuitenkin matalan kynnyksen luontopolku. Peruskunnolla selviää mainiosti ja sijaintihan on ainakin pääkaupunkiseudulla asuvalle mitä mainioin. Sipoonkorpi ei myöskään vaikuta millään lailla ruuhkaiselta (ainakaan tähän aikaa vuodesta), joten siksikin tämä on mainio vaihtoehto esimerkiksi Espoon Nuuksiolle, joka aurinkoisena päivänä saattaa ruuhkautua pahastikin.

Oletkos käynyt Sipoonkorvessa? Entä mikä on suosikki kansallispuistosi?

Lisää Uudenmaan retkikohteita:

• Luontopolulla Länsi-Uudellamaalla – Siuntion Störsvik ja upeat merenrantamaisemat
• Keväinen retki Karkalin luonnonpuistoon ja piipahdus Torholan luolalla
• Helsinkiretkiä: Pikkukoski ja Uutelan luonnonpuisto
• Risslan luontopolku Fiskarsissa
• Helsinkiretkiä: Täydellinen paikka talvipäivän viettoon ja kaupungin parhaat munkit

---

SEURAA SOMESSA:

INSTAGRAM

FACEBOOK