Riika ei sytyttänyt

Riika, mikset tehnyt minuun valtaisaa ensivaikutelmaa? Mikset tempaissut minua mukaasi, kuin 70-luvun diskohitit lauantai-iltana? Kaunista potentiaalia sinusta kyllä löytyy, mutta miksen löytänyt sitä kahvaa, johon tarttua ja johon tahtoisin tarrautua yhä uudelleen ja uudelleen?

Niin, tätä mietiskelin kun vaeltelin kilometritolkulla pitkin vanhan kaupungin katuja ja niiden ulkopuolellakin. Hiljaiset, väliin jopa autioilta tuntuvat kaupungin kadut herättivät kyllä jatkuvasti haluja kaivaa kamera esiin, mutta se suuri henkinen yhteys, mikä esimerkiksi Budapestiin syntyi heti alkumetreillä, jäi uupumaan.

Olin odottanut jotain satumaisen kaunista ja helposti lähestyttävää kaupunkia. Olin visualisoinut päähäni pastellinsävyisen kaupungin, jonka jokaisesta kadunkulmasta löytäisin viehättävän romantiikkaa pursuavan kahvilan tai historiaa huokuvan ravintolan. Näin kuvituksissani itseni istumassa aurinkoisella kadunvarsiterassilla kahvikupin tai viinilasillisen ääressä typerä nautinnollinen hymy kasvoillani. Oletin oloni olevan kevyt ja mieleni virkeä kaiken tämän kauneuden keskellä.

Vaikkei todellisuus täysin vastannutkaan odotuksiani, on kaupungissa kyllä ainesta tähän kaikkeen. Jostain syystä en kuitenkaan päässyt sen kaiken taakse, en päässyt pureutumaan syvemmälle paikan henkimaailmaan, enkä siis harmikseni voi sanoa rakastuneeni kaupunkiin, vaikka sitä odotin.

Syitä voi tietenkin etsiä.

Oliko aikaa liian vähän? Yhteensä muutama kokonainen päivä jäi ehkä aavistuksen vajaaksi. Kaupungin kahvilat, ravintolat ja karusta historiasta kertovat museot olisivat ehdottomasti tarvinneet ainakin yhden päivän lisää ja tietenkin…

Ystävän. Olin liikenteessä yksin. Yksin matkustelu on mukavaa ja avartavaa, mutta kyllähän se on myönnettävä, että seuraa monesti jäin kaipaamaan. Ravintolanautinnoistakin puuttuu puolet, kun seuralainen on kotona. Olisinhan voinut ystävystyä hotellin aulassa muihin matkalaisiin, mutta hotellilla ei tullut paljoa istuskeltua….

…koska hotellini sijaitsi vain aivan liian kaukana pelipaikoista. Vanhaan kaupunkiin, missä suurin osa elämästä tuntui olevan, oli matkaa. Jouduin suunnittelemaan reittini melko tarkkaan, jotta välttyisin ylimääräisiltä koukeroilta, sillä jo ensimmäisen päivän kävelyn jälkeen Budapestissä hankkimani jalkavaiva alkoi hiipimään takaisin. Julkinen liikenne kyllä olisi ollut käyttökelpoisen edullista, mutta hotellin sijainti oli siinäkin mielessä huonohko, että julkisilla liikkuminen ei ollut ihan mutkatonta. Eli kerran kun liikenteeseen lähti, ei tehnyt heti mieli tarpoa takaisin.

Yleensä en vesisateen anna juurikaan häiriä, ja olin täysin varautunut sunnuntaipäivän jatkuvaan sateeseen, täytyy myöntää, että sateenvarjon alta kaupunki näytti hieman erilaiselta, kuin pilvettömän taivaan alta. Jalat pysyivät kyllä kuivina, mutta yleiskokemuksen lisäksi esimerkiksi kuvien ottaminen huonolla kameralla osoittautui yllättävän haastavaksi kaatosateessa sateenvarjo toisessa kädessä. Kokeile vaikka.

No mikä saisi minut menemään takaisin?

Monikin asia. Vaikka moni paikka ja rakennus olikin hiukan rempallaan, on kaupunki kaunis vanhoine yksityiskohtia pursuavine rakennuksineen. Kaupunkia halkova leveä Väinäjoki (Daugava-joki) antaa kaupungille mukavan luonnonläheisen tunnelman, ja rakastan yli kaiken leppoisaa vanhojen kaupunkien tunnelmaa.

Paikka ei myöskään vaikuttanut liian turistoituneelta, mihin huonohkot sääolosuhteet saattoivat kyllä olla myös osallisena. Verrattuna esimerkiksi Tallinnan vanhan kaupungin turistiravintoloihin ja -kaupustelijoihin, oli Riika mielestäni paremmin säilyttänyt autenttisuutensa.

Edullisuus. Vaikka Riikasta löytyy myös runsaasti viiden tähden huippuravintoiloita, on pääasiassa peruseläminen vielä melkoisesti edullisempaa Suomeen nähden. Jos vähän jaksaa katsoa, missä syö, majoittuu ja viettää iltaansa, pääsee Riikassa yllättävänkin halvalla. Tästä on tulossa myöhemmin lisää.

Monta mielenkiintoista nähtävyyttä jäi näkemättä, joista mielenkiintoisimpia lienee Latvian synkästä historiasta kertovat museot. Itse ehdin käymään pikaisesti vain yhdessä, joten näissä riittäisi vielä ihmeteltävään.

Yöelämä Riikassa ei ilmeisesti ole mitenkään valtavan vilkasta, vaikka kadun kulmia täyttivätkin tupaten täynnä olevat tunnelmalliset kuppilat. Ravintoloista kantautuva elävä musiikki houkutteli kurkkimaan useamman paikan ikkunoista sisään, mutta sisälle en uskaltautunut. Ensi kertaan siis!

Oluiden maistelu jäi vähäiselle tällä reissulla, joten sekin jäi hampaankoloon. Latviassa kuuleman mukaan on hyviä paikallisten panimoiden valmistamia oluita, joita täytynee siis lähteä vielä maistelemaan.

Ja vielä lopuksi, ensi kerralla varaan majapaikan lähempää keskustasta. Vaikka tykkäänkin laitakaupungeista, oli tällä kertaa hotelli aavistuksen liian kaukana kaikesta. Riika ei kuitenkaan ole mikään ihan pikku kyläpahanen, joten vaikka hotelli sijaitsisikin lähellä keskustaa, niin kilometrejä kyllä kertyy, jos pääasiallinen liikkumismuoto on kävely.

Vaikkei Riika saanutkaan minussa heräämään valtavaa rakkauden paloa, olen miltei varma, että palaan lähitulevaisuudessa sinne vielä. Edullista, herkullista ja mielenkiintoista, vaikkei kuitenkaan mitään niin ihmeellistä. Mutta mitäpä sen ihmeellisempää ihminen tarvitseekaan..?

Käy tykkäämässä Facebookissa ja seuraamassa Instagramissa!