Retkeily lapsen kanssa Lofooteilla ja muutama helppo päiväpatikka

*Kaupallinen yhteistyö addnature.fi

Pasilan autojuna-asemalla oli vilskettä. Retkeilyn suosio näkyi vahvana katukuvassa. Auto toisensa perään oli lastattu täyteen rinkkoja ja telttoja, ihmiset tallustelivat vaelluskengissään ympäri tulikuumaa asfalttia. Lapsemme odotti malttamattomana junaan pääsyä. Perheemme ensimmäinen yön yli junamatka, ja toisaalta myös pitkä telttailuretki oli alkamassa. Määränpäänämme oli Kolari ja sieltä meidän oli määrä jatkaa matkaamme aina Norjan Lofooteille asti.  Heinäkuun helleaalto oli pahimmillaan ja haaveissa siinsi ilmastoitu junahytti sekä makoisat yöunet VR:n lakanoissa. Seuraavana aamuna heräisimme pirteinä Lapin maisemista ja vihdoin kauan odottamamme pohjoinen seikkailumme saisi alkaa! Vaan vähänpä tiesimme. Junamatkailu ei ole aina ihanaa, mutta se on toinen tarina se. Odotukset olivat korkealla!

Pohjois-Norjan ja Lofoottien roadtrip kulkisi Kolarin kautta käsivarteen, sieltä rajan yli Norjaan ja määrittelemätöntä reittiä Lofoottien kärkeen asti. Ennakkoon olimme varanneet ainoastaan lauttamatkan Moskenesista mantereen puolelle Bodøn, josta reittimme kulkisi Ruotsin Lapin kautta Uumajaan. Sieltä edelleen WasaLinen kyydissä Vaasaan.

Edessä olisi siis kahden viikon roadtrip Norjan Lofooteilla, ja retkeily* näyttelisi pääroolia perheemme yhteisellä kesälomareissulla.

10 yötä lapsen kanssa teltassa – hitti vai huti?

Olimme tiedostaneet Norjan hintatason kuumimpaan sesonkiaikaan. Majoitusten hinnat huitelivat pilvissä, joten päätimme, että tämä matka pyhitettäisiin eräilylle. Meitä kaikkia taisi hiukan jännittää, sillä 5-vuotias lapsemme oli elämässään nukkunut vain muutaman yön teltassa, eikä me vanhemmatkaan ollut taidettu telttailla kahta yötä pidempään yhtä soittoa. Auto oli täynnä retkeilytarvikkeiden lisäksi retkiruokaa*, ja trangian kaasupatruunoitakin olimme varanneet mukaan muutaman ylimääräisen. Yöttömiin öihin olimme varautuneet silmälapuilla, ja korvatulpat toisivat helpotusta kaupunkilaisia häiritseviin luontoääniin.

• Kaipaatko retkiruokavinkkejä? Täältä löydät muutamia helppoja retkiruokavinkkejä!

Retkeily ei ole ollut lapsen lempipuuhaa lähivuosina. Toivoimme, että Norjan henkeäsalpaavat vuoristomaisemat nostattaisivat paatuneemmankin 5-vuotiaan erähengen.

Norjaan päästyämme pystytimme ensimmäistä kertaa telttamme suositun luontokohteen Blåvatnetin parkkialueen viereen. Parkkialue oli maksullinen ja leiriytyminen oli sallittu viereiselle penkereelle raikkaan vuoripuron välittömään läheisyyteen. Teltan absidista avautui henkeäsalpaavat vuoristomaisemat Lyngenin Alppien suuntaan ja saimme ensimmäiset maistiaiset siitä maisemailotulituksesta, joka meitä odottaisi seuraavien kahden viikon aikana.

Ensimmäisen telttayön jälkeen olimme jo vakuuttuneita siitä, että lapsemme tulisi sopeutumaan hyvin retkielämään. Retkeily ja eräruoka maistui, ja lapsi nukkui teltassa lämpimässä makuupussissaan syvää lapsen unta. Pitkän roadtripin jälkeenkin olin vielä sitä mieltä, että telttailu lapsen kanssa on ehdottomasti hitti!

Meillä aikuisilla adaptoituminen sen sijaan ottaisi enemmän aikaa.

Lapsen kanssa Lofooteilla – pari lapsiystävällistä patikkavinkkiä Pohjois-Norjassa ja Lofooteilla

Aspevatnet – Helppo patikkareitti huikeissa maisemissa

Aspevatnet sijaitsee Lyngenin Alpeilla ja Kilpisjärveltä tänne ajaa noin kahdessa tunnissa. Reitti lähtee suositun Blåvatnetin kanssa samalta parkkialueelta. Parkkipaikka löytyy Google Mapsista hakusanalla Blåvatnet Trail Head.

Reitti Aspevatnetille on noin 2 kilometriä suuntaansa. Suosittua Blåvatnetia pienempi Aspevatnet on kuvankaunis: kristallinkirkas järvi ja ympärillä kohoavat jylhät vuoret saivat haukkomaan henkeä. Onko tämä kaikki todellista laisinkaan?

Reitti oli helppokulkuinen, mutta jokseenkin kivikkoinen. Kivikkoinen reitti oli tosin siunaus, sillä mikä sen mukavampaa lapselle, kuin hyppiä kiveltä kivelle. Matka sujui jouhevasti.

Perillä järven kupeessa oli laavu, jossa olisi ollut mukava syödä iltapala. Meillä jäi eväät teltalle, joten retki keskittyi maisemien ihasteluun. Huokailin onnesta. Tämä oli valtavan kaunis paikka!

Kvitnesveten Tromssan läänin eteläosassa

Kvitnesveten oli sattumanvarainen valinta patikkareitiksi. Pysäköimme auton Tjeldsundbrua hotellin parkkipaikalle ja reitti alkoi tien toiselta puolelta. Nälkä oikeastaan ajoi meidät tänne ja teimme trangiaruokaa reitin alkupäässä pienellä mättäällä. Emme oikeastaan osanneet odottaa reitiltä yhtään mitään.

Reitin kokonaispituus oli 6 kilometriä. Polku oli hyvin merkitty ja helppokulkuinen. Varsinainen nousu alkoi pienen tasaisemman patikkaosuuden jälkeen. Huippu tuntui olevan kaukana ja voimalaku tuli todella tarpeeseen tällä reitillä. Vaikkei mäkiosuudet olleet vaativia, niin reitti oli liian pitkä ja raskas meidän 5-vuotiaalle, joten jäimme noin kilometrin verran varsinaisesta huiputuksesta. Patikka oli kuitenkin onnistunut, ja saimme mainiot näkymät alas Tjelsundbruan sillan suuntaan. Ympärillä kohoavat kauniit vuorimaisemat saivat hymyn huulille. Tämä oli lapsen ensimmäinen ”huiputus” tai niin me sen hänelle ainakin möimme.

Hoven ja sydämenmuotoinen järvi

Hoven oli yksi lempipatikoistani Lofooteilla. Hoven sijaitsee Gimsøyassa ja reitti alkaa paikallisen golfkentän kupeesta. Lähtöpiste ei isoja lupaillut, sillä golfkentistä itselleni tulee aina häiriintynyt olo. Nousu pienelle nyppylälle alkoi melko nopeasti, eikä tämä reitti mikään helpoimmista päistä ollut. Jännitin lapsen jaksamista eikä sateinen sää enteillyt hyvää. Reitti oli mutainen ja kivet liukkaita. Mutta niin vain kävi, että pääsimme yli 360 metriä merenpinnasta kohoavan nyppylän päälle ja panoraamamaisemat olivat sateesta huolimatta vakuuttavia. Alapuolella avautuva sydämenmuotoinen järvi sai herkistymään: tänne meidän kuuluikin tulla.

Kirsikkana kakun päällä saimme retken päätteeksi nukkua yömme kaikessa rauhassa pitkällä Hovsvikenin hiekkarannalla. Seuranamme oli vain yksi ainoa teltta* ja merilokkeja.

Retkeily lapsen kanssa – pari vinkkiä onnistuineisiin patikkaelämyksiin

Kuten sanottu, lapsemme ei ole kasvanut eräjormaksi. Retkeily itsessään on tylsää ja eniten retkissä kiinnostaa eväät. Siitä olen toki samaa mieltä, että eväät tekevät retken, ja tätä korttia täytyi käyttää toden teolla hyväkseen lapsen maanittelussa patikkapoluille. Voimalakusta tuli tämän reissun hitti, ja taskunpohjalta löytyi aina laku, jonka avulla kipusimme melko korkeitakin nousuja Pohjois-Norjan ja  Lofoottien reissumme aikana.

Ennen reissua olimme käyneet hankkimassa lapselle uudet varrelliset goretex-kengät, jotka nimesimme vuorikengiksi. Vuorikenkien avulla jalkoihin tuli vipinää, ja ne olivat toisaalta myös aivan pakollinen hankinta, sillä maasto oli usein kivikkoista, nousuja oli paljon ja sateisina päivinä reitit olivat liukkaita ja mutaisia.

Niin itsestään selvältä kuin tämä kuulostaakin, retkien onnistumiseen lapsen kanssa vaikuttaa eniten paitsi eväät myös asenne. Kun eväät ja retkikunnan asenne (varusteita unohtamatta) on kohdillaan, on suuri todennäköisyys sille, että retkistä jää hyvä mieli kaikille. Ja siitähän retkeilystä pohjimmiltaan on kyse.

---

---

SEURAA SOMESSA:

INSTAGRAM

FACEBOOK