#Reilutblogit-kampanjan toinen osa on pyörähtänyt hiljattain käyntiin. Kampanja on jatkoa vuosi sitten alkaneelle ykkösosalle, joka lähti liikkeelle erään matkanjärjestäjän Instagram-kuvasta, jossa matkatoimiston opas poseeraa kameralle oletettavasti huumattu tiikeri kainalossaan. Suomalaisten matkabloggaajien massiivinen haloo asiasta ja sen myötä käynnistynyt verrattain voitokas #Reilutblogit-kampanja, sai useamman suomalaisen matkanjärjestäjän luopumaan ainakin osasta epäeettisistä retkikohteistaan.
Vol 1. on mennyt itseltäni sen käynnistyessä ja pyöriessä täysin ohi, mutta jälkikäteen olen seuraillut kampanjan aikaansaamaa liikehdintää. Vaikutuin, ja pääti tällä erää myös itse ottaa osaa #Reilutblogit Vol 2.-haasteeseen, joka kuuluu siis näin:
#ReilutBlogit vol. 2 -haaste
Hyvä lukija, kerro meille kommenteissa seuraavista asioista:
- Vaikuttaako vastuullisuus valintaasi loma-, retki- tai aktiviteettikohteesta päätettäessä?
- Mitä toivoisit matkatoimistoilta tämän asian puitteissa?
- Mistä löydät tietoa vastuullisista nähtävyyksistä ja retkistä matkakohteissa?
Ja sinä matkabloggaaja:
- Kerro vanhasta muistostasi matkalta, joka näin jälkikäteen näyttää epäeettiseltä. On ihan ok muuttaa mielipiteitään ja toimintatapojaan.
- Kerro yhdestä tietoisesta vastuullisesta valinnasta, jonka olet matkoillasi sen jälkeen tehnyt.
Haasta mukaan kaksi bloggaajakollegaasi haasteeseen ja kysy myös lukijoiltasi kokemuksia! Bloggaajan ei tarvitse haasteita toiselta odotella, tähän saa osallistua haastamattkin kuka tahansa.
Kakkososan pyöräytti käyntiin Matkakuume– ja Tarinoita maailmalta– blogit, joista kannattaa käydä lukemassa lisää mielenkiintoista taustatietoa kampanjan teemaan liittyen. Lisäksi googlettamalla #reilutblogit löytyy ihan mielettömästi hyviä juttuja viime vuoden kampanjasta ja lisääntyvissä määrin tekstejä myös uudesta kampanjasta.
Reilua matkailua vai reilua matkailla?
Lähiaikoina olen lueskellut jokseenkin paljon kirjoituksia liittyen reiluun matkailuun. Mitä se itseasiassa edes tarkoittaa? Varmaan jokaisella on oma mielikuvansa reilusta ja eettisestä matkailusta sisältäen paikallisen kulttuurin kunnioittamista, rahavirran ohjaamista valinnoillaan paikallisille toimijoille, sekä ympäristön ja eläinten kannalta kestäväa turismia. Vaikka koen itse matkoilla tekeväni kohtalaisen eettisiä valintoja, tunnen silti joka kerta reissulle lähdettäessä tai matkaa suunniteltaessa piston sydämessäni. Onko matkustaminen ylipäänsä kamalan reilua….?
En koskaan ole reissuillani käynyt eläintarhoissa, delfinaarioissa tai muissakaan paikoissa katselemassa vangittuja eläimiä. Juon aina kun mahdollista hanavettä tai etsin paikoista vesipullon täyttöpisteen. Syön suurimman osan aterioistani paikallisten pitämissä ruokapaikoissa, ja jos en nyt aina, niin aina kun siihen on mahdollisuus. En myöskään lähes koskaan majoitu isoissa hienoissa ketjuhotelleissa, joiden pohatat käärivät sievoiset summat rahaa jättäen pienet paikalliset yritykset jalkoihinsa, vaan yövyn yleensä pienissä edullisissa majataloissa. Näihin kaikkiin tosin on usein ollut päällimmäisenä syynä raha, ja pihinä ihmisenä valitsen yleensä halvimman mukaan. Mutta samalla tulee tehtyä eettisesti hyviä valintoja osin tiedostamatta ja toki tietoisestikin.
Mutta lentäminen, se on pahin viholliseni. Joka kerta puhuessani eettisistä valinnoista tai kestävästä turismista kompastun omiin jalkoihini. Vaikken ehkä ole millään mittarilla HC-matkailija tai lentele läheskään joka kuukausi ympäri maailmaa, koen silti kantavani järkyttävän suurta ympäristökuormaa harteillani johtuen nimenomaan lentämisen aiheuttamasta taakasta. Lentäminen ei ole kestävää, eettistä tai hyväksyttävää, piste. Siksi jaaritellessani reilusta matkailusta tunnen olevani tekopyhä paskiainen, joka palkkapäivää odotellessa selailee hakukoneiden lentotarjouksia ja ruksii matkapäiviä kalenteristaan. Ei näin. Olisiko kuitenkin reilun matkailun hengessä järkevämpää jättää tämän vuoden kaukomatkat tekemättä, vai kylmästi vain lentää sinne missä pippuri kasvaa ja samalla kritisoida suu vaahdossa Aasian norsusafareiden eettisyydestä? Jokainen ymmärtää, että tässä liikutaan tekopyhyyden rajamailla, mutta miksi jokainen meistä näin tekevistä sitten mielellään jatkaa omaa käyttäytymismalliaan?
On verrattain helppoa puuttua yksittäisten tiikereiden elinoloihin. Sen sijaan tuntuu äärimmäisen vaikealta eli mahdottomalta muuttaa n.1,2 miljardin ihmisen matkailutottumuksia, mikä on siis vuoden 2015 matkailijoiden lukumäärä maailmassa UNWTO:n mukaan. Tuntuu jo siis puoli voitolta, jos edes jollain tapaa pystyy positiivisesti vaikuttamaan siihen, minkälaisia valintoja tämä ihmismassa matkoillansa tekee. Ja tässä vaiheessa nostan käteni nöyrästi ilmaan, sillä itsekkyydestä johtuen en vain yksinkertaisesti pysty ja halua lopettaa matkustamista kotimaan rajojen ulkopuolelle, mutta jos jotain muuta pystyn asian hyväksi tekemään, teen sen ilomielin.
Tästä päästäänkin mukavasti aasinsillalla matkanjärjestäjien vastuuseen, joka onkin #Reilutblogit Vol. 2 -teema, ja johon jo osittain ykkösosalla onnistuneesti vaikutettiin. Ei pelkästään voida vierittää vastuuta matkailijoiden harteille, vaan myös palveluntarjoat ovat tärkeässä roolissa puhuttaessa reilusta matkailusta. Veikkaan, että leijonan osa tästä vuotuisasta matkailijamäärästä on autuaan tietämätön minkälaisiin toimintoihin pistävät tukensa osallistuessaan esim. delfinaarioiden näyttäviin esityksiin tai muihin eläinaktiviteetteihin. Osa tietysti tiedostaa todellisuuden asioista piittaamatta, ja tähän ihmisryhmään ei kannata liiemmin energiaansa pistää. Kerrotaan asioista niille, jotka välittävät.
Ihmisethän ostavat sitä mitä matkatoimistot tarjoavat sen kummemmin ajattelematta, mitä välillisiä tai välittömiä vaikutuksia palveluiden käyttämisellä on ympäristölle, paikalliselle kulttuurille tai yksittäisille eläimille/ihmisille. Eikä siinäkään ole koko totuus. Vaikka matkatoimistot vakuuttavat kaiken toimintansa olevan eettisesti hyväksyttävää, voi todellisuus kuitenkin olla toinen.
Sanomattakin selvää, että tähän (epä)kohtaan on siis helpoin iskeä, vaikuttamalla sekä tarjonnan saatavuuteen, että reissureettojen valaisemiseen asian tiimoilta. Ja siihenhän tällä kampanjalla pyritään, joten käypä tosiaan lukaisemassa blogikampanjan aloittaneet blogit, joissa on hyvää tietoutta siitä, miten matkanjärjestäjät voivat myös sanankäänteillään viilata ihan tavallista pulliaista täysin linssiin kertoessaan omasta toiminnastaan.
Paikallisetkin roskaa -ja me voidaan vaikuttaa siihen!
Koska en ole ainakaan valmis vielä itse sanomaan hyvästejä ulkomaanmatkoille, täytyy asioihin vaikuttaa jollain muulla tapaa. Itselleni on jo reissuelämän alkuajoista lähtien ollut sanomattakin selvää, että paikalliseen kulttuuriin tutustuminen, sen kunnioittaminen ja paikallisten palveluntarjoajien kannattaminen on se, minkä takia reissujani haluan tehdä. Totta kai myös itsekkäästi haluan saada kokemuksia ja elämyksiä, mutten missään nimessä halua tehdä sitä muiden kustannuksella. Siksi valinnoilla ja tiedon levittämisellä voi saada hyvää aikaa, ja tässä yksi esimerkki siitä.
Haluan kertoa kokemuksemme roskaamisesta taannoiselta reissultamme Indonesiaan. Otimme lautan Indonesian Sulawesillä Togeanin saarille, joka on btw tähänastisista käymistäni paikoista kaikkein siistein – ainakin noin niin kun yleisesti. Lautalla katseltiin paikallisten pikkulapsien lempitouhua, joka oli tyhjien muovipullojen heitteleminen mereen. KYLLÄ! Ymmärrän tässä hyvinkin pikkulapsen innostuksen katsella pullon lipumista kaukaisuuteen, mutta mikä oli tiputtaa silmät päästäni, oli lasten vanhempien ja isovanhempien osallistuminen tähän jokseenkin kyseenalaiseen leikkiin. Ja koska kukaan tällä lautalla ei puhunut englantia, oli asiaan puuttuminen täysin mahdotonta, vaikken ehkä muutenkaan olisi uskaltanut mennä saarnaamaan asiasta.
Epäilykseni tälle idiotismille on yksinkertaisesti tietämättömyys. Sain epäilyksilleni myös tietyllä tapaa vahvistusta vieraillessamme samalla reissulla Sumatralla, jossa paikalliset nuoret fiksun oloiset kaverit kertoivat turistien tuoneen äärimmäisen tärkeää tietoutta roskaamisesta ja muovijätteen vaikutuksista päätyessään luontoon. Kaunis jokitörmä oli kuuleman mukaan vuosia takaperin peittynyt muovijätteestä, mutta tiedon lisääntymisen myötä paikalliset olivat heränneet ja saaneet vähennettyä roskaamista merkittävästi. Tällä tavoin voin siis parantaa huonoa omaatuntoani lentämisen aiheuttamista vaikutuksista. Jotain hyvääkin (ehkä paljonkin) on tursimilla saatu siis aikaan, vaikka lentäminen luultavasti aiheuttaakin moninkertaista pahaa ympäristölle rannalla lojuvaan muovipussiin verrattuna..
Tähänkin aiheeseen löytyy kiva postaus Siveltimellä blogin kampanjapostauksesta!
Haaste vastaanotettu – #Reilutblogit Vol.2
- Osallistuttiin Thaimaan Chiang Maissa elefanttisafariin. Oltiin tyhmiä. Eikä se edes ollut niin mukavaa. Tyhmintä tässä on se, että muutama kuukausi takaperin oltiin Nepalissa omin silmin nähty, kuinka elefanttiraukkoja hakattiin verisesti niiden koulutuksen aikana. Marko vakuutti tosin, että yhtiö, joka järjesti elefanttiajelumme, kohtelee norsuja hyvin ja kunnioittavasti. Mutta koska en muista matkanjärjestäjän nimeä, en voi tarkistaa asiaa mistään. Never again, ellen ole täysin varma asioista.
- Tämä vastuullinen valinta tapahtui itseasiassa ennen edellistä Thaimaan norsukokemusta, mikä on hiukan nurinkurista. Nepalissa Chitwanin kansallispuistossa elefanttisafareita järjestettiin paljon. Saatiin paikallisilta kuulla omistajien käyttävän mielettömän brutaaleja keinoja kouluttaakseen norsuja, ja tämän jälkeen nähtiin toimintaa sattumalta ihan omin silmin. Oksetti. Oltiin ensin aikeissa osallistua norsuajelulle, mutta tämän kuullessamme ja nähdessämme jalkauduttiin itse kansallispuistoon oppaiden kera, mikä olikin sitten aivan mielettömän siisti kokemus!
Pssssst….Käy tykkäämässä Facebookissa, seuraamassa Instassa ja vakoilemassa Twitterissä!
No Comments
Teija / Lähdetään taas
28 helmikuun, 2016 at 4:12 pmMinulla on myös aina kovin huono omatunto lukuisista lentomatkoista, mutta jos sen puolen ”unohtaa”, niin onneksi matkaillessa pystyy monin tavoin olemaan reilu matkaaja.
Tuo roskaaminen on niin outo juttu, kun Suomessa se on ihan jokaisella tiedossa, että se ei ole ok. Tai ainakin pitäisi olla. Niin jossain muualla ihmiset eivät vain yksinkertaisesti tiedä, mitä sillä saavat aikaan.
Outi
1 maaliskuun, 2016 at 12:07 amJos reissata meinaa, niin melkeen on pakko vaan unohtaa ne lentämisen aiheuttamat haitat. Koittaa kompensoida sitä pahaa sitten muilla hyvillä valinnoilla. Ja kai se loppujen lopuksi on niin, että ympäristön hyvinvointi on pitkälti isojen jehujen käsissä. Kourallinen pienen Suomen matkustajia tuskin pystyy kuitenkaan paljoakaan loppupeleissä valinnoillaan vaikuttamaan, vaikka jättäisimme seuraavan viiden vuoden lennot tekemättä…Mene ja tiedä.
Kiira
28 helmikuun, 2016 at 9:19 pmEn tiedä onko paha sanoa näin, mutta joskus toivoisin etten tietäisi niin paljoa kaikista matkailun ongelmista. Esimerkiksi juuri lentäminen ja eri aktiviteetit mitä on tullut tehtyä reissuilla on näin jälkikäteen mietittynä tajuttoman huonoja. Tuollainen norsusafari oli pienenä mun unelma ja on vaatinut paljon, että päässyt yli sellaiselle haluamisesta.
Niin se vaan on, että tieto lisää välillä tuskaa – tosin on hyvä lopulta tietää. 🙂
Outi
1 maaliskuun, 2016 at 12:00 amTieto lisää tuskaa, mutta onneksi meillä on vaihtoehtoja parempien valintojen tekemiseen. 🙂
Heidi / Maailman äärellä
28 helmikuun, 2016 at 9:41 pmTosi hyvä postaus ja kauheaa, miten surullista katsottavaa tämä viimeinen kuva on! Tästä roskaamisesta näin itsekin liian monta esimerkkiä viime Vietnamin matkalla. Eräätkin miehet olivat meren rantaan pystyttäneet pajan, jossa korjasivat moottoreita. Olivat sitten tehneet putkiviritelmän ja ohjasivat kaikki mustat öljyt suoraan mereen. Ja rannat oli täynnä törkykasoja. Ei voi ymmärtää!
Outi
29 helmikuun, 2016 at 11:58 pmAi karmeeta! Tämän takia siis jatketaan matkustamista ja levitetään hyvää sanomaa maailmalle 🙂
Virpi /Täynnä tie on tarinoita
28 helmikuun, 2016 at 9:57 pmOnneksi tietoisuus on kuitenkin kasvanut ja omilla valinnoilla voi vaikuttaa. Silti ajatus noista norsuparoista tekee niin surulliseksi. Toivotaan että #ReilutBlogit kampanjalla tavoitetaan mahdollisimman monta uutta korvaa ja silmäparia näkemään ja kuulemaan asioiden todellista puolta ja mahdollisimman moni kieltäytyisi ostamasta tälläisiä retkiä.
Outi
29 helmikuun, 2016 at 11:56 pmNiinpä 🙁 Onneksi näitä kampanjoita on ja kyllä näistä väistämättä aina edes jotain hyvää poikii. Norsut on aivan mahtavia, enkä kuuna päivänä enää suostu kipuamaan yhdenkään moisen selkään!
Veera
29 helmikuun, 2016 at 9:56 amMulla on oma postaus aiheesta vielä tekemättä, kun etsin jotain kiinnostavaa näkökulmaa.
Anne | Metallia Matkassa
29 helmikuun, 2016 at 11:40 amMielestäni se matkustamatta jättäminen ei ainakaan ole ratkaisu, kun puhutaan vastuullisesta matkailusta. Lentomatkailuun toki liittyy paljon päästöongelmia, mutta esimerkiksi investoimalla teknologiseen kehitykseen yritykset voivat vähentää päästöjä. Matkailijana voi tietysti suosia monen lyhyen matkan sijaan esimerkiksi pidempiä matkoja, joissa kohteessa matkustetaan maateitse. Matkustamalla kohteeseen tuo kuitenkin tuloja paikallisille, joten jättämättä menemättä saattaa lopulta aiheuttaa vain lisää hallaa – monissa maissa kun turismi on kuitenkin pääelinkeino. 🙂
Outi
29 helmikuun, 2016 at 11:54 pmKiitos viisaista sanoista! Näillä ajatuksilla voi aavistuksen lisää puhdistaa huonoa omaatuntoaan 🙂
Ansku BCN
29 helmikuun, 2016 at 3:06 pmMyös minulla on pohdinnan alla tähän haasteeseen osallistuminen, mutta näkökulma on hakusessa. Muut bloggaajat ovat kirjoittaneet niin hienoja ja syvällisiä postauksia, että enhän minä, lähinnä Euroopassa matkustava ja vuorilla vaeltava ulkosuomalainen löydä enää uutta sanottavaa :). Inspiraatiota odotellessa ja muiden postauksia lueskellessa…
Outi
29 helmikuun, 2016 at 11:53 pmTätä oli kyllä mukava tehdä, joskaan tällä kirjoituksella lainkaan syvälle asiaan päästy. Uskon vakaasti, että sinulla on hyvä sananen sanottavanasi 🙂
Saana · Live now – dream later
1 maaliskuun, 2016 at 7:51 amHyvä postaus aiheesta jälleen kerran! 🙂 Tuosta elefanttiturismista muuten, vaikka itselläni ei siitä henkilökohtaista kokemusta olekaan, viime vuoden puolella ainakin Tarinoita maailmalta -blogin Annika ja Vaihda vapaalle -blogin Elina (ja ihan varmasti moni muukin) kirjoittivat aiheesta. Itsellenikin tuli tavallaan yllätyksenä, ettei se norsujen huono kohtelu ole ainoa syy, miksi näitä norsusafareja kannattaa vältellä. Norsujen selkä ei kestä turistien kuskaamista. Mikä kuulostaa tällaisen epäelefanttiekspertin korvaan ehkä erikoiselta, kun ajattelee, kuinka valtava eläin on kyseessä. Mutta niiden selkä on koosta huolimatta heikko.
Lentämiseen liittyen mulla oli sellainen mielikuva, että olisin jostakin blogista viime vuonna lueskellut myös lentäminen vs. autoilu -vertailupostauksen, joka olisi saattanut helpottaa myös sun omantunnontuskia, mutta en nyt löytänyt sitä näin äkkiseltään. Tosin Anne tuossa jo antoikin ihan hyviä syitä siihen, ettei koko maailman tuskaa kannata harteilleen ottaa. Matkailussa on paljon hyviäkin puolia. Eikä yhdellä kamppiksella kaikkia maailman mielipiteitä käännetä, mutta jos me näillä saadaan edes muutama turisti ajattelemaan, millaista toimintaa lomillaan tukevat, sekin on jo jotakin!
Outi
1 maaliskuun, 2016 at 11:27 pmNäin tosiaan olen lukenut, ettei fanttien selkiä ole tehty ratsastamiseen. Se pitikin sisällyttää tähän omaankin postaukseen, mutta on hypännyt pois ajatuksista kirjoittaessani.
Toden totta, on matkailussa paljon hyvääkin. Omantunnon se saa välillä soimaan pahastikin, mutta ei niin pahasti, että olisin jättänyt johonkin menemättä sen takia. Mielestäni juuri tuo ajatuksien herättäminen on tässä kampanjassa se oleellisin asia. Ja ihan parasta on ollut lukea näitä kommentteja! Näistäkin oppii ja saa omille ajatuksillekin perspektiiviä, kun olette jaksaneet niin ihanan laajasti ottaa kantaa asioihin! 🙂
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
1 maaliskuun, 2016 at 10:24 amOlen ratsastanut Intiassa norsulla ja kyllä, käynyt myös härkätaistelussa Espanjassa (Ei, ei kumpaakaan koskaan enää).
Nämä ovat hyödyllisiä pohdintoja ja matkabloggaajien ryhmittäydyttyä sitä vastuullisuutta vaatimaan, myös epäilemättä asia, johon myös matkatoimistopuolelta havahdutaan, sen lukijakunnan lisäksi. Itseäni kuitenkin jää vaivaamaan”reilussa” ja ”vastuullisessa” matkailussa oman taustani vuoksi myös ihmisoikeusnäkökulma. Ihmiset ovat kuitenkin minulle eläimiä enemmän sydäntä lähellä oleva maailmanlaajuinen ongelma.
Tuo ei tosin olekaan pohdittavaa ihan sieltä helpoimmasta päästä. Jos ihmisoikeusnäkökulman ja kohdemaan hallinnon harjoittaman riiston ja sorron antaa sanella matkustustottumukset, jää moni mielenkiintoinen paikka näkemättä ja turismin näivettyminen vaikuttaisi monessa maassa vähintään välillisesti myös ihan tavallisen kansalaisenkin elämään.
Samaan aikaan joissain paikoissa voisi olla ihan paikallaan miettiä, että olisiko tarpeen yrittää saada siitä kohteesta irti muutakin kuin sen valtaväestön narratiivin ja kokeilla sitä miten se ”toinen puoli maailmasta elää”.
Suosinkin itse mielelläni paikallisia toimijoita esimerkiksi Lähi-idässä beduiinien omia matkatoimistoja/ heitä eniten hyödyttäviä matkanjärjestelyjtapoja enkä voisi kuvitellakaan meneväni jonnekin Dubaihin tai Israeliin ihan vain aivot narikkaan- rantalomalle.
Outi
1 maaliskuun, 2016 at 11:18 pmKiitos viisaista ajatuksista! Matkakohteiden valinnoilla on tietysti suuri painoarvo myös vastuullisen matkailun ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Ja tosiaan turismistahan monet köyhät maat saavat toimeentulonsa ja ideaalisinta olisi, jos saatavat varat levittäytyisivät maan sisällä tasaisesti. Näinhän se ei tietenkään ole, mutta myös tähän voi osaltaan jokainen vaikuttaa vastuullisesti omilla valinnoillaan!
Laura / My Passport Pages
1 maaliskuun, 2016 at 11:08 pmItselläni on ollut ihan suunnattomia vaikeuksia tämän kampanjan suhteen kun en ole oikein tiennyt miten suhtautua – juurikin tuon tekopyhyyden vuoksi mistä mainitsit, minä kun lennän paljon, majoitun isojen ketjujen hotelleissa, satunnaisesti ostan vaatteita joissa lukee ”made in bangladesh”( ja varmasti lasten käsialaa) ja luoja ties mitä kaikkea muuta. Kampanja on todella hieno ja hyviä pointteja on tullut paljon, mutta en vain itse löydä sitä oikeaa käsittelytapaa asialle ilman että vaikutan tekopyhältä. Vaikka koen tekeväni paljon välttääkseni epäeettisiä asioita matkoilla, tulee sitä kuitenkin väkisinkin aina välillä tietämättään tehtyä jotain, mikä jälkikäteen kaduttaa. Samoin myös moni puhtaalta näyttävä toiminta voi sitten lopulta paljastua aivan joksikin muuksi ja silloin tieto lisää tuskaa. Lisäksi vielä kun tietää että moni asia ei vain ole niin mustavalkoinen miltä alkuun näyttää, on itsellä ihan mahdotonta käsitellä asiaa järkevästi, lyhyesti ja asiallisesti. Vaikka itse en olekaan löytänyt oikeaa tapaa itse tätä käsitellä niin on ollut hieno lukea näitä muita hienoja kirjoituksia aiheesta – toivottavasti moni saa näistä herätyksen ja välttelee ainakin niitä selkeimpiä ongelmakohtia!
Outi
1 maaliskuun, 2016 at 11:36 pmKaikki on tosiaan suhteellista. Kuten jo jossain aiemmin mainitsin, on kai loppujen lopuksi aika sama mitä valintoja sitä perus tallaaja tekee. Viime kädessä kai maailman kohtalon määrää aivan jotkut muut tekijät, kuin esim se, miten usein minä hyppään lentokoneeseen. Kai tällaisilla kampanjoilla on ensisijaisesti tärkeä rooli puhtaasti herätellä ajatuksia 🙂
Anna / Muuttolintu
2 maaliskuun, 2016 at 10:25 amHieno juttu Outi! Itse mietin samoja juttuja ennen kirjoittaessa omaa Reilut Blogit -juttuani, siis tekopyhyyttä ja noita juttuja, mitä Laurakin mainitsi. Tulin siihen tulokseen, että se sanoman levittäminen on kuitenkin tärkeämpää, ja myönnän kyllä ihan avoimesti, etten edelleenkään ole se eettisin matkailija, mutta ainakin hälytyskellot soivat helpommin 🙂 Mitä tulee lentämiseen, mielestäni matkustamisen positiiviset puolet ehdottomasti voittaa ne negatiiviset, eli kotiin ei niiden takia kannata jäädä. Pitää vaan toivoa teknologista kehitystä, ja niin kuin sanoit, tehdä muuten hyviä valintoja. Kun jonkun puolen miljardin (?) ihmisen elanto riippuu turismista, niin matkustamisen lopettaminenkaan ei varmaan ole se paras vaihtoehto. Tuosta roskaamisesta tuli mieleen, kun Intiassa kerran seurasin sivusta, kun isä opetti lapselleen, kuinka roskat kuuluu heittää junaraiteille…
Outi
3 maaliskuun, 2016 at 7:45 pmKiitos kommentista! 🙂 Turismin loppuminen olisi tosiaan katastrofi monellekin maalle, joten jatkakaamme matkailua ja tehkäämme sitä hyvässä hengessä 🙂
Terhi / Muru Mou
2 maaliskuun, 2016 at 1:19 pmHyvä kirjoitus! On hyvä, että asioista puhutaan ja levitetään tietoutta, sillä kaikkia asioita ei vaan tule ajateltua ja vaikka sitten heittelee muovipulloja mereen kun ei tiedä, että se ei olekaan ok. Mietinnässä on, että josko itsekin tarttuisin haasteeseen. Jos vain keksin näkökulman, mitä ei ole vielä puitu puhki..
Outi
3 maaliskuun, 2016 at 7:48 pmKiitos Terhi! Aihe on kyllä mielenkiintoinen ja samalla haastava. Aika paljonhan tästä on nyt kirjoiteltu toisiaan, mutta eiköhän sulta jotain hyvää sanottavaa asiaan vielä liikene 🙂
Pirkko / Meriharakka
2 maaliskuun, 2016 at 10:16 pmPaljon tehtävää tällä saralla varmaan vielä olisi: työpaikalla hiihtolomalta palaavat kertovat juuri norsuratsastuksista, ja mietin, että pitäisikö sanoa jotain, mutta en sitten kuitenkaan viitsinyt …
Ja tietysti todellisen muutoksen aikaansaamiseksi pitäisi myös muistaa ne paikalliset, jotka saavat elantonsa noista norsuratsastuksista, muuten tilanne ei taida muuttua.
Outi
3 maaliskuun, 2016 at 7:49 pmNäinpä, asioilla on aina kääntöpuolensa. Hyvä pointti tuo paikallisten elannon turvaaminen. Jollainhan se raha on pakko tehdä, ja tuskin hekään näitä safareita järjestävät pahasta tahdostaan fantteja kohtaan.
Meri / Syö Matkusta Rakasta
5 maaliskuun, 2016 at 10:46 amTämähän tässä onkin niin vaikeaa… Pitäisi muuttaa koko paikallinen kulttuuri. Eivät he mitään eläinvihaajia ole, mutta kun tuota samaa on tehty vuosikymmeniä- tai satoja niin menepä siinä nyt sitten neuvomaan että näin ei saa tehdä.
Ja ymmärrän Pirkkoa, miksi tuntuu vaikealta sanoa jotain esimerkiksi työkavereille, kun kuulee heidän olleen esimerkiksi norsuratsastuksilla.
Outi
6 maaliskuun, 2016 at 1:32 pmNiinpä! Kinkkisiä asioita. Mutta ehkä pikkuhiljaa muuttuvilla asenteilla voidaan saada hyvää aikaan vaikuttamatta liikaa myöskään paikallisten toimijoiden elinoloihin. Ja varmaan tiedon sekä ymmärryksen karttuessa haluavat myös paikalliset hiljalleen muuttaa toimintatapojaan, kun ymmärrtävät, että nykyään matkailijat arvostavat yhä enemmän eettisiä aktiviteetteja. Mutta muutokseen on vielä pitkä matka..
Johanna Hulda - Discovering Sunbeams
2 maaliskuun, 2016 at 11:28 pmOsuit naulan kantaan tuolla tekopyhyyskritiikillä! Lentomatkailu, päästöt ja ilmastonmuutos on kyllä vielä eläinten hyväksikäyttöäkin suurempi ongelma ainakin omasta mielestä. Lentämistäkin voi tietysti yrittää vähentää ilman että luopuu matkailusta, mutta ei se helppoa ole jos haluaa reissata kauemmas edes joskus ja lomat ovat rajoitetun pituisia.
Roskaamisen kyllä tavallaan ymmärtää, kun monessakaan paikassa ei ole oikein minkäänlaista virallista jätteidenkeruuta. Mihis ne roskat sitten laitat, kun kukaan ei ole tulossa tyhjentämään roskista. Epäviralliset kaatopaikat tai polttaminen, mitä näkee köyhemmissä maissa, ei ainakaan ole hyviä ideoita – eikä minusta tämä meikäläinen energiakäyttökään. No onneksi ajat muuttuu ja päättäjiltä ymmärretään vaatia järjestämään jätteidenkeruu järkevästi köyhemmilläkin alueilla. Esimerkiksi Sansibarin kaupungissa se toimi loistavasti. Toivottavasti materiaalien kierrätys kasvaisi, sillä ainakin potentiaalia olisi ja paljon!
Outi
3 maaliskuun, 2016 at 7:55 pmKai tuo jätteiden lajittelu kulkee pitkälti kehityksen kanssa käsikädessä. Kun on varaa (ja tietämystä) niin on phelpompi pistää panoksia näihin asioihin.
jujukas
3 maaliskuun, 2016 at 11:03 amTykkäsin kovasti, että otit esille muitakin aiheuta kuin eläinten oikeudet. Toki nekin ovat tärkeät ja itselleni ei esimerkiksi tulisi mieleenkään haluat norsusafarille tai paijaamaan huumattuja tiikereitä! Ja näistä asioista tietenkin pitää pitää meteliä, jotta asioiden taustat selviäisivät laajemmalle ihmismassalle. Minäkin peräänkuulutan tässä myös matkanjärjestäjien vastuuta!!! Tuo mitä sanoit lentomatkan ilmastovaikutuksista on itselleni merkityksellinen asia. Siihen verrattuna joku muovipullojen käyttämättä jättäminen on todella mitätön asia, jos en sin on lentänyt toiselle puolelle maapalloa. Mielestäni pitäisi kyllä enemmän miettiä, onko jokainen kaukomatka varmasti tarpeen (etenkin jos siellä kaukomatkalla lähinnä istuu hotellin baarissa/rannalla juomassa halpaa alkoholia). Sen saman voisi tehdä vaikkapa kotimaan kylpylälomalla!
Outi
3 maaliskuun, 2016 at 8:00 pmKiitos kommentista! Lentäminen on tosiaan vähän hankala asia, mutta toivotaan, että tulevaisuudessa jälkipolvien ei tarvitsisi kantaa tästäkään niin huonoa omaatuntoa. Peukut pystyyn, että teknologia hoitaa homman meidän puolestamme 😉
Stacy Siivonen
3 maaliskuun, 2016 at 4:46 pmMinusta näissä pitäisi pitää jonkinlainen suhteellisuudentaju, joskin on niin, etten minä itse ole minkään suhteellisuuden ylin tuomari, mutta suurin osa kulutuksesta kuitenkin tulee tehtyä härmässä ja minusta on tärkeämpi ajatella, mitä me kotioloissa teemme kuin mitä matkalla, paitsi siis jos on suurimman osan elämästään reissussa. Lentokoneista sanon sen, että kun oli tämä Islannin tuhkapilvi, niin koneita lensi, vaikkei ollut yhtä ainoaa turrea kyydissä. Mutta siis takaisin härmään. Jengi vetää jotain brassilihaa ja syö mäkkärissä ja tankkaa palmuöljyä, nämä on ne valinnat, joista minun mielestäni on väliä. Mä mietin aikoinaan, että kun asun isossa asunnossa, kun pienempää ei löytynyt (ei siis minun valintani) ja lähistöllä on melkein kokonainen kerrostalo tyhjänä, niin kenen hiilijalanjälkeen kuuluu se tyhjien asuntojen lämmittäminen.
Outi
3 maaliskuun, 2016 at 8:06 pmTotta turiset, että perusasiat kuntoon ennen muuta. Totuus on myös se, että ihmiset kuluttaa sitä mitä tarjotaan. Jos esim jokaisen suupalan miettiminen alkaa käymään työstä, on jossain muualla mielestäni menty pieleen. Valintoja voi ja pitää tehdä, mutta jälleen kerran, kun ollaan isojen asioiden äärellä, ei esim. miljoonan suomalaisen kulutustottumuksilla ehkä ihan hirveästi voida saada muutosta aikaan. Vaikka mistäs minä tiedän, en ole asiantuntija 😀
Noora
3 maaliskuun, 2016 at 7:51 pmLenteleminen ei tosiaan ole se paras keino pelastaa maailmaa. Mutta yritän sentään lentoni valita joko suorina tai mahdollisimman lentoreitille osuvilla vaihdoilla. En esimerkiksi lentäisi Islantiin Istanbulin kautta (tuskin tällaista reittiä edes on mutta esimerkkinä), vaikka se olisi edullisin vaihtoehto. Lisäksi yritän myös jokapäiväisessä elämässä panostaa mm. kierrätykseen ja käytän kangaskassia kauppakassina. Että en kaikilla toimillani kuormittaisi luontoa hirveästi. Se on muuten jännä, että joskus taloudellisuus kulkee huomaamattakin ekologisuuden kanssa. Mäkään en halua ostaa vesipulloja, jos oman pullon voi täyttää hanavedellä. Jo ihan rahantuhlaussyistä, mutta myös sen ekologisuus painaa vaakakupissa. Onneksi jokainen voi tehdä jotain asian eteen. Ja jos tarpeeksi moni yksilö päättää esimerkiksi olla osallistumatta delfiininäytöksiin tai vastaaviin, on matkan/retkenjärjestäjienkin viimeistään pakko reagoida asiaan.
Outi
3 maaliskuun, 2016 at 8:15 pmTuo vaihtolentojen vs. suorien lentojen hiilijalanjälki on vasta viime aikoina jostain syystä valjennut minulle (häpeä). On tullut kyllä kieltämättä yleensä ostettua lennot halvimman mukaan, toki riippuu myös matkustusajoista, mutta viimeaikoina on tullut kiinnitettyä tähän asiaan entistä enemmän huomiota: mielummin muutama kymppi lisää matkan hintaan, jotta välttyisi turhilta pysähdyksiltä tai koukkauksilta.
meidänmatkassa
3 maaliskuun, 2016 at 8:45 pmHieno ja tärkeä postaus! Uskon vahvasti että näillä tarinoilla saadaan ihmisiä ajattelemaan enemmän vastuullisuutta 🙂 Tosi hyviä esimerkkejä ja perusteluja ja Madventuresin sanoin teko se on pienikin teko ja jos me kaikki tehdään osamme näiden eteen niin upeetahan se olisi!
Outi
3 maaliskuun, 2016 at 9:20 pmKiitos hei! Koko maailmaa ei voi muuttaa, mutta onneksi itseään voi 🙂
Mira / Exploras
3 maaliskuun, 2016 at 9:11 pmHyvää analysointia! Reilu matkailu on ihan yhtä vaikeaa kuin ”reilu eläminen” – mutta pienin askelin. Jo keskustelu ja pohdinta on askel eteenpäin.
Outi
3 maaliskuun, 2016 at 9:21 pmNiinpä! 🙂
Kohteena maailma / Rami
3 maaliskuun, 2016 at 11:16 pmKiva kuulla, että jossakin päin maailmaa turistit ovat saaneet paikallisia toimivaan kestävän kehityksen tavalla. Suurin osa reissaajista pystyisi itse eniten vaikuttamaan kestävään kehitykseen kotimaassa tehtävillä valinnoilla ja kulutustottumuksilla. Myös kotimaisen lentoyhtiön suosiminen olisi omalla tavallaan kestävää kehitystä ja osa yhteiskuntavastuuta, sillä sitä kautta tuetaan kestävää kehitystä kotimaassa. Kotimaisen tomaatin ostaja maksaa tuotteistaan paljon enemmän kuin espanjalaisen tomaatin ostaja, mutta tukee kestävää kehitystä ja on reilu matkailija kotimaassan 🙂 Tämä tuntuu usein unohtuvan kestävästä kehityksestä puhuttaessa.
Outi
4 maaliskuun, 2016 at 11:40 amHyviä pointteja! Onhan se juttu numero yksi, että elämä noin niin kuin muuten kaiken matkailun ulkopuolella on reilua ja kestävää. Sen jälkeen ei välttämättä tarvitse puhua erikseen reilusta matkailusta, vaan hommat hoituvat itsestään 🙂
Kiira / Lifelong Adventure
4 maaliskuun, 2016 at 1:10 pmMeidän olisi tarkoitus mennä Sumatralla myös tuonne Orangutan centeriin, mutta kävin sähköpostiviestitse keskustelua safarin järjestäjän kanssa, niin siitä jäi kyllä fiilis, että he ei mitään kuritusta ym epäeettistä toimintaa harrasta, vaan orankit ovat ihan luonnontilassa. Sille tietysti ei voi mitään, jos kaikki eivät sääntöjä noudata, täytyy vaan itse olla tarkkana, että antaa eläinten olla rauhassa. Sukellussafareillakin näkee monasti, kun kaloja yritetään koskea ja kilpikonnia häiritä, mutta ainakin eläimillä on luonnolliset asuinolot ja tämä typeryys johtuu vaan tästä kaksijalkaisesta nisäkäslajista. Itse kyllä puutun asiaan veden allakin, jos huomaan jonkun rikkovan ”Only look, do not touch”-sääntöä.
Outi
6 maaliskuun, 2016 at 12:59 pmKyllä tuolla Sumatralla orankit oli ihan villeinä tai semi-villeinä eikä siellä ollut jälkeäkään mistään kuritus meiningistä. Oppaat tuntuivat olevan oikeasti innoissaan orankeista ja yrittivät pitää huolta, että kaikkia luonnonpuiston sääntöjä noudatettaisiin. Mutta minkäs teet jos kaikki eivät sääntöjä usko…
Ihan päätöntä tosiaan mennä esim. sukeltamaan jos ei perus käyttäytymissäännöt ole hallussa. Itsellä ei tulisi mieleenkään tahallaan koskea mihinkään veden alla. Vaikka täytyy myöntää, että huonona sukeltajana välillä potkin koralleita tuntien joka kerta piston sydämessäni…
laura / to travel is to live
4 maaliskuun, 2016 at 11:42 pmTärkeitä juttuja ja hieno kampanja, toivottavasti se lisää taas monen tietoisuutta reilusta matkailusta ja saa ajattelemaan tarkemmin omia valintojaan. Kyllä suretti esim. Australian suurella valliriutalla snorklaillessa, kun osa porukasta ei näyttänyt millään ymmärtävän että koralleihin ei saa koskea eikä niiden päällä saa seistä. Tiedostan minäkin, ettei lentäminen ole kovin vastuullista toimintaa sekään, mutta ainakin pyrin sitten paikan päällä kohteessa tekemään parempia valintoja.
Outi
6 maaliskuun, 2016 at 1:26 pmÄh, osaapa ihmiset olla tyhmiä! Ja vielä tyhmempää on tuhota koralleita dynamiittikalastuksella, josta näimme myös jälkiä Indonesiassa sukellellessamme. Päätöntä toimintaa….
Anna / Tämä matka -blogi
5 maaliskuun, 2016 at 10:27 amMulla on oma kirjoitukseni tekemättä vielä. En oikein tiedä minkä kulman siihen lopulta otan. Kamalasti materiaalia, mutta ei oikein mitään sellaista punaista lankaa… No yritetään.
Hyvä kirjoitus.
Outi
6 maaliskuun, 2016 at 1:38 pmJään odottelemaan. Sinulla varmaan pitkän linjan matkailijana on paljon sanottavaa asiaan 🙂
Martta / Martan Matkassa
5 maaliskuun, 2016 at 10:06 pmItse yritän kiinnittää aina huomiota siihen että tuon reissulta mukanani mahdolliset ongelmajätteet (patterit/akut/yms.) ja kierrätän ne täällä kotona, enkä jätä niitä muiden ongelmaksi. Olen nykyään kriittinen retkien suhteen ja yritän mahdollisuuksien mukaan suosia paikallisia tuotteita ja palveluita, aina tämä ei kuitenkaan onnistu… Näitä on todella hyvä miettiä! Hyvä kirjoitus!
Outi
6 maaliskuun, 2016 at 1:34 pmKiitos Martta! Tuota roskaamista on kyllä hyvä miettiä kantamalla vastuunsa omien jätteiden päätymisestä niille tarkoitettuihin paikkoihin.
Marjukka Katariina
6 maaliskuun, 2016 at 10:21 amMielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä postaus! Paljon hyviä pointteja 🙂 Itsekin jätän välistä eläintarhat, delfinaariot ynnä muut, mutta sen sijaan poden huonoa omatuntoa juuri noista lentomatkoista!
Outi
6 maaliskuun, 2016 at 1:41 pmHyvä jos herätti ajatuksia. Siihen tässä pyritään 🙂
Liza in London
6 maaliskuun, 2016 at 11:58 amTodella hyvä kirjoitus, kiitos! Mä olen itsekin miettinyt tähän kamppikseen osallistumista, mutta tähän asti jättänyt sen tekemättä, juuri noiden tekopyhyys-fiilisten vuoksi. Minulla ne liittyy ehkä lentämistäkin vahvemmin (vaikka sekin kyllä aiheuttaa säännöllisin väliajoin huonoa omaatuntoa) lihansyöntiin – onko sillä mitään väliä, jättääkö joku ei-kasvinsyöjä kerran viidessä vuodessa väliin norsusafarin tai härkätaistelunäytöksen, jos hän kuitenkin osallistuu tuotantoeläinten sortoon ja kiduttamiseen ihan päivittäin tai ainakin viikottain?
Outi
6 maaliskuun, 2016 at 1:37 pmHyvä pointti! Lihansyönti on tosiaan niin juurtunut meidänkin kulttuuriin, että tottumisten muuttaminen vie ihmisiltä aika paljon aikaa ja ponnistelua. Sen sijaan on helppo puhdistaa omaatuntoaan jättämällä yksi norsusafari tekemättä…