Raaseporin linna läntisellä Uudellamaalla

Ajetaan Helsingistä noin tunti Kirkkonummen ohi kohti Karjaata. Tuttu tie numero 51 loppuu ja kaartaa oikealle kohti Raaseporia. Tuo samainen tie johdatteli alkukesästä minua ja kaksipyöräistäni Fiskarsin ruukin alueelle.

Tällä kertaa jatkamme kuitenkin autolla Fiskarsin ja Karjaan kylttien ohitse kohti Raaseporia. Raaseporiin johtavalla tiellä käännymme kylttien osoittamaan suuntaan, jotka alkavat ohjaamaan meitä Raaseporin linnalle kohti Snappertunan kylää. Tästä mieheni on puhunut jo pitkään. Jälleenkohtaaminen linnanraunioiden kanssa, jotka tekivät ala-asteikäiseen pikkumieheen lähtemättömän vaikutuksen mystisine vankityrmineen ja 700-vuotta vanhoine kivimuureineen, on kolkutellut ajatuksissa jo pidemmän aikaan.

Mutkitteleva tie kuljettaa meidät parkkipaikalle, josta opastekyltit kertovat linnoituksen olevan aivan kävelymatkan päässä. Lapsenmieliset ajatukset hevosvankkureista ja sotasankareista alkavat vilistä puheissamme.

Raaseporin linnanrauniot ovat itselleni olleet varsin tuntematon retkikohde. Ilmeisesti linna kuuluu lähikuntien koulujen luokkaretkikohteisiin, mutta itse Keski-Uudellamaalla varttuneena on koko linnan olemassaolo jäänyt pimentoon. Rauniot ovat peräisin 1300-luvulta, jolloin vielä linnaa ympäröi vesi ja itse linna sijaitsi korkeahkon kallion päällä. Vesi on sittemmin vetäytynyt kauas pois, mutta meidän onneksemme kallio seisoo vielä jykevästi omalla paikallaan, sen päällä vaikuttavan kokoinen linnanraunio.

Sisäänpääsymaksu on 5€ ja lapsista saa pulittaa vaivaset yhden euron. Ei siis ihme, että meidän lisäksemme paikalla oli lähes yksinomaan lapsiperheitä.

Opastekyltit linnansuulla avaavat hieman paikan historiaa. Keskiajalla linna toimi ennen kaikkea hallinnollisena keskuksena, mutta myös sotilaallisena tukikohtana. Aseväen lisäksi linnassa eleli mm. linnanvouti, kirjureita, rälssimies sekä käsityöläisiä, joista mielenkiintoisimpana mainittakoon oluenpanijat. Linnassa oli näet oma panimonsa, sillä arvatenkin oluenkulutus oli keskiajalla runsasta.

Linnan muurien sisälle johtaa puusilta, jota pitkin käpöttelimme sisään. Sisääntuloa koristaa massiiviset kivimuurit, jotka johdattavat meidät keskellä linnaa sijaitsevalle sisäpihalle, jota ympäröi erilaisten huoneiden sisäänkäynnit. Opaskyltti raottaa huoneiden muinoista tehtävää. On komeroa ja kamaria, kellaria ja keittiötä sekä erityisesti mieltä lämmittävä linnan oma olutpanimo. Kaarrellaan ja ihmetellään jokaisessa huoneessa tovi. Ympärillä pörräävät lapsetkin näyttävät varsin viehättyneeltä paikasta.

Kellarin kautta ylös rappusia ja lähdettiin tutustumaan linnan sisustaan. Kuljettiin kappelin läpi näköalatorniin, pistäydyttiin ritarisalissa ja pälyiltiin ampumakäytävän pienistä ikkunoista ulos vehreitä linnantiluksia. Yllätin Markon useampaan otteeseen hipelöimästä linnan kivimuuria ja melkein näin ne keskiaikaiset ajatukset sen tyhjän katseen takaa. Kyllähän siinä itsekin vähän väliä harhautui ajattelmaan, minkälaista se elämä näiden muurien sisä- ja ulkopuolella on joskus ollut.

Alhaalla kellarissa oli pimeää ja lattialla olevaa reikää peitti rautainen ritilä. Tässä se on! Luokkaretken kohokohta, kun opas kertoi tästä mystisestä vankityrmästä. Tänään kuitenkin joutui pettymään, sillä opaskyltit kertoivatkin tuon mystisen tyrmän olevan vain tavallinen maakellari. Kumpaa uskoa, tiedä häntä..

Linnakierros oli nopeasti ohi. Ainoastaan isoin päälinna on säilynyt osittain rapistumatta, mutta muinoin linnaa ympäröineet kolme esilinnaa ovat ajan saatossa lahonneet ja kadonneet. Opaskierros olisi omiaan näinkin viehättävässä ja kiehtovassa paikassa. Käsittääkseni lomasesongin aikana järjestetäänkin ilmaisia kierroksia, mutta me emme sattuneet oikeaan aikaan paikan päälle. Toisaalta oli myös mukavaa antaa oman mielikuvituksen laukata pitkin linnan jyrkkiä kivirappusia, ja kuvitella muinaista elämää noihin saleihin ja kamareihin.

Koska linna ei tosiaankaan ole millään tapaa valtava, voi tähän vierailuun helposti yhdistää esimerkiksi kuvankauniin Fiskarsin ruukin, joka sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Raaseporin linnasta. Me kuitenkin hetken harkinnan jälkeen siirryttiin lähikuntaan sukuloimaan ja jätettiin ruukki seuraavaan kertaan. Alkukeväästä tosiaan siellä jo vierailinkin, joten jos Fiskarsin alue on vielä tuntematon, niin käypä vilkaisemassa vaikka täältä, miltä siellä näyttää.

Linna-alueella näkyi myös Raaseporin kesäteatteri, jonka ohjelmistoon tänä kesänä näytti kuuluvan ainakin Sound of Music. Pienellä etukäteissuunnitelulla saisi täälläkin helposti vierähtämään vaikka koko päivän.

 Kiitän ja kummarran, kun käyt tykkäämässä sivustani Facebookissa ja seuraamassa Instagramissa!