Porvooseen suuntautunut kesän ensimmäinen pyöräretkeni sai jatkoa, kun vain viikkoa myöhemmin suuntasin pyöräni Raaseporissa sijaitsevaan Fiskarsin Ruukkiin. En ollut aikaisemmin tällä suunnallan käynytkään, mutta olin kuullut pelkkää hyvää kuvankauniista Fiskarsista.
Helsingistä Fiskarsiin on matkaa noin 90 kilometriä. Kilometrit tuntuivat kohtuullisilta, sillä aikaa polkemiseen olin varannut koko päivän. Päivä oli aurinkoinen, enkä halunnut tehdä sitä typerää virhettä, että polttaisin pyöräilyshortsin jäljet toistamiseen reisiini, joten huolellisen aurinkorasvauksen jälkeen pääsin matkaan kymmenen jälkeen aamulla.
Reittini Helsingistä kulki Lauttasaaren kautta Espoon puolelle. Seurailin Länsiväylää Suomenojan ja Matinkylän kautta, ja jatkoin tien numero 51 seurailua aina sen päättymiseen asti. Olin yllättynyt siitä, kuinka pitkälle sain polkea kevyen liikenteen väyliä pitkin. Hyväkuntoiset pyörätiet jatkuivat Helsingistä muutama kilometri Kirkkonummen ohi, jonka jälkeen matka taittui tienpientareella. Lukuunottamatta pientä pätkää, piennar oli leveä ja kohtalaisen hyvässä kunnossa. Vaikka tiellä oli paljon renkaisiin paukkuvia pikkukiviä ja rekkaliikenne oli kohtalaisen vilkasta, niin leveän pientareen ansiosta ajaminen oli tästä huolimatta varsin mutkatonta.
Kaupunkialueiden jälkeen maiseman muodosti kaunis maalaisidylli. Tällä kertaa jostain syystä maisemat innoittivat minua ihan mielettömästi, vaikkakin samanlaiset pelto- ja laidunmaat ovat suomalaiseen maisemaan tottuneelle silmälle varsin tuttua katseltavaa. Punaiset tönöt ja lipputangoissa liehuvat Suomen liput keskellä vihertävää peltoa olivat väliin jopa herkistävä näky.
Maisemien ihailut ja ihanan seesteinen olotila jatkuivat aina siihen asti, kunnes tunsin jotain outoa takakumissa. Rengasrikko pysäytti verkkaisen matkanteon, ja voitte vaan kuvitella, kuinka monta kirosanaa päästin hiljaa sisälläni ja ääneen manaten. Vaikka olin varautunut johonkin tällaiseen, en odottanut, että vastikään vaihdettu kumi tulisi tiensä päähän näinkin nopeasti. Ei auttanut, kuin heittää laukut tienvierustaan, kääntää pyörä ylösalaisin ja ruveta paikkaushommiin. Muistelin kauhulla viimekertaista paikkaussessiota, kun yritin painia renkaan kanssa onnistumatta juuri missään työvaiheessa omaehtoisesti. Onneksi olin ottanut kaikki mahdolliset paikkausvälineet (rengasraudat, sisäkumin, pihdit ja paikkauskitin) mukaani, joten luotin siihen, että jollain keinolla voisin jatkaa vielä matkantekoani.
Ei kestänyt kuin alle 5 minuuttia, kunnes eräs kyläläinen herrasmies polki vanhalla kolisevalla Helkamallaan samaa puolta tiestä. Herra ystävällisesti pysähtyi katselemaan touhujani, ja pienen hetken katseltuaan huomasi epätoivoni ja tarjoutui apuihin. ”Pelastus!” -ajattelin. Viidentoista minuutin kuluttua olin jo lastannut tavarat takaisin pyöräni päälle, ja pääsin jatkamaan matkaa. Ilman tätä herrasmiestä, olisin luultavasti edelleen siinä samassa kohtaa kasvoja myöden ketjuöljyssä.
Loppumatka kulki Karjaan ja Billnäsin läpi, ja pääsin Fiskarsiin asti jo kohtalaisen hyvissä ajoin rengasrikosta huolimatta. Fiskarsin kauneudun pystyi aistimaan jo ennen ruukkialueelle saapumista. Ihastelin kalliotunnelin kohdilta avautuvaa satumaisen kaunista järvi- ja niittymaisemaa, ja rullailin kohti kylää odottaen hotellin suihkun tuomaa raikkautta.
Hotelli-Ravintola Fiskars Wärdshus: #oldestinninfinlad
Kyllä. Tämä on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut majatalo. Majatalo on perustettu vuonna 1836 ja palvelee edelleen matkailijoita sekä majatalon, että ravintolan roolissa. Uusklassista tyyliä edustava kivirakennus on aivan ensimmäisiä rakennuksia, joita tulee vastaan saapuessaan etelästä ruukin alueelle.
Astuessa sisään pääovesta pystyy tunnelmasta aistimaan jotain hyvin yleellistä, ja samalla kuitenkin vanhaa ja jotain erittäin kotoista. Hillitty puusisustus ja tyylikkäästi kotimaiseen makuun katetut ruokapöydät suorastaan kutsuvat viihtymään. Myöhemmin minulle selvisi myös, että koko kalustus on peräisin Fiskarsin metsien puista. En malta odottaa, että pääsen huoneeseeni ja suihkuun pesemään kuuden tunnin hiet ihonpinnastani, jotta voisin palata selättämään valtaisaksi kasvaneen nälkäni tähän upealta vaikuttavaan ravintolaan.
Puulattia kolisee, kun kävelen pyöräilykengät jalassa avaamaan huoneeni oven. Kahden hengen huone on söpö kulmahuoneisto, joka sijaitsee ravintolarakennuksesta erillisessä rakennuksessa. Huoneen sisustuksessa jatkuu sama rauhallisuus, kuin mihin ravintolan puolella törmää tullessaan sisään majataloon. Puulattiat ja huoneen vaaleat sävyt luovat juuri sitä tunnelmaa, mitä Suomen vanhimmalta majatalolta voikin odottaa. Suihkun ja hetken venyttelysession jälkeen pääsen ravintolan ruokalistan äärelle.
Ruokalista koostuu kahdesta erillisestä listasta, joista bistro-lista on lisätty valikoimaan hiljattain. Menu Wärssystä löytyy kaksi alku-, pää- ja jälkiruokaa, joista voi joko itse koota mieluisansa tai vaihtoehtoisesti ottaa 4, 5 tai 6 ruokalajin menu-kokonaisuuden. Itse päädyin kuitenkin hiilarivajeessani valitsemaan bistro-listan vuohenjuusto-pinaattipastan, joka osoittautui juuri nappivalinnaksi väsyneelle kropalleni. Sopivassa määrin vuohenjuustoa ja pinaattia pastaan sekoitettuna huuhtoutui alas paikallisen panimon oluella. En voinut tietenkään välttää jälkiruokalistaa, josta valitsin annoksen, joka sisälsi tyrnisorbettia ja valkosuklaata. Annos oli niin ihana, etten muista milloin viimeksi olisin syönyt jotain niin raikasta ja maistuvaa jälkiruokaa. Eikä annoksen ulkonäössäkään ollut valittamista!
Ravintolasta sai lisäksi ostettua paikallisen panimon oluita, joihin halusin iskeä kynteni. Vuonna 2011 perustettu Rekolan panimo ja oluita myyvä puoti sijaitsevat Fiskarsin ruukin alueella, mutta näitä samaisia makuhermoja kutkuttelevia mallasjuomia saa myös ostettua esim Alkoista. Itse tykästyin kuusenkerkällä maustettuun ”Metsän henki” -nimiseen olueen, jonka illalla vielä ostin huoneeseeni. Oluesta pystyi ihan kunnolla maistamaan kuusenkerkän maun ja näin aistimaan nimensä mukaisesti metsän hengen. Ajatuksena erikoinen, mutta kuusenkerkkä sopi äärimmäisen hyvin yhteen oluen maun kanssa.
Pakko vielä mainita ravintolan palvelusta ja tunnelmasta sen verran, että vaikka olin yksin hienossa ravintolassa, en kertaakaan tuntenut oloani kiusaantuneeksi tai vaikeaksi. Ja tämä ei ole todellakaan mikään itsestäänselvyys. Niin on monta kertaa tehnyt mieli imaista ravinnot vilkkaasti lautaselta ja luikkia pakoon, mutta ”Wärssyn” henkilökunnan palvelusta huokui aito välittäminen, ja lisäksi minua palvellut nainen ansaitsee kyllä erityismaininnan huikeasta kielitaidostaan. Niin sujui suomen lisäksi englannit, ranskat ja ruotsit, joten hatunnosto!
Illallisen jälkeen päädyin vielä samoilemaan Fiskarsin joenvartta ja ihastelemaan kaunista ruukkimaisemaa. Sainkin ihastella niitä kohtalaisen rauhassa: näinköhän 2 ihmistä koko puolen tunnin kävelyreissullani..?
Fiskari on niin uskomattoman rauhallinen, autenttinen ja luonnonläheinen paikka, että suosittelen kaikille vähintäänkin pientä visiittiä täällä. Tekemistä ja näkemistä riittää vähän jokaiselle, ja niistä kannattaakin käydä lukemassa lisää Fiskars Villagen sivuilta. Kesällä kaupungissa järjestetään jos jonkinmoista festaria ja tapahtumaa, että taidanpa tännekin palata vielä tänä vuonna uudestaan. Erityisen suurta kiinnostusta herätti paikallisten panimoiden tapahtuma Beer Camp sekä elokuun alussa järjetettävät Faces festivaalit, jotka aikoinaan järjestettiin Billnäsin ruukin alueella, jossa nuorena tyttönä muutaman kerran tuli käytyäkin.
Mutta itse kylään ja sen antiin palaan vielä myöhemmissä jutuissani.
*Matka on toteutettu yhteistyössä Hotelli-Ravintola Fiskars Wärdshusetin kanssa. Kiitos tästä upeasta, rentouttavasta ja antoisasta vierailusta!*
No Comments
Annemaria/Samppanjaa muovimukista
16 toukokuun, 2016 at 7:44 amKylläpä Outi pyöräilet pitkiä matkoja. 90 km, respect! En ole koskaan käynyt tuolla Fiskarsissa, mutta tänä kesänä täytyy kyllä korjata tuo asia. Olen lukenut paikasta vaan pelkkää suitsutusta ja kauniilta tuo miljöö todellakin näyttää. Miellyttävältä näyttää myös tuo majapaikkasi. Arvostan niin paljon, että kunnioitetaan vanhaa ja pidetään alkuperäisestä tyylistä kiinni sortumatta ylikoristeluun tai uusiin tyylirikkohuonekaluihin. Kotoisa ja viihtyisä paikka.
Outi
16 toukokuun, 2016 at 7:46 pmKiitos rispektistä! 🙂 90 km on aika passeli polkumatka päivälle, jos varusteet on kunnossa.
Suosittelen niin lämpimästi tuota Fiskarsia. En tosiaan tiedä, miten paljon tuolla on porukkaa ihan parhaimpana sesonkina, mutta nyt paikka oli ainakin ihan käsittämättömän rauhallinen ja aika oikeen pysähtyi, mikä oli pelkästään hyvä asia. Majapaikan tyylistä ja tunnelmasta tykkäsin ihan mielettömästi! Yhtäaikaa sekä tyylikästä että kotoista. Täydellistä!
Maarit Johanna
16 toukokuun, 2016 at 1:30 pmHuisi retki ja niin söpö tuo huone! 😀 Romanttinen tunnelma, mutta kelpais varmasti ihan yksinkin. 🙂
Oliko muuten paljon mäkiä matkan varrella? Tykkäisin itsekin polkea maantietä pitkin pitkää matkaa, mutta Lapissa on mun makuun vähän liikaa korkeuseroja. Näistä kuvista välittyy sellainen aika kevyt ja tasainen maisema. Suunnitelma olis tulla etelään pyörän kanssa kesällä, siellä jaksaiskin vähän pidempää matkaa.
Outi
16 toukokuun, 2016 at 7:51 pmMaasto oli tosiaan melkoilailla tasaista pieniä nyppylöitä lukuunottamatta, mutta Lapin nousuihin verrattuna tosiaan tasaista. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että odotin Lapissakin jotain paljon tiukempia nyppylöitä, ja yllätys olikin, että loppujen lopuksi nousut olivat aika loivia, mutta sitäkin pidempiä. Hyvin rullaavilla pyörillä loivat nousut ovat ihan siedettäviä 🙂
Espoolainen
18 toukokuun, 2016 at 10:00 amMielenkiintoinen postaus, kiitos 🙂
Outi
18 toukokuun, 2016 at 12:33 pmKiitos! 🙂