Aloitetaan vaikka siitä, että tällä viikolla sain kunnian vaihtaa pyörääni ensimmäisen kerran uuden sisäkumin puhjenneen tilalle. Olen odotellut tätä hetkeä, sillä samoilla kumeilla on painettu koko viime kesä yhteensä lähemmäs 3000 kilometriä maantietä, ellei enemmänkin. Kuvittelin homman olevan yhtä helppoa, kuin miltä se Youtube-videoissa näytti, kunnes todellisuus iski päin pläsiä useamman ärräpään saattelemana.
Ostin pyöräni viime vuonna, eikä kumeja tosiaan ole kertaakaan vielä sen jälkeen vaihdettu. Ulkokumit olivatkin niin tiukassa, että sain pyytää miestäni moneen otteeseen apuihin, joka myös paini renkaan kanssa hikikarpalot otsalla useaan otteeseen, ennen kuin saatiin rajuin ottein revittyä ulkorengas sisäkumin tieltä pois. Kiittelin moneen otteeseen Äiti Maata, ettei viime kesän reissulla keskellä autioita Lapin teitä jouduttu kuminpaikkailu hommiin. Siitä ei varmasti oltaisi selvitty ilman Jänkhäjoosepin apuja, sillä nytkin mieheni avustuksella hommaan meni vaatimattomat 3 tuntia…..
Pyörä saatiin kuin saatiinkin ajokuntoon ja päätin hetimiten muutaman testikerran jälkeen lähteä kokeilemaan kumien kestävyyttä kesän ensimmäiselle pitkälle pyöräretkelle. Kesäisessä auringonpaahteessa päätin pyöräillä Helsingistä Porvooseen ja takaisin. Porvoo kohteeksi valikoitui pikaisen harkinnan jälkeen, sillä kaikkiin muihin ilmansuuntiin olen jo useampaan otteeseen pyöräillyt.
Reitti Helsingin keskustasta Porvooseen kulkee itäisen Helsingin kautta, joka osoittautui jälleen kerran yhtä haastavaksi rastiksi, mitä se on tähänkin asti aina ollut. Historia toistaa itseään ja pahasti, sillä hortoilin samoilla alueilla ties kuinka monetta kertaa, ja olin TAAS idioottimaisesti vähällä luottaa Google Mapsin ohjeisiin, joka olisi kieputtanut minua pitkin Itäkeskusta, kunnes tajusin katsoa tiekylttejä, jotka viitoittivat minut suoraan Itäkeskuksesta Porvooseen johtavalle tielle numero 170. (Olisikohan pyöräilijöillä muuten jotain vaihtoehtoisia ja toimivia navigointivälineitä moneen kertaan pettäneen Google Mapsin tilalle?)
Ison tien kyljessä kulkee kevyen liikenteen väylä pitkälle yli puolen välin Porvoon suuntaan. Kalkkirannan risteyksen kohdalla Söderkullan jälkeen pyörätie vaihtuu tienpientareeksi, joka sekin on niin leveä, ettei pyöräily autotien vierustaa tuntunut lainkaan ahdistavalta, toisin kuin vaikkapa Oulu-Kemi välimaasto, jossa tienpiennar oli renkaan paksuinen, eikä pelkoa lainkaan helpottanut solkenaan ohi ajavat tukkirekat. Helsinki Porvoo väli oli varsin onnistunut, helppo ja mukava reittivalinta päiväretkeksi, ja soveltuu siten helposti myös hieman vähemmän polkeneellekin.
Matkaa yhteen suuntaan tuli noin 55 kilometriä. Aikaa en sen kummemmin kellosta katsellut, mutta oletan yhdensuuntaiseen matkaan menneen noin kolmisen tuntia. Menomatka taittui varsin vaivatta, minkä syyn ymmärsin vasta paluumatkalla takaisin Helsinkiin, kun vastatuuli alkoi puhaltamaan heti alkutuimaan kohtisuoraan kasvoilleni. Olin siis onnellisesti posottanut myötätuulessa menomatkan ja kuvitellut homman olevan lasten leikkiä.
Maisemat tällä matkalla ovat varsin idylliset, joskaan eivät päätähuimaavat. Sipoonrannan kohdalla aukeava merimaisema saa kyllä hymyn varsin korkealle korviin, ja näillä main olisi mieli tehnyt heittää hikiset pyöräilykamppeet niskasta ja hypätä meriveteen. Kolmisen kilometriä jälkeen Sipoonrannan on muuten pysähtymisen arvoinen pieni sympaattinen kahvila Navetta, johon suosittelen poikkeamaan pullakahville tai vaikkapa lounaalle. Tällä kertaa olin itse kuitenkin liian hätäinen ja painelin molempiin suuntiin vain paikkaa kaihoisasti katsellen.
Saavuin Porvooseen hyvissä sielun ja ruumiin voimissani, istahdin kauniiseen joenvarteen ja siemailin termarikahvit samalla etsien netistä mahdollista lounaspaikkaa. En jaksanut tuijotella puhelintani kauaakaan ja päädyin klassiseen hortoilutaktiikkaan, jonka johdosta epätoivoisessa nälkätilassa jälleen kerran otin vain sillä hetkellä kohdalleni osuneen ravintolan.
Ravintola AlbaRio oli joen lähettyvillä ja ehdin juuri ja juuri lounaalle. Vastoin kaikkia odotuksia, osoittautui hätäratkaisu tällä kertaa varsin hyväksi: koska lounas oli juuri loppumassa, sain alennetulla viiden euron hinnalla syödä ison lautasellisen maukasta kasviskeittoa ja salaattipöydän antimia. Loistotuuri ja maukasta ruokaa ulkoterassilla antoi lisävirtaa pyörähtää pikaisesti myös vanhassa kaupungissa, johon lähdin taluttelemaan pyörääni lounaan jälkeen.
Vaikkei pyörän taluttaminen mukulakivillä ollut ehkä viisain valinta tällä retkellä, niin silti pystyin nauttimaan niiden vanhojen kauniiden, pieniä yksityiskohtia täynnä olevien talojen tuijottelusta keskellä Vanhan Porvoon lempeää tunnelmaa. Talojen sisäpihoille johtavat puuportit ja niiden takaa aukeavat kauniit näkymät ovat mielestäni kaupungin parasta antia. Mieli ratsasti jonnekin keskiajalle kompuroidessani epätasaisilla mukulakivillä ja ihmetellessäni värikkäitä rakennuksia. Koristeelliset pienten kauppojen edustat ja rakennusten yllä kohoava hieno kirkon torni luovat jotain sellaista tunnelmaa, mitä monestakaan kaupungista ei löydä. Hersyvästä perjantaipäivän tunnelmasta puuttui ainoastaa viulun soitto ja hevosvaljakot….mutta hetkinen, jokuhan soittaa täällä viulua. Hetki oli niin absurdin osuva, ettei auttanut muuta kuin hymyillä leveästi ja jatkaa vaivalloista pyörän hilaamista viulunsoiton tahtiin.
Keskiaikaisen tunnelmoinnin pysäytti saapuminen Brunberin tehtaanmyymälän eteen, jonka käymättä jättäminen täällä olisi synti, vaikken koskaan oikeastaa olekaan ollut mikään valtaisa Brunbergin herkkujen fani. 1871 perustettu makeistehdas on ollut perustamisestaan lähtien Porvoo-uskollinen. Tunnin visiitti kaupungissa päättyi siis riisisuklaisiin ja lakritseihin, ja herkut sivulaukussa vaihdoin pyöräilykengät takaisin jalkaani ja polkaisin taas liikkeelle.
Näin jälkeenpäin ajateltuna retki oli varsin pitkä ja uuvuttava lounasmatkaksi, mutta sitäkin antoisampi. Porvoon ihanan tunnelman lisäksi tuli jälleen kerran todistettua se, kuinka ajantaju pyöräillessä vain katoaa. Päivä hujahtikin kuin leikiten. Mitä nyt loppumatkasta vastatuuli pisti sen verran ikävän vastuksen, että keittolounaan energia ei enää riittänyt ihan kotiin asti, vaan hyppäsin Vuosaaren kohdalta metroon ja painelin loppumatkan oranssin menopelin kyydissä.
Niin on kaunis kaupunki tuo Porvoo, että seuraavalla kerralla varaan enemmän aikaa itse kaupungissa fiilistelyyn. Ja eihän mikään estä heittämästä pyörää bussiin, jos takaisintulomatka tuntuu turhan kuluttavalta. Tai jos haluaisikin istahtaa pidemmäksi aikaa vaikkapa panimo-oluiden kimppuun joenvarsiterassille.
Käy tykkäämässä Facebookissa ja seuraamassa Instagramissa!
No Comments
ankka
8 toukokuun, 2016 at 10:55 pmOlen pyöräillyt tuon välin pariinkin otteeseen ja minusta Porvoo on kamala kaupunki pyöräillä. Tarkoitan siis Porvoon pyörätiejärjestelyjä, en itse Porvoota, sillä Porvoossahan on mukava pyöriä, pyörän kanssa tai ilman. Mitä tulee kumin vaihtoon, niin se ei minulta onnistu ja jo kaksi reissua on päättynyt ennenaikaisesti kumin puhkeamiseen siitä huolimatta, että alla on superpistosuojatut Schwalbet. Näitä Schwalbeja on myös supervaikea saada vanteelta pois ja takaisin. Jos autot hajoaisivat yhtä helposti kuin fillarit, syntyisi kapina tai jotain. Joka tapauksessa, tuo kumin puhkeaminen on todellinen fillaroinnin akilleenkantapää. Tiedän kyllä toisenkin kantapään ja se sijaitsee jalkojen välissä.
Outi
8 toukokuun, 2016 at 11:03 pmItse pyöräilin lähinnä vain kaupunkiin, en kaupungissa. Minusta se kaupunki kuuluu ottaa haltuun jalan, sikäli jos puhutaan vain vanhasta kaupungista.
Kannattaa muistaa puhdistaa myös se ulkorenkaan sisus kun vaihtaa rengasta ja katsoa, ettei sinne ole jäänyt mitään terävää, joka mahdollisesti puhkoo sisäkumia. Mutta tosiaan, jos kumin vaihto ei sinulta onnistu ja joku homman osaava on se tehty, on tällaiset itsestäänselvyydet varmaan tiedossa.
Aloin kyllä vihaamaan kertaheitolla tuota kumin vaihtamista ja toivon, etten joudu enää ikinä sen kirotun akilleenkantapään eteen. Tuon toisen moisen olen onnistunut välttämään nolostuttavilla vaippashortseillani.
Laura / Tuntemattomaan ja takaisin
9 toukokuun, 2016 at 2:19 amPorvoossa en ole vieläkään päässyt käymään, vaikka se on ollut listallani ollut jo pitkän aikaa. Ehkäpä ensi kesänä? Se näyttää aina niin kauniilta! Pyöräily muutenkin on alkanu ihan hiljattain kiinnostamaan, mutta se vaatisi kyllä uuden pyörän ostoa romuni tilalle. Tää oli kiva päiväreissukertomus!
Outi
10 toukokuun, 2016 at 10:55 pmKiitos kivasta kommentista! Pyöräily tuntuu nostavan päätään ihmisten keskuudessa jatkuvasti. Hyvällä menopelillä on tosiaan merkitystä. Vaikkei itsellänikään ole ”kuin hybridi” niin meno on kyllä niin paljon keposampaa kuin perus konkeleilla! Suosittelen tosiaan kunnon pyörän hankintaa, jos harrastus yhtään kiinnostaa. Muuttuu käsitys lajista oitis!
Venla / Breezes from my Atlas
9 toukokuun, 2016 at 9:22 amHatunnosto ahkeralle pyöräilylle ja kestäville pyöränkumeille! 😀 Oon tosi innoissani mun uudestavanhasta pyörästä, jonka kunnostin nyt keväällä vanhasta kunnon Matkataresta toimintakuntoiseksi, mutten kyllä silti lähtis tollaselle reissulle kovin helposti. Pitääkin ottaa tän kesän tavoitteeks käydä Porvoossa, mutta ihan autolla. 🙂
Outi
10 toukokuun, 2016 at 10:58 pmAutoilu Porvooseen on myös erittäin hyvä vaihtoehto 🙂 Harmitti kyllä kun itse matkantekoon meni niin kauan aikaa, että itse kaupungissa kiertely jäi ihan toissijaiseksi, mutta onneksi on tässä lähiaikoina tullut useampaan otteeseen Porvoossa vierailtua, että pikavisiittikin oli ihan virkistävä. Autoilu sinne on siis siinä mielessä varsin suositeltavaa, jos ei kaupungissa ole tullut käytyä aiemmin :I
Sateenmuru
9 toukokuun, 2016 at 11:07 amAuts, aurinkorasva kunniaan! Aion pian ostaa itselleni pyörän parin vuoden totaalisen pyörättömyyden jälkeen (ulkomaillla asumisen vuoksi) ja lähteä seikkailemaan täällä Naantalin ja Turun saariston alueella. En ehkä pystyisi kylmiltään Helsinki-Porvoo väliin, ainakaan vastatuulessa… Porvoossa on päästävä käymään, nämä kuvat osoittivat sen taas!
Outi
10 toukokuun, 2016 at 11:00 pmOI, Turun saaristo! Se kyllä kiinnostelee ihan hirveästi ja tässä juuri suunnittelinkin mahdollisesti viikonloppumatkaa sinne. Harmi vaan, että ensi viikonlopuksi on luvattu sateita.
Lotta Watia | Unagidon
9 toukokuun, 2016 at 3:15 pmVaikuttaa oikein kivalta päiväretkeltä. Kävipä hyvä tuuri tuon lounaan kanssa, harvoin vitosella saa Suomessa mitään ravintolasyötävää.
Kävin Porvoossa ensimmäistä kertaa vuosi sitten ja se oli kyllä todella kaunis varsinkin tähän aikaan vuodesta. Täytyy yrittää tänäkin kesänä päästä sinne päiväretkelle. Ei ehkä ihan pyörällä Tampereelta, mutta jos autolla. 🙂
Outi
10 toukokuun, 2016 at 11:02 pmTampereelta olisi kyllä aavistuksen liian pitkä matka polkea Porvooseen vain päiväretkelle 😀 Helsngistä Tampereelle tosin voisin hyvinkin pyöräillä….tykkään Tampereesta kovin 🙂
Jonna / Lempipaikkojani
9 toukokuun, 2016 at 3:18 pmHatunnosto 11o km pyöräilylle! Ei minusta sihen olisi nyt. Muuten kyllä pyöräilen paljon, mutta lähinnä pyörä on minulle tapa taittaa kaikki arkimatkat. Porvoo on kyllä ihana kaupunki, etenkin kesäaikaan!
Outi
10 toukokuun, 2016 at 11:04 pmKiitos kiitos! Päivämatkaksi tuo noin 100 km on varsin passeli, jos ei kiirettä tarvitse pitää. Ja jos on hyvä menopeli ja varusteet alla, niin matkanteko on varsin vaivatonta ja kokemattomammaltakin onnistunee joutuisasti. Vaikka vaatiihan mikä tahansa pyöräily tietenkin jonkinlaista pohjakuntoa. 🙂
Martta / Martan Matkassa
10 toukokuun, 2016 at 1:05 amPorvoo <3 Miksi se on niin, että aina tulee pyöräiltyä vastatuuleen? Miksi mulle ei koskaan osu se myötäinen… Olen monesti ajatellut että pyöräilisin Porvooseen ja Runebergillä takaisin, mutta se on aina jäänyt. Tuo 110 km on mielestäni ihan huikea matka, itse olen leikitellyt ajatuksella että pyöräilisin Geneve-järven ympäri ja kun se on niin pitkä matka (noin 160 km) yöpyisin välissä jossain kivassa kaupungissa…
Outi
10 toukokuun, 2016 at 11:07 pmItse taas paluumatkalla mietin, miksi aina takaisin päin tultaessa on vastatuuli. Se on raivostuttavaa! Muutenkin jo väyttää, niin paljon energiatehokkaampaa olisi ensin polkea vastatuuleen ja lopuksi körötellä myötätuulessa 😉
Geneve-järven ympäri kuulostaa aivan mahtavalta! Itsekin haaveilen kovasti Euroopassa pyöräilyssä ja toivottavasti pääsen toteuttamaan haaveen tuota pikaa!
Tanja/Levoton Matkailija
10 toukokuun, 2016 at 8:51 am110km pyöräily on kyllä aikamoinen suoritus! Porvoo on mulla vieläkin näkemättä, mutta jos tänä kesänä sinne vihdoin pääsisi. On niin kivan näköinen kaupunki, erityisesti vanha Porvoo on ihanan näköinen 🙂
Outi
10 toukokuun, 2016 at 11:08 pmKiitos! Vanha Porvoo on kyllä äärimmäisen kaunis ja idyllinen, joten retkeä sinne suosittelen ehdottomasti! Pitää itsekin lähteä vielä tänä kesänä paremmalla ajalla uudestaan.
Kohteena maailma / Rami
10 toukokuun, 2016 at 10:16 amMallorcan turistitoimisto kutsui minut kuun vaihteessa olevaan 165 kilometrin pyöräilytapahtumaan, mikä olisi kyllä kiinnostanut kovasti. Ajankohta oli itselle vain huono ja hieman arvelutti, miten helmikuussa rajusti revähtäneet akillesjänteet olisi kestäneet rasituksen. Tosin kavereiden mielestä suomeksi sanottuna perse olisi isoimmalla koetuksella ollut 😀 Porvoo-Helsinki -välin maastoerot ovat varsin tasaiset eli siinä mielessä tuollainen 110 km päiväretkenä on vielä varsin kohtuullinen, joskin tavalliselle kadun tallaajalle jo pitkä kokemus. Tietysti itsellä olisi Mallorcan vuoristoetapeille ollut etuna täydellinen huolto + kunnon maantiepyörä alla. Ajattelin kyllä, että parhaiten reissu olisi toiminut siten, että olisi 70 kilometrin kohdalla jättänyt leikin kesken ja jäänyt oluelle Söllerin pieneen satamakaupunkiin 😀
Hieno reissu sinulla on ollut! Kiva kun ehdit tutustumaan samalla vähän Porvooseenkin. Itsekin mietin kesälle jotain päiväreissua pyörällä, missä ajelen rauhalliseen tahtiin Tunturi Vip Ladyllani kauniita maisemia nauttien. Eniten kiehtoisi ajaa Tampereelta Muroleen kanavalle ja tulla Tarjanteella takaisin Näsijärveä pitkin. Kaiken kaikkiaan huippu reissu, jonka olen tehnyt kerran aikaisemminkin.
Outi
10 toukokuun, 2016 at 11:12 pmMäkin haluan kutsun Mallorcalle pyöräilemään! 😀 Vaikka tosiaan kuten sanoit, taitaa maasto olla hieman eri luokkaa tuolla kuin Etelä-Suomessa, mutta ottaisin varmaan aikalailla samanlaisen tavoitteen kuin sinulla. 😉
Täytyypä tutustua sinun reittisuunnitelmiisi. Juuri tuossa jollekin toiselle kommentoinkin, että Tampereelle pyöräily ei olisi myöskään yhtään pöllömpi vaihtoehto!
Tiia/ReiseReise
10 toukokuun, 2016 at 12:20 pmMä haaveilen maantiepyörästä ja Suomessa pyöräilemisestä. Tuo teidän Myötätuuleen-blogi on mahtava, oon sitä käynyt lukemassa useaan kertaan. Porvooseen ehkä tälläkin hetkellä jaksaisin pyöräillä tai ainakin menomatkan. Pisin matka, jonka olen pyöräillyt on noin 48km, mutta varmasti kunto kohenisi, kun säännöllisesti pyöräilisi. Onko sulla kokemusta käytettynä ostetuista maantiepyöristä?
Outi
10 toukokuun, 2016 at 11:16 pmHei onpa kiva kun oot käynyt lueskelemassa meidän viime kesän pyöräreissusta! 🙂 Matka oli kyllä kaikkinensa uskomaton ja varsinkin se tunne, kun pääsi vihdoin Lappiin ja maisemat alkoivat oikeasti muuttumaan, oli ihan uskomaton! Mutta vastoinkäymisiä heti alkumetrien sademääristä aina polviongelmiin asti oli kyllä paljon paljon, mutta perille päästiin ja se on pääasia!
Maantiepyörällä olisi kyllä varmasti niin mukava huristella! Itse olen ajanut oikeastaan pelkästään hybridillä, mikä sekin on osoittautunut kaikkinensa varsin oivaksi peliksi. Kestävä ja kulkee hyvin hieman haastavammassakin maastossa. Eli ei tosiaan ole oikeen kokemusta minkään sortin maantiepyöristä 🙂
Paula - Viinilaakson viemää
10 toukokuun, 2016 at 6:03 pmHieno pyöräreissu mutta auts, tosiaan se aurinkorasva. Toivottavasti punotus on jo laskenut. Ihania nuo kuvat Porvoosta enkä tiennytkään, että Brunbergillä on siellä myymälä. Taas yksi paikka jossa en ole päässyt käymään vielä.
Outi
10 toukokuun, 2016 at 11:21 pmPalovammoista onneksi selvittiin yllättävän helpolla 🙂
Vaikken tosiaan Brunbergin herkkujen suurin ystävä olekaan, olivat namut hävinneet pusseistaan heti seuraavaan iltaan mennessä. Täytynee lähteä uudelle pyörälenkille….ainakin kalorinkulutusmielessä 😉
Ansku BCN
10 toukokuun, 2016 at 8:46 pmHämmästelen näitä kesäisiä kuvia, kuten muutaman muunkin blogin puolella olen tehnyt! Siellä on paremmat säät kuin Espanjassa! Hatunnosto, chapeau, pyöräretkelle, ei mikään helppo nakki 🙂
Outi
10 toukokuun, 2016 at 11:23 pmKesä tuli Suomeen, mutta loppuviikoksi Foreca jo ennustelee sateita ja kylmää. Täytyy siis ottaa kaikki ilo irti kesäkeleistä 🙂
Meri / Syö Matkusta Rakasta
11 toukokuun, 2016 at 3:30 pmPitäisi itsekin satsata pyöräilyyn enemmän. Mun mielestä just tollaiset päivän kestävät pyöräretket on kivoja, ja miten ihanaa nauttia lounas pitkän polkemismatkan jälkeen. Tosin vastatuuleen polkeminen on hirveää, joten mulla ois paluumatkassa mennyt hermot varmaan heti kättelyssä. 😀
Outi
12 toukokuun, 2016 at 10:36 pm😀 kyllä hermot oli kieltämättä mullakin mennä, mutta hyvä musiikki ja auringonpaiste sai mielen pois vastatuulen aiheuttamasta ärsytyksestä. Toista se oli viime kesänä kun paineltiin viikko kaatosateessa JA vastatuuleessa. Siinä sai kyllä ottaa kaikki vähäisestä meditointiharrastuksesta tulleet keinot käyttöön
Teija / Lähdetään taas
11 toukokuun, 2016 at 8:32 pmHuh, aurinkorasva olisi tosiaan tullut tarpeeseen! Näin alkukesästä se on ihan tosi helppoa unohtaa.
Olen tasan kerran pyöräillyt Porvooseen, ja silloin tulimme laivalla takaisin Helsinkiin. Matka on kyllä aika sopiva lounasretkelle. Nyt meillä olisi vieläpä pyöräkärry lapsen kyydittämiseen. Täytyykin katsoa, josko sitä kesän aikana kävisi tekemässä pyöräretken Porvooseen.
Outi
12 toukokuun, 2016 at 10:38 pmKärryn kanssa polkeminen onkin varmaan ihan toista, muttei ehkä kuitenkaan turhan haastavaa? Muistan ensimmäisen kerran kun lähdin täysillä pyörälaukuilla polkemaan, kuinka pyörä heittelehti älyttömän helposti, mutta siihen onneksi tottui nopeasti
Noora
11 toukokuun, 2016 at 11:05 pmNyt mua vähän harmittaa, etten omista tällä hetkellä pyörää. Pyöräily kun on varsin mukavaa hommaa! Mä luotan navigoinnissa yleensä maps.me-offlinekarttasovellukseen. Toimii automatkoilla ja kävellessä ainakin, pyöräilyyn en tosin osaa sanoa. Porvoo on mulla vielä käymättä, mutta parin kaverin kanssa on ollut puhetta, että jos tänä kesänä lähdettäisiin siellä käymään. Toivottavasti onnistuu, niin kauniin näköinen kaupunki on 🙂
Outi
12 toukokuun, 2016 at 10:48 pmHei, kiitos vinkistä! Pitääpä kokeilla tuota sovellusta jossain sopivassa kohtaa!
Anna / Muuttolintu
12 toukokuun, 2016 at 3:18 amHuh, tuon jälkeen olis itsellä olleet jalat jo aika hapoilla, luvattoman vähän on tullut viime vuosina pyöräiltyä. En yhtään tykkää pyöräillä autoteiden vieressä, jos ei ole omaa väylää. Täällä Melbournessa on paljon törppöjä autoilijoita, jotka vihaa pyöriä, ja usein niitä tyyliin kiilataan kumoon. Mieheni sen sijaan on innokas pyöräilijä, joten varmaan tykkäisi vetäistä tuonkin välin. Porvoo on kyllä ihana!
Outi
12 toukokuun, 2016 at 10:52 pmItsekin ensin ajattelin että autoteiden vieressä polkeminen olisi kamalaa. Mutta Suomessa tuntuu pientareet olevan melko leveitä,niin polkeminen ei ole yhtään niin kuumottavaa kuin voisi ajatella. Enemmän kuumottaa polkea Helsingissä kun joutuu polkemaan autoteillä.
Pirkko / Meriharakka
12 toukokuun, 2016 at 12:23 pmAika reipas retki, mutta säät sentään, tuulta lukuunottamatta, näyttävät suosineen.
Lännessä asujalle tuohon tulisi vielä lisää matka Helsinkiin, eli matka oli varmaan luokkaa 140 km edes takaisin.
Autolla olemme yhdelle retkelle Porvooseen menossa kesäkuun alussa.
Outi
12 toukokuun, 2016 at 10:54 pm140km päivämatka alkaa olemaan jo palion, vaikka sellainenkin on tullut poljettua. Vaatii jo melkeen yöpaikkaa perillä
salaine
14 toukokuun, 2016 at 8:56 pmAikamoiset kilometrit on teille edelliskesällä teille kertyneet. Pitää käydä lukemassa juttu. Hieno paikka tuo Porvoo. Mekin ollaan oltu Brunbergilla. Pitäisi uusia reissu. Pahoinpa itsesi olet polttanut. Me täällä Naantalin suunnassa haaveilemme kesäisistä polkupyöräretkistä mutta paikka on niin mäkinen, että ensimmäiset viisikilometeriä suuntaan kuin suuntaan teettää tuskaa.
Outi
15 toukokuun, 2016 at 7:47 pmViime kesän pyöräreissu oli kyllä totisesti uskomaton suoritus ja ennen kaikkea ikimuistoinen reissu! En olekaan ajatellut, että Naantali on mäkistä maastoa. Siellä varmasti kyllä löytyy upeita maisemareittejä
Karoliina / From Karoliina -blogi
15 toukokuun, 2016 at 8:02 amKävin viime kesänä ekaa kertaa Porvoossa ja tykkäsin – en tosin pyörällä vaan ihan autolla 😀 Hatunnosto tästä pyöräreissusta, mä olen viimeksi pyöräillyt kymmenisen vuotta sitten, en ehkä enää edes uskaltaisi 😀
Outi
15 toukokuun, 2016 at 7:48 pmKiitos kiitos! Kesän ensimmäiseksi reissuksi kilometrejä kertyi kyllä ihan kiitettävästi 🙂