Voitko piirtää mieleesi paikan, jossa lämmin merituuli puhaltaa päin kasvoja, pitkä valkoinen hiekkaranta ammottaa tyhjyyttään, ja jossa vilkkaimpanakin lomasesonkina saa olla aivan kaikessa rauhassa? Paikan, jossa hetkittäin tulee sellainen olo, että teleportti Karibialle on vihdoin löytynyt? Sellainen on Kaunissaari Pyhtäällä, noin tunnin lauttamatkan päässä Kotkasta, ja se oli tämän kesän ehdoton yllättäjä.
Haluttiin tänä kesänä kokea pieni pala Suomen kaunista saaristoa ja tunnelmoida edes mikroskooppisen pienen hetken keskellä idyllistä saaristolaiselämää. Ensimmäisenä mieleeni tuli luonnollisesti Turun saaristo ja rengasreitit ja kesäloman ensireissu olikin hiuskarvan varassa, etteikö se olisi suuntautunut Turkuun. Mutta kiitos uutisoinnin, muutimme viime hetkellä kurssiamme. Päivää ennen lähtöä uutisissa kohuttiin siitä, kuinka Saariston Rengasreitti oli yhtä tukossa kuin kalkkeutunut valtimo ja autot seisoivat tyhjäkäynnillä paahtavassa helteessä tunnista toiseen.
Oli pakko keksiä jotain muuta.
Ajatukset lähtivät harhailemaan itään (edit: ei siis todellakaan länteen kuten ensin kirjoitin. Lähti vähän ajatus vissiin harhailemaan😂), sillä sieltä olisi muutenkin paljon mukavampi jatkaa matkaa kohti kesämökkiä. Porvoo…Loviisa…Kotka…Kotka! Vastahan me vaihdeltiin sanasia Lähtöselvitetty-blogin Katjan kanssa Kotkan saariston monista mahdollisuuksista. Aloin vimmatusti selvittelemään, mikä näistä olisi paras kohde telttaretkelle ja täyttäisi meidän tarpeet.
Kaunissaari Pyhtää: Lautalla Kotkan Kuusisesta
Selvittelyjeni lopputuloksena yksi saari nousi ylitse muiden. Se oli Pyhtään Kaunissaari, jonne pääsisi ilmaisella yhteyslautalla Kotkan Kuusisesta. Kaunissaari kuuluu itseasiassa Pyhtään saariin, mutta käsittääkseni tänä vuonna reittiliikennettä Pyhtään ja Kaunissaaren välillä ei ole. Pyhtään Kaunissaari on kaikista Suomen Kaunissaarista se alkuperäinen. Ihka ensimmäinen Kaunissaari.
Hetkessä ymmärsimme, että tässä saaressa on juuri se pieni pala kaipaamaamme saaristolaiselämää.
Lautta Kotkasta lähti aamutuimaan kello 10. Olimme onnekkaita, että pääsimme lauttaan, sillä ihmisiä oli jo varhain jonoksi asti eikä lautan kapasiteetti ole valtava. Lippuja ei myöskään saanut varattua etukäteen, sillä tuo lautta – M/S Tekla – on yhteiskunnan ylläpitämä täysin ilmainen yhteysalus. Henkilökunta laski laskurilla jokaisen lauttaan astuvan ihmisen ja maksimimäärä oli 120. Minä olin 116.
Matka-aika on noin 1,5 tuntia. Lautalla on pieni anniskeluoikeudet omavaa ”kahvio”, josta saa ostettua suun kostuketta ja nisuja. Sisätiloissa on istumapaikkoja ihan mukavasti, mutta lämpimänä kesäpäivänä kabinetti oli pätsi. Monet olivatkin tuoneet omat viltit ja eväät mukanaan ja pitivät piknikiä ulkokannella.
Lautta saapuu Kaunissaaren satamaan ja pienen kalastajakylän sydämeen. Kalastajakylälle tyypilliset pienet vanhat puutalot tervehtivät arvokkaasti ja ottavat vierailijat merelliseen syleilyynsä. Edessämme avautuu Kaunissaari, Pyhtää. Hetkessä ymmärsimme, että tässä saaressa on juuri se pieni pala kaipaamaamme saaristolaiselämää.
Jätämme kalastajakylään tutustumisen seuraavalle päivälle ja lähdemme suorilta etsimään telttapaikkaa. Tavaroita vesitonkkineen on paljon ja matka osoittautuu pidemmäksi kuin arvelimme. Epätoivo hiipii, mutta ehkä tästä selvitään. Kalastajakylältä viralliselle telttapaikalle on matkaa noin 2 kilometriä. Kuin taivaan lahjana telttailualueen tuntumassa sijaitsevan Kaunissaaren lomamökkien omistajat ohattivat meidät mönkijällä ja ojentavat auttavan kätensä. Saamme tavaroillemme kyydin ja pääsemme talsimaan loppumatkan ilman rinkkoja. Mikä helpotus!
Kaunissaaren telttailualue
Lomasesonki on vilkkaimillaan heinäkuun alussa ja hiukan arvelutti millaiseen telttailuhelvettiin joudumme. Yllätys oli kerrassaan upea! Ei ketään missään!
Kaunissaaren lomamökkien välittömässä läheisyydessä sijaitseva tasaisen maa-alustan tarjoava telttailualue on täydellinen. Telttapaikan etsiminen on helppoa ja puitakin on niin paljon, että riippumaton pystyttäminen on vaivatonta. Löydämme täydellisen paikan aivan meren rannalta.
Karibian lämpimät vedet ovat edelleen kaukana, mutta tätä lähemmäs ei Suomesta käsin niitä voi päästä. Olen onnellinen täälläkin.
On lämmin ja hiljaista. Merikin on hiljaa, sillä ilma on tyyni. Lokit kaakattavat silloin tällöin, mutta keskellä päivää ei niistäkään ole häiriöksi asti. Merilokit harvoin muutenkaan häiritsevät. Aurinko porottaa ja alamme valmistamaan lounasta. Matkalta mukaan lähti paikallista savukalaa. Kyytipojaksi keitämme oman maan perunat. Ei ole lähiruoan voittanutta.
Ruokailun jälkeen tutkimme rantaa. Valkoinen pitkä hiekkaranta. Yksi seurue ja sekin lähtee piakkoin pois. Saamme olla kaikessa rauhassaamme. Viimeistään nyt kiittelin sitä, että olimme löytäneet tiemme tänne. Tämähän on paratiisi! Hetkittäin tulee sellainen tunne, etten ole edes Suomessa. Kylmä Suomenlahti herättää minut ennen pitkää siitä unesta. Palauttaa maanpinnalle. Karibian lämpimät vedet ovat edelleen kaukana, mutta tätä lähemmäs ei Suomesta käsin niitä voi päästä. Olen onnellinen täälläkin.
Telttailualueen palveluissa olisi hiukan toivomisen varaa. Grillipaikka on rähjäisessä kunnossa ja kuivakäymälä haisee kuin synti. Pidemmällä visiitillä tämä voisi aiheuttaa harmaita hiuksia, mutta yhden yön pärjäämme. Omalla retkikeittimellä ruoat valmistuvat vaivatta.
Kaunissaaren lomamökkien Cafe Mustikka tarjoilee vieressä sivistystä. Ruokaa ja juomaa on tarjolla ja illalla pärähtää käyntiin trubaduuri. Olemme leiriytyneet ehkä hieman liian lähelle, sillä musiikki kantautuu teltalle selvästi. Sekin loppuu ajoissa ja täytyy myöntää, että se luo samalla aivan mainiota Suomi-tunnelmaa. Lapsikin nukahtaa iskelmien tahtiin vaivatta.
Muutaman hetken illasta istumme rantahietikolla merta katsellen. Aurinko värjää taivaanrannan punaisen eri sävyihin. Horisontissa kohoavat tehtaanpiiput rikkovat idyllin. Onneksi ovat kaukana. Lokit ja joutsenet ovat pesiytyneet rantakivikkoon. Kaikki sulassa sovussa. Yksi lokeista koettaa esittää päällikköä. Joutsen lähtee iltasyönnille ja viimein järjetön itikkaparvi ajaa meidätkin nukkumaan. Väsymys painaa jo.
Minä kömmin riippumattooni. Se on ollut tämän kesän hitti vaikka liian harvoin siinä olen päässyt nukkumaan. Nukun aina huonosti, mutta jotenkin se vain viehättää. Siinä tuntee olevansa lähellä luontoa. Lähempänä kuin teltassa. Ja sen hiljainen keinunta rauhoittaa mukavasti.
Kaunissaaren kalastajakylä viehättää
Aamu alkaa merestä. Se virkistää mukavasti. Otamme aamupäivän rennosti. Syömme, leikimme rantahietikossa ja nukumme päiväunet. Päiväuninen jälkeen on aika pakata leiri ja lähteä kohti lauttaa. Se lähtee satamasta kello 16. Lautta saarelle kulkee 1-2 kertaa päivässä ja se varmistaa sen, että saari pysyy hiljaisena. Omalla veneelläkin tänne pääsee. Vierasvenesatamassa on paikkoja ja palveluitakin veneilijöitä varten. Satama on täyttynyt kaiken kokoisista purje- ja moottoriveneistä.
Varaamme tarpeeksi aikaa paluumatkaa varten. Vesitonkka on tyhjennetty ja eväätkin syöty, joten kuorma on huomattavasti kevyempi. Lasta houkutellaan eteenpäin tien vieressä kasvavilla vadelmilla. Kiitos luonto!
Pääsimme ajoissa kalastajakylään ja päätimme jatkaa lähiruokateemalla. Ravintola Kaunissaaren Maja tarjoilee saaren kuuluisaa kalakeittoa, joka on valmistettu paikallisesta kalasta. Eihän tällaista kannata ohittaa.
Kirkas kalakeitto oli maukasta, vaikka täytyy kyllä sanoa, että omaan makuun kermainen kalakeitto vie voiton. Mutta onhan siinä aivan oma tunnelmansa kun tietää, että kala on pyydetty edessäsi kimmeltävästä vedestä. Kyytipojaksi tilasin raikkaan rieslingin.
Kävin vielä pyörähtämässä pienen kierroksen kalastajakylässä. Kovin kauas en ehtinyt ja olisi ollut mukava tutustua alueen palveluihin paremminkin. Saaristolaismuseo oli suunnitelmissamme, mutta aika loppui. Lisäksi rannan tuntumassa sijaitseva Kahvila Merituuli ja sieltä kantautuvat arinapizzan tuoksut houkuttelivat kovasti. Olisi ollut kuitenkin synti jättää kalakeitto syömättä.
Kyllähän täällä olisi viettänyt pidempäänkin. Seuraavalla kerran pyörä voisi olla hyvä idea. Telttailualueelta pääsisi helposti käymään kylällä ja voisi kiertää saaren läpikotaisin. Suurin osa lautalla kulkijoista tuntui olevan päiväretkileilijöitä, mutta itse suosittelen varaamaan yön tai kaksi Kaunissaareelle. Aika kuluu täällä kuin siivillä ja kerran kun tulet, et halua heti pois. Luota minuun!
- Kaunissaaresta on kirjoittanut myös mm. Mangostania.
KATSO MYÖS NÄMÄ:
- Luontopolulla Länsi-Uudellamaalla – Siuntion Störsvik ja upeat merenrantamaisemat
- #KotHamAdenture tarjosi vuoden kovimman kotimaakokemuksen
Käy seuraamassa Facebookissa ja Instagramissa.
PS: Mun Instagram-tilillä on meneillään arvonta, jossa voit voittaa 50€:n lahjakortin Aarni Woodin verkkokauppaan!! Arvonta suoritetaan 20.9.2020
12 Comments
Jenni / Unelmatrippi
30 elokuun, 2020 at 5:53 pmVoi vitsi, tuo kuulostaa ja näyttää aivan ihanalta viikonloppupaikalta! Vielä parempaa on se, että tuonne ei olisi kovin pitkä matka Helsingistä. Harmi, että lämpimät kesäpäivät ja -yöt taitavat olla jo mennyttä kalua tältä vuodelta. Tuosta haisevasta huussista pajahti elävästi mieleen Porkkalanniemen telttareissu viime kesänä. Siellä oli osassa huusseista niin järkyttävä käry, että ei mitään rajaa. Vieläkin oksettaa sen ajattelu. 😀 Mutta muuten se reissu oli ihana eikä sielläkään ollut kovin paljon porukkaa yön yli.
Outi
30 elokuun, 2020 at 5:58 pmPorkkalanniemi on muuten edelleen multa käymättä ja sinne pitäisi ehdottomasti mennä, vaikkei tämä sinun kuvaus siitä anna ehkä paikalle täyttä kunniaa 😁 Mutta siis iso peukku Kaunissaarelle ja sen telttapaikalle, varsinkin jos on valmis kestämään käryävää vessaa!
Paratiisireportteri
31 elokuun, 2020 at 5:41 amIhana postaus! Sitä olen miettinyt, että noiden rantaa koristavien kivenmurikoiden ansiosta Kaunissaarta voisi kutsua Karibian ohella myös Suomen Seychelleiksi 🙂
Outi
31 elokuun, 2020 at 7:16 amKiitos Antti! Seychelleillä en ole käynyt joten Karibia vertaus oli itselleni helpompi. Mutta joka tapauksessa, paikka oli ihana ja joku aikaportti kauas paratiisirannoille tuntui löytyneen 😎
Aron / Ja sitten matkaan...
31 elokuun, 2020 at 6:26 pmOli varmasti järkevä ratkaisu jättää se rengastie väliin. Aika hurjilta kuulostivat ne ruuhkat siellä. Noista rantakuvista tulee kovasti mieleen Pohjois-Norjan reissu, jossa hämmästelimme valkoisia rantoja. Ilmeisesti niitä voi siis olla Suomessakin, ei tarvitse edes Norjaan asti lähteä. Kotkassa asti ehdimme kesällä jo käymään, mutta eipä tullut selvitettyä vesiyhteyksiä sieltä eteenpäin.
Outi
31 elokuun, 2020 at 9:39 pmPohjois-Norjan rannoille tarvitsee kyllä päästä vielä lähivuosina. Siellä ne vuoret antaa kyllä ihan oman säväyksen niille valkoisille hiekkarannoille. 🤩 Mutta ei Kaunissaari kalpene rantojensa puolesta. Tämä oli ihana!
Katja / Lähtöselvitetty
2 syyskuun, 2020 at 10:17 pmReilut 20 vuotta Kotkassa ja arvaa, olenko käynyt koskaan Kaunissaaressa? No en todellakaan. Jotenkin sitä näinkin seikkailunhaluinen ihminen omilla kotikulmillaan valitsee aina sen tutun vaihtoehdon. Täytyy kyllä korjata tämä puute, koska mullekin tämä Kaunissaari on se ainoa ja oikea. Ihanalta siellä näyttää.
reetaeevi
3 syyskuun, 2020 at 7:48 amTunnelmallisia kuvia ja kauniita maisemia. Viihtyisin varmasti itsekin.
Sonja | FIFTYFIFTY
5 syyskuun, 2020 at 9:58 amLuotan sinuun Outi! Ihana fiilis välittyi tästä, miten hurmaava toi valkoinen hiekkaranta. Vaikka myönnän hekotelleeni Karibia-vertauksille aluksi, mutta vitsit kyllä mä sen nyt kuitenkin näin! 😀 Täytyypä joskus lähteä tuonne länteen – eikun siis itään…
Outi
5 syyskuun, 2020 at 10:09 amJoo siis tuolla lännessä – eikun siis idässä olisi varmasti enemmänkin koluttavaa! Karbia vertaus voi naurattaa, mutta odotas kun koet sen itse… 😉
Päivi / Matkasto & Mangostania
5 syyskuun, 2020 at 9:20 pmKaunissaari on aivan ihana. Kävin tänä kesänä ekaa kertaa ja mykistyin kaikesta siitä idyllisestä tunnelmasta! Sama kalakeittokin tuli syötyä 😀
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
6 syyskuun, 2020 at 11:45 pmLapsena oma isäni tykkäsi kuunnella Juha Vainion musiikkia. Mieleen on jäänyt Kaunissaari-kappaleen kertosäkeen ”Kaunissaari kaivaten, sua aina muistelen”. Mutta ihan mahtavalta paikaltahan tuo näyttää! Täytyy laittaa mieleen mahdolliseksi ensi kesän kohteeksi!