Puumalan saaristoreitti pyöräillen – sähköpyörien päällä ei tarvinnut hikoilla

Olen vuosien ajan haaveillut seuraavasta pidemmästä pyöräretkestä, mutta kaikki hyvät tekosyyt ovat ajaneet pyöräilyhaaveiden yli kerta toisensa jälkeen. Jotenkin olen kuitenkin vuosien saatossa onnistunut keplottelemaan miehenikin päähän ajatuksen, että pyöräily on mukavaa eikä ollenkaan niin raskasta, mitä äkkiseltään saattaisi kuvitella. Parhaimmillaan pyöräily on leppoisaa jopa meditatiivista, ja kun varusteet ovat edes osittain kunnossa, on matkanteko pyörän selässä aivan ihanaa! Puumalan saaristoreitti antoi meille hyvän ensikosketuksen lapsen kanssa pyöräilyyn.

Tälle kesälomalle suunnittelin itsepintaisesti edes yhden yön ylittävää pyöräretkeä koko perheelle. Lapsi alkaa olemaan jo siinä iässä, että jaksaa istua perävaunussa Aku Ankkoja lueskellen ja maisemia tiiraillen. Viime kädessä medialaitteet hoitaisivat lopun viihdyttämisen. Mieskin oli hyvin myötämielinen minun pakkomielteiselle pyöräretkelleni ja täytyy sanoa, että viime kädessä olimme molemmat aika innoissamme tulevasta retkestä. Varasimme siis muutaman päivän lomastamme Puumalan saaristoreitin uudehkolle pyöräreitille.

---

Puumalan saaristoreitti – uusi pyöräilijöille avattu rengasreitti

Olin lukenut vuosi pari takaperin uudesta Puumalaan avatusta rengasreitistä, jota on nimenomaan kehitetty pyöräilijöitä silmällä pitäen. Puumala on muutenkin vilahdellut vähän väliä erinäisissä keskusteluissa, joissa on kehuttu alueen hienoja maisemareittejä. Ei kai kovin pieleen voi mennä, jos paikka sijaitsee kuvankauniin Saimaan rannalla?

Puumalan lyhyempi saaristoreitti on noin 60 kilometriä pitkä rengasreitti, joten pituutensakin puolesta tämä sopi meille mainiosti. Suunnittelimme päivämatkaksi 30 kilometriä, joka tuntui erityisesti lapsen kanssa sopivalta. Otimme retkivermeet tarakalle ja päätimme yöpyä taivasalla puolessa välissä matkaa

Toisen pyörän perässä kulki lapsen pyöräkärry ja lisäksi meillä oli yhteensä 3 pyörälaukkua. Meidän pyöräkärry on oikeastaan kahdelle lapselle mitoitettu, joten käytimme toisen lapsen paikkaa tavaratilana. Tätähän ei virallisesti suositella, mutta köytimme tavarat kiinni valjaisiin, joten mitään varsinaista vaaraa emme toimintatavassamme nähneet. Tavaramäärä kolmen henkilön telttaretkelle yllätti: jouduimme lastaamaan pyörälaukut ja kärryn ääriään myöden täyteen.

Reitti kulkee pääasiassa hiljaisia maanteitä pitkin. Liikenteestä ei juurikaan tarvinnut välittää. Ainoastaan Hurissalosta Sahanlahteen kulkeva kantatien pätkä oli hiukan vilkkaampi ja tienpinta täynnä jumalattomia monttuja. Välillä lapsen pyöräkärryn kohtalo hiukan hirvitti, sillä monttuja joutui väistelemään keskelle autotietä. Mutta kuten aiemmillakin pyöräreissuillani olen todennut, autot kyllä osaavat pääsääntöisesti kiertää pyöräilijät tarpeeksi kaukaa, ja olo oli muutamia poikkeuksia lukuunottamatta turvallinen.

Rengasreitille osuu kaksi vesistönylitystä, joista toinen on Niinisaaren itäpuolella oleva Hätinvirran lossi ja toinen Lintusalon ja Hurissalon välillä oleva pidempi noin tunnin lauttamatka. Hätinvirran lossi liikennöi ympärivuorokautisesti ja se on ilmainen, kun taas Lintusalon ja Hurissalon välillä liikennöivä MS Norppa II kulkee vain kerran pari päivässä ja maksaa 12€/hlö. Tälle lauttamatkalle pitää varata paikat ennakkoon ja mielellään useita päiviä etukäteen! Mekin jouduimme muuttamaan omia suunnitelmiamme kertaalle, sillä emme saaneet varattua lauttamatkaa halutulle ajankohdalle. Maksuvälineinä toimii kortti tai käteinen. Lauttaliikenteen aikataulut kannattaa tarkistaa täältä.

Hätinvirran lossilla. Matka-aika noin 5 min.

Pyörät lastataan lautan kannelle. Matkustajat istuvat myös kannella muovituoleilla, joten viileän ilman sattuessa suosittelen ehdottomasti vetämään pitkää päälle. Lautalla tuli todella kylmä!

---

Sähköpyörät vuokralle Sahanlahti Resortilta 

Olimme ensin suunnitelleen ottavamme omat pyörät kesälomareissulle mukaan, mutta koska autossamme ei ole peräkoukkua, eikä pikaisen selvittelyn perusteella meidän autoon ole mahdollista virittää minkäänlaista pyörätelinettä jouduimme vuokraamaan pyörät paikan päältä Puumalasta.

Mieheni oli luonnollisesti tästä enemmän innoissaan kuin minä, sillä vaihtoehtona tavalliselle hybridipyörälle oli vuokrata sähköpyörä. Vähemmän urheilua on enemmän kivaa, voisi joku sanoa, mutta itse en ole ihan samaa mieltä. Tästä huolimatta jouduin minäkin loppujen lopuksi taipumaan sähköpyörään, sillä kaikki vuokrattavat hybridit olivat retkipäivinämme käytössä.

Koimme myös karvaan takaiskun, sillä miehen sähköpyörästä loppui sähkö juuri ennen viimeistä ja reitin isointa ylämäkeä!

Olihan sähköpyöriä ihan mukava pitkästä aikaa taas kokeilla, mutta seuraavalle retkelle aion kuskata oman menopelini mukaan –  vaikka pienissä osissa! Minulle pyöräilyn suola on se, että tietää tehneensä töitä matkansa eteen, ja koska peräkärrykin viritettiin miehen pyörään, sain käytännössä pukea lisää palttoota päälleni, etten olisi palellut matkan varrella. Sen verran kevyttä menoa sähköpyörällä ajelu oli.

Pyörien vuokraamista alueella hoitaa Saimaa Bikes, ja pyöriä voi vuokrata useammastakin pisteestä reitin varrelta. Otimme pyörät vuokralle Sahanlahti Resortilta, joka onkin mainio paikka aloittaa Puumalan saaristoreitin tutkiminen. Erityisesti, jos nälkä on ensimmäinen asia, mikä pitää saada sammutettua. Niinpä söimme ennen pyörille hyppäämistä resortin ravintolassa vatsat täyteen muikkuja ja muussia, ja annos olikin ehkä paras muikkuannos ikinä! Ravintolassa kannattaa ehdottomasti käydä pyörähtämässä, vaikkei olisi nälkäkään. Kivana kesäpäivänä terassilta on mukava tiirailla välkehtivän Saimaan yli.

Sen verran täytyy mainita pyörien hinnoista, että pidemmän päälle pyörien vuokraaminen ei ole kamalan kannattavaa. Jouduimme pulittamaan puolentoista vuorokauden vuokrasta 250€, ja vaikka kyseessä olikin sähköpyörät, oli hinta siltikin mielestäni aika suolainen.

Koimme myös karvaan takaiskun, sillä miehen sähköpyörästä loppui sähkö juuri ennen viimeistä ja reitin isointa ylämäkeä! Harmitti, sillä tuohon hintaan olisi ollut ihan kiva nautiskella helpohkosta ajosta koko reitin pituudelta. Sähköpyörät kun ovat noin perukseltaa melko raskaita polkea ja erityisesti, jos takana matkustaa lapsi ja kolmen ihmisen retkikamat.

Tässä kohtaa Marko tarjoutui herrasmiehen elkein vaihtamaan pyöriä kanssani ja otinkin tarjouksen ilomielin vastaan. Kampesin pyörän pyöräkärryineen ilman sähköavustusta mäen huipulle. Sain kun sainkin lopulta sen kaivatun hien pintaan, vaikka kovin montaa mäkeä ei omatkaan hermoni (lue kunto) olisi jaksanut puskea eteenpäin.

Ja mäkiähän tällä reitillä riittää!

  Jaksaa, jaksaa!

---

Puumalan saaristoreitti – Nähtävää reitin varrella

Lähdimme tapojemme mukaan hiukan soitellen sotaan eikä kovinkaan tarkkaan otettu selvää, mitä nähtävää reitin varrella olisi. Syynä oli osittain se, että sellaisia me nyt vaan ollaan, ja osittain, että lapsen kanssa olen tottunut siihen, ettei kovin tarkkoja suunnitelmia kannata tehdä. Vain murto-osa niistä kuitenkin toteutuu.

Reittimme kulki rengasreittiä myötäpäivää: Sahanlahti – Lintusalo – Hurissalo – Sahanlahti. Ainoa ennakkoon suunniteltu aikataulu oli Lintusalosta lähtevä lautta.

Reitti on koko pituudelta hyvin merkattu isoilla sinisillä Puumalan Saaristoreitin kylteillä ja ainoastaan Puumalan keskustan kohdalla jouduimme katsomaan karttaa. Sahanlahdesta Puumalan keskustaan kertyy matkaa noin 8 kilometriä.

Ville Haapasalon hatsapurit

Puumalan keskustassa satamatorilla olisi pitänyt tehdä kunnollinen pysähdys, mutta tyydyttiin katselemaan toria vain yläilmoista upealta Puumalansalmen sillalta. Jälkeenpäin harmittelin, sillä muistin lukeneeni, että Ville Haapasalo oli vastikää avannut satamatorilla hatsapuri-snägärin, ja siinähän meidän olisi pitänyt ehdottomasti pysähtyä! Ehkä Sahanlahdessa tankkaamat muikut olivat vielä niin tuoreessa mahamuistissa, että tuo asia ei yksinkertaisesti tullut mieleeni. Onpahan hyvä syy palata Puumalaan! Hatsapurit ovat nimittäin herkkua!

---

Kaivannon laavu

Noin 5 kilometriä eteenpäin Puumalansalmen sillalta poikkesimme varsinaiselta rengasreitiltä ja lähdimme seurailemaan laavukylttejä. Kahvihammasta kolotti, joten päätettiin pysähtyä trangiakahveille.

Ja voi mikä ihana yllätys! Kaivannon laavu oli aivan mieletön!

Kaivannon laavu on ihka uusi esteetön hirsirakenteinen laavu, josta löytyy avotulipaikka sekä hormillinen tulisija. Tällaiseen laavupaikkaan ei taatusti monesti törmää! Taisipa joku paikallinen vinkata, että laavusta tuli heittämällä Euroopan suurin täysin käsityönä tehty laavu. Kai se on ihan ok meriitti sekin..

Sijainniltakaan ei voisi paljon enempää pyytää. Muutaman metrin päässä avautuu hienot maisemat suoraan Saimaalle. Rantakalliolta on helppo kalastaa ja tarkkasilmäisimmät voivat yrittää leikkiä norppabongaria. Ja uskonpa, että auringonlaskutkin täällä ovat hurmaavia. Olisi ollut ihana yöpyä laavun läheisyydessä, mutta isot kyltit tekivät selväksi, että yöpyminen tällä alueella on kielletty. Ja meidän oli pakko jatkaa matkaa.

Laavulta lähtee myös noin 13 kilometriä pitkä Norppapolku, joten jos patikkapolvet vipattaa, niin täällä hoituu sekin!

---

Säkkimäen laavu

Laavulta laavulle ja miksipä ei. Täällä päin Suomea laavupaikoissa tuntuu olevan sitä jotain!

13,5 kilometriä Kaivannon laavulta Lintusaloon päin sijaitsee Säkkimäen laavu, joka oli myös hiukan extempore pysähdyspaikka meille. Marko oli napannut Sahanlahdesta saaristoreittiä kuvaavan kartan, ja kun ryhdyttiin miettimään seuraavaa taukopaikkaa, bongattiin kartasta Säkkimäki.

Laavu oli itseasiassa merkitty karttaan näköalapaikkan, joka teki siitä entistä mielenkiintoisemman. Säkkimäellä on sijainnut vuonna 1912 rakennettu venäläisten kolmiomittaustorni ja nykyään mäellä sijaitsee laavu ja tulisija.

Jätettiin pyörät mäen alapuolelle ja käveltiin huipulle. Säkkimäki on eteläisen saariston korkein mäki. Ajatuksissa oli käydä vain syömässä eväsleivät laavulla, jonka jälkeen jatkaisimme matkaa. Lintusaloon olisi vielä matkaa ja lautta lähtisi sieltä seuraavana aamuna kello 12.

Mäen huipulta aukesi aivan ihanat maisemat Saimaan yli. Laavu oli itsessään pidetty siistinä ja tulipaikalle riitti puita. Vettäkin oli jätetty kanisteriin, jota pystyi käyttämään vaikka tiskivetenä.

Hetken aikaa ihasteltimme yhdessä tuumin maisemia ja sitä luonnonrauhaa, joka täällä vallitsi. Ja hetken aikaa pohdimme, kuinka ihana yöpymispaikka tämä olisi. Meidän olisi kuitenkin oltava ajoissa lautalla ja tästä olisi matkaa sinne vielä 8 kilometriä. Oli pakko edetä, ettei aamulla tulisi kiire.

Vai olisiko? Paikka oli kuitenkin niin upea, rauhallinen ja kaikin puolin sopiva leiripaikka, että parempaa olisi vaikea etsiä. Hetken pallottelun jälkeen päätimme lopulta taluttaa pyörät kaikkine tavaroineen mäen päälle, pistää leiri pystyyn ja herätä aamulla tarpeeksi ajoissa, jotta ehdittäisiin vielä hyvissä ajoin lauttaan.

Jestas, mikä työ tuo pyörien työntäminen mäelle oli, mutta se kannatti. Tämän täydellisempää paikkaa riippumatolleni en olisi voinut toivoa!

  Kun bongaat oikealla kädelläsi Riitakallion käräjäkivet, olet jo lähellä Säkkimäkeä. Laavu on huonosti merkitty, mutta kun osaat etsiä, löydät varmasti.

---

Lietveden maisemareitti ja sympaattinen kahvila

Puumalan saaristoreitti kulkee Lietveden maiseareitin läpi, ja se tarjoilee takuulla tämän reitin antoisimmat maisemat. Saarien läpi mutkittelevan tien molemmin puolin avautuu upeat näkymät Saimaalle. Ja vaikka koko reitti tarjoilee vähän väliä upeita järvimaisemia, on Lietveden maisemareitti varmasti se kaunein.

Maisemareitin varrella on ihana sympaattinen Lietveden Maisemakahvila ja jäätelökioski, ja erityisen sympaattisen tästä tekee todella ystävälliset ja avuliaat omistajat. Pysähdyttiin tähän keittelemään trangialla pussiruoat ja jälkiruoaksi napattiin kioskista tietenkin isot pallot jäätelöä.

Pistohiekka

Puumalan alueesta kun puhutaan, ei voi ohittaa Pistohiekkaa. Upea pitkä hiekkaranta Lietveden kioskin lähettyvillä on nähtävyys jo itsessään, mutta tänne voi myös halutessaan leiriytyä hienojen maisemien ja makeiden vesien äärelle. Puhun paikasta, ikään kuin tietäisin siitä kovastikin jotain: mehän ei pienen kiireen vuoksi ehditty pysähtyä täällä lainkaan. Mutta kuten sanottu, olisi synti jättää sanomatta sanaakaan Pistohiekasta. Legendaarisesta paikasta kun on kyse.

Puumalan Saaristoreitti oli kyllä ihan kympin valinta pyöräretkelle, ja uskallan suositella tätä kaikille pyörämatkailusta kiinnostuneille!

Etsitkö tekemistä kesälle? Tässä muutama vinkki!

• Pyhtään Kaunissaari – Voiko tällaista edes olla Suomessa?
• Kun toukokuinen telttaretki muuttui huvilamajoitukseksi – Viikonloppu Päijänteen kansallispuistossa ja Lehmonkärjen huviloilla
• Pyöräillen Helsingistä Porvooseen

---

Haluaisitko tietää jotain lisää Puumalan Saaristoreitistä? 

Käy seuraamassa blogia Facebookissa ja Instagramissa!