Palasin sunnuntaina Roomasta. Reissu ei ollut mikä tahansa reissu, vaan ystävälleni järjestetyt yllätyspolttarit, jotka saivat onnellisen alun ja väsyneen lopun.
Viime marraskuussa tehty päätös pitää astetta eksoottisemmat polttarit perinteisiin menoihin verrattuna kypsyi toteutukseensa kaikessa hiljaisuudessaan. Täällä blogissakin Rooma on jo muutamaan otteeseen vilahdellut , mutta reissun luonnetta ei tietenkään ole voinut paljastaa.
Koska polttarisankari ja hänen aviomiehensä työskentelevät saman katon alla, oli yllätyksen järjestäminen ainakin meille vaivatonta. Ja kun järjestää polttarit 2 vuotta myöhässä, voi olla varma, ettei itse polttarisankari pysty aavistelemaan sitten yhtään mitään tulevasta yllätyksestä.
Astelimme torstai-aamuna työpaikan pihalle ja miedät päästettiin sisälle aviomiehen avustuksella, joten pääsimme yllättämään neidin täydestä työn touhusta. ”Mitä tää nyt on?” oli ensimmäinen kysymys, kun musiikit pauhaten ja heliumpallot käsissä seistiin työpaikan rappukäytävässä. Ojennettiin pikku kätösin askarreltu käärö, jossa runon mitassa kerrottiin päällisin puolin, mitä tuleman pitää. Homman selkiydyttyä onnen kyyneleet vierähtivät useamman paikallaolijan poskille ja ikimuistoinen matka Roomaan sai alkunsa. Hypättiin siis autoon ja edessä oli matkatavaroiden kokoaminen.
Pakattavien tavaroiden listalla oli toki kaiken tarpeellisen lisäksi hämäysvarusteita, muun muassa pipo ja nappikset, jottei juhlakalu pystyisi millään aavistamaan tulevaa. Tuiki tarpeellisia 35 asteen helteeseen, vai mitä luulet? Muutaman tehokkaan pakkaustunnin jälkeen kurvattiin 20 kilon matkalaukun kera lentoasemalle. Olimme pukeutuneet teemaan kuuluvasti roomalaistyyppiseen varustukseen, mutta kaiken innon ja järkytyksen sekoittama juhlakalu ei tästäkään meidän onneksemme osannut aavistaa matkakohdettamme. Kohde paljastuikin vasta lähtöportilla, josta sitten riemu repesi. ”Oottekste tosissanne? Mä pääsen lämpöön. Te ootte hulluja!!” Viimeisintä lausahdusta kuultiinkin tämän jälkeen keskimäärin noin 8 kertaa päivässä, joten tästä päätellen yllätys oli varsin koskettava ja onnistunut.
Kerättiin osaksemme katseita huomiota herättävillä asuillamme. Heti lentokoneen jonossa kolme italialaismammaa yrittivät uteliaina ja ihastuksissaan kysellä meiltä ilmiselvästi jotain ulkoasustamme, mutta koska italiankieli ei taivu mihinkään suuntaan, jäi ymmärrys siihen ”mammamia!”-tasolle, emmekä koskaan saaneet selvää, mikä heidän todellinen mielipiteensä kuvankauniista olemuksestamme oli. Rooman päässä päästiin lisäksi suomea puhuvan italiaanon kanssa yhteiskuvaan, joka ystävällisyyttään jätti käyntikorttinsa meille, ”jos tulee hätä”. Hätää ei tullut ja matka alkoi siis vallan onnistuneissa merkeissä.
Lento lähti ajallaan, ja lentoaika oli noin 3 tuntia, joka sujui leppoisasti kuohuviinin merkeissä. Rooman päässä hotellille päätettiin pienen sekoilun jälkeen lähteä taksilla. Juna kentältä Roma Terminin asemalle maksoi 8-12 € henkilöltä ja junan lisäksi olisimme joutuneet vielä bussiin tai ratikkaan. Taksi perille hotellille oli noin 50€, joten päädyimme taksiin, joka loppujen lopuksi tuli melkolailla saman hintaiseksi kuin julkinen liikenne. Tai olisi tullut, jos taksi olisi vienyt meidät heti oikeaan osoitteeseen. Roomassa samannimisiä katuja näemmä löytyy, joten suosittelenkin suorimman reitin toivossa kertomaan taksikuskille selkeän osoitteen lisäksi kaupunginosan, jossa hotelli sijaitsee. Taksikuski ajoi siis ensin harhaan, mutta päästiin pienen seikkailun jälkeen perille. Maksettiin taksista loppujen lopuksi noin 60€ ja julkinen olisi halvimmillaan ollut 9,5€/hlö: 8€ junalla lentokentältä keskustaan ja keskustasta ratikalla hotellille 1,5€:lla. Säästettiin kuitenkin ajassa, vaivassa ja hien määrässä, joten valinta oli selvä.
Takseista sen verran, että kaikki käyttämämme taksit olivat luotettavia mittaritakseja alun sekoilijaa lukuunottamatta. Kaupungissa mittarit ovat yleisessä käytössä, mutta kaupungista lentokentälle mittareita ei käytetä. Taksien ovissa lukee taksa molemmille kentille, ja paluumatkaalla hotellihenkilökunta muistuttelikin meitä siitä, että hinta on tismalleen se, mikä jokaisen taksin ovessa on ilmoitettu. Hinta on koko kaupungissa sama ja joskus taksikuskit yrittävätkin pyytää ylihintaa hölmöiltä turisteilta.
Vaikka kello lähenteli jo kahdeksaa kun päästiin hotellillemme, oli lämpömittarin lukemat siellä 20 ja 30 välimaastossa. Hikikarpalot otsalla lähdimme metsästämään ensimmäistä italialalista pizzapaikka, joka löytyikin suoraan kulman takaa. Ensimmäinen päivän jännitys ja matkustaminen oli vienyt jokaisen mehut siinä määrin, että jaksamiskykyä riitti ainoastaan lähiravintolan Fungi-pizzalle ja muutamalle viinilasilliselle.
San Lorenzo, jossa hotellimme sijaitsi on Rooman opiskelijakaupunginosa. Sen huomasi ainakin ravintolahinnoista ja toki hieman paikan ulkoasustakin. Seinät olivat kauttaaltaan sprayailtuja, mikä teki paikasta hiukan hämyisen oloisen. Mutta opiskelijakeskeisyys näkyi sitten mukavasti hintatasossa: pizzan sai 6 eurolla ja samaan hintaan sai parhaimmillaan litran karahvin viintä. Jos siis mielit halvan viinin perässä Roomaan, niin suuntaapa ihmeessä tänne. Hinnat ovat huomattavasti alhaisemmat kuin keskustassa, mutta uskonpa, että samaa hintaluokkaa pystyy löytämään myös mistä tahansa muualta laitakaupungilta.
Seuraavat päivät olivat taas pieniä yllätyksiä täynnä ja jumalatonta kävelyä paahtavassa helteessä. Tutustuttiin Rooman kulttuuriin, julkiseen liikenteeseen ja harjoitettiin polttarisankarin suunnistustaitoja. Näistä kuitenkin lisää vasta myöhemmässä vaiheessa.
Käy tykkäämässä Facebookissa ja seuraamassa Instagramissa!
No Comments