Passi vauvalle ja suunnitelmia reissurintamalla

On jo taas kulunut tovi viime kerrasta. Kuukaudet vierii, minä vanhenen ja vauva kasvaa. Päivät sujahtavat ohi kuin varkain, uurteet silmien alla syvenee ja vauva kerää painoa ja venyy silmissä.

Lapsi ja sitä myöden arkikin on hiukan rauhoittunut alun pahimpien hulinoiden jälkeen, mutta kolmen kuukauden ikä on tuonut mukanaan uusia tuulia (lue: haasteita). Päivät kuluvat jo suurimmaksi osaksi rauhallisesti jokellellen ja naureskellen, mutta öisin on ilmeisen kiva heräillä mahdollisimman usein ja näin siis koetella vanhempiensa jaksamiskykyä ihan toden teolla.

En oikein osaa kuvailla sitä tunnetta kun viereisestä pinnasängystä kello neljä aamuyöstä alkaa kuulumaan iloista jokeltelua ja kiljahtelua juuri kun olet itse siinä makeimmassa ja sikeimmässä unen vaiheessa. Kiva että lapsella on kivaa. Ajankohdan voisi vaan valita hiukan paremmin. Tätä menoa olen ennen lapsen yksivuotissyntymäpäiviä pahemmin rypistynyt kuin yläkerran kasikymppinen mummeli.

Kaikista haasteista huolimatta olen päättänyt viedä tyttelin ja itseni ensimmäistä kertaa sitten synnytyksen ulkomaille. Oli hankalaa tai ei, jostain se on aloitettava. Ja jotta itse pysyn järjissäni, on se parempi tehdä mahdollisimman pian. Mutta aloitetaan helposta.

Huomenna napataan laiva allemme ja singahdetaan muutamaksi tunniksi jorpakon toiselle puolelle mummin kera. Tallinna on helppo ja tuttu kohde, eikä vauvan kanssa laivaan meno eronne lähijunissa matkustamisesta. Päiväristeily tuntuu sopivan pehmeältä laskulta trävellerielämään tutustumiseen pikkuipanallekin.

Olin jo hätäpäissäni lähtemässä muutama viikko takaperin saman tyyppiselle päiväkruisille kunnes muistin, että myös vauvalle tarvitsee hankkia passi ulkomaille. Tallinnaa kun en varsinaisesti miellä ”ulkomaiksi”, olin ihan unohtaa koko passin hankinnan. Se todennäköisyys, että passia oikeasti tarvitsee Tallinnassa on ilmeisen pieni, mutta mikä olisi sen nolompaa kuin jäädä viranomaisille nalkkiin siitä, että kuljettaa muutaman kuukauden ikäisen lapsen ilman passia salaa rajan yli. Siispä astelin Pasilan poliisilaitokselle hetimiten passinhankintapuuhiin.

Ennen poliisille menoa olin täyttänyt netissä kaavakkeen passia varten. Alaikäisen ollessa kyseessä, täytyi molempien huoltajien antaa suostumus/allekirjoitus lomakkeeseen, jonka pystyi kätevästi hoitamaan sähköisellä allekirjoituksella nettipankkitunnusten avulla. Ihanan helppoa ja nykyaikaista! Lomakkeen täyttö etukäteen sähköisesti kannattaa, sillä se nopeuttaa toimintaa poliisilaitoksella huomattavasti.

Menin laitokselle ilman ajanvarausta, sillä ennen varsinaista hakuprosessia piti hoitaa vielä passikuvien otto. Huonosti nukkuvan lapsen kanssa ajattelin, että kävelen tunnin poliisilaitokselle, jonka jälkeen vaavi alkaisi viimeistään heräilemään ja voisin marssia suorilta poliisilaitoksen vastapäätä olevaan valokuvausliikkeeseen.

Mutta koska passinhankintapäivä oli normitilanteesta poiketen ilmeisen hyvä päivä nukkumiseen, jouduin odottelemaan poliisilaitoksen penkeillä tunnin verran ennen kuin apinaan tuli minkäälaista liikettä. Luultavasti olisi nukkunut vielä kolmannenkin tunnin, mutta luojan kiitos vieressä mekastavista taaperoista lähti niin meheviä ylä-ääniä, että meidänkin natiaisen silmät alkoivat pikkuhiljaa rakoilemaan. Heräilyn jälkeen nopea syöttö ja sitten vain valokuvausliikkeeseen.

Vahva suositus itä-Pasilan Fotoykköselle! Olin valmistautunut pitkään ja haastavaan vauvakuvauseen, mutta homma olikin yllätyksekseni ohi nanosekunnissa. Kuvaaja istutti minut penkille, apinan minun syliin ja meidän väliin tungettiin valkoinen vanerilevy.

Tui, tui ja naps, naps!

Jollain ilveellä kuvaaja sai vaavin katsomaan heti suoraan kameraan, pari räpsäystä ja se oli siinä. Kuvat siirtyivät tietokoneelle, valittiin muutamista se paras, ja sitten vain lähetys suoraan poliisin sähköisiin tietokantoihin. Tekisi mieli julkaista täällä passiin päätynyt valokuva, sen verran hilpeyttä herättävä siitä tuli, mutta lapsen yksityisyyden suojaa kunnioittaen jätän kuvan julkaisematta. Mutta jälleen kerran: niin helppoa ja niin nykyaikaista!

Valokuvan jälkeen homma poliisilaitoksellakin oli ohi nopeasti, vaikka kaikkialla varoiteltiin ennakkoon pitkistä jonotusajoista. Nykyäänhän passin hankkiminen voidaan hoitaa täysin sähköisesti kunhan edellisestä passista ei ole liian kauan aikaa. Mutta koska kyseessä on vastasyntynyt vauva, täytyy vaippapylly viedä henkilökohtaisesti laitokselle ja nostaa poliisin luukulle tunnistettavaksi. Hupaisaa.

Passi maksoi 44 euroa ja passikuvat 19,90. Voimassaoloaika nykyään passeilla on se 5 vuotta, mutta luukulla kehottivat uusimaan passin aiemmin, jos ulkonäkö muuttuu radikaalisti. Meidän tytöllä on kyllä vahvoja tunnistettavia piirteitä, mutta jos passikuvasta ei edes sen ottohetkelläkään tunnista kaveria samaksi, niin kaiketi meillä on edessä uusintareissu tuota pikaa.

Olin varautunut muutaman viikon käsittelyaikaan, mutta jälleen kerran nopeus tämän prosessin aikana yllätti. Passi oli valmiina noudettavaksi läheiseltä R-kioskilta kahden päivän kuluttua!

Kokonaisuudessaan homma oli siis ihan mielettömän mutkatonta ja nopeaa.

Nyt voi siis kuluttaa päivät reissusuunnitelmia tehden ja matkoja varaillen. Mielessä on käynyt miniloma Tukholmassa, Riikassa tai Köpiksessä, tai miksei jopa kaikissa näissä. Äitiyslomalla on tylsää varsinkin kun seurana on tyyppi, jonka kommunikointitaidot rajoittuvat epämääräisiin ääntelyihin. Mutta se hymy kun suusta paistaa vain hampaattomat ikenet, on niin sydäntä särkevän liikuttava, että päivän tylsyys unohtuu samoin tein! Vaikka toisaalta näin aurinkoisina päivinä on kyllä aika mahtavaa kun saa mennä ihan juuri sinne mihin nokka näyttää, eikä työt ole esteenä reissusuunnitelmille. Eli ihan kivaa tämä kaiken kaikkiaan sitten onkin.

Huomenna kuitenkin päästään tositoimiin ja kohta me reissataan niin vimmatusti! Jihuu!!

• KÄY SEURAAMASSA INSTAGRAMISSA!

• TYKKÄÄ MYÖS FACEBOOKISSA !

• TWITTERISTÄKIN MUT LÖYTÄÄ!