Aattona paikkaan saapui järkyttävä lauma lapsia vanhempineen ja melu oli sen mukainen. Ja kuinkas muutenkaan, suomalaisia tietenkin. Tunnelma aattoiltana oli absurdin huvittava, kun maatessamme rauhassa sängyllä kirjoja lueskellen ja metsän ääniä kuunnellen, seasta alkaa kuuluumaan suomalaisia joululauluja. Saatiin tännekin siis pala kotimaista joulutunnelmaa, haluttiin tai ei..Jouluaattona olin jo jokseenkin paremmassa kunnossa, mutta kuten kuvaan kuuluu, sai Marko samaisen taudin aattona, onneksi lievempänä. Jäi kuitenkin suunnitellut viinit ja juustot nauttimatta ja pysähdyttiin aloillemme lähes koko päiväksi. Pelailtiin pelejä ja lueskeltiin kirjoja. Perinteinen joulu siis pikku lisämausteella. Joulun parasta antia oli kaikesta huolimatta kuitenkin puun oksalla keikkuva lounastaan nauttiva laiskiainen, jonka elämöintiä saatiin seurailla melko lähietäisyydeltä. Hotellimme on saanut muuten nimensä aluetta laajalti asuttavien laiskiaisten mukaan (la kukula = laiskiainen), jos kiinnostaa. Illemmalla lähdettiin syömään perinteistä jouluherkkua, pizzaa. Oiva valinta vatsataudissa, eikö?
Pyhät meni siis kaikkien odotusten vastaisesti, kuten tällä reissulla moni muukin asia. Siitä lannistumatta lähdettiin uhmaamaan vatsatautia 4-5 tunnin bussimatkalle kohti San Joseta, CR:n pääkaupunkia. Siellä olisi tarkoitus tehdä vain välipysähdys ja jatkaa matkaa kohden Monteverdeä tai suoraan naapurimaahan Nicaraguaa, jossa meintaan viettää uusi vuosi. Suunnitelmat avoinna.
No Comments