Kun aloimme varaamaan lentoja Riikaan, ensimmäinen ajatukseni oli, että matkan pääteema tulee olemaan ennen kaikkea ruokailottelu. Riian ravintolatarjonta on kuuleman mukaan huikea, vaikka en itse edellisellä visiitilläni päässyt siihen ihan täysin käsiksi, sillä reissu oli sooloreissu ja jostain syystä soolomatkoilla ravintoloihin meno tuntuu välillä hankalalta. Nyt oli siis aika maksaa takaisin.
Olin jotenkin ajatellut, että lapsen kanssa ravintolaan meno olisi iisiä. Vauva nukkuisi rattaissa ja minä pääsisin syömään hyvin ja nautinnollisesti. Istuisimme aurinkoisilla terasseilla ja herkuttelisimme päivät pitkät ihanien ruokien ääressä.
Ja katin kontit!
Olin kai unelmiltani unohtanut, että vauvan luonne tulee olemaan ihan täysin samanlainen ulkomailla kuin täällä kotimaassakin. Kun minä istun ruokapöytään, on aika joko herätä tai sitten muuten vain alkaa osoittamaan mieltään.
Eli kuinkas sitten kävikään? Jos haluttiin syödä rauhassa, oli ruokailut pakko ajoittaa tasan sille sekunnille kun Inka ummisti silmänsä. Kun uni tuli silmään, me istahdimme useimmiten heti lähimmälle terassille sen kummemmin ravintolaan tutustuen, tilattiin nopeasti eväät ja hotkittiin ruoat ennen lapsen heräämistä, jos ehdittiin. Ja kaikki varmasti tietää onnistumisprosentin sille, kun ravintoloiden suhteen joutuu harrastamaan hakuammuntaa. Tässä siis kiteytettynä meidän ruokailottelut, jotka huipentuivat siihen, että yhtenä iltana jouduttiin ottamaan doggybagit hotellille, koska neiti päätti väsähtää ennen kuin ehdimme saada ruokia pöytään. Vauvamatkoilla täytynee siis jatkossa pitää mieli avoinna ja tyytyä siihen mitä eteen sattuu.
Mutta ei niin huonoa, jossei jotain hyvääkin. Jokiristeilyltä käsin bongattiin nimittäin ihanan näköinen ravintola hienolla sijainnilla Latvian kansallisteatterin takaa ja olimme oitis myytyjä. Sinne olisi päästävä, joten mentiin riskillä ja päätettiin sen kummemmin miettimättä lapsen nukkumaanmenoaikoja tai arvosteluja ravintolasta talsia risteilyn jälkeen joenvartta pitkin paikanpäälle.
Oli sopivasti lounasaika. Aurinko paistoi lämpimästi, mutta isot puut levittivät mukavan viileän varjonsa ravintolan terassin ylle, joten istahdettiin alas ja henkilökunta tuli piakkoin kyselemään otettaisiinko ”business-lounasta”. Hiukan katsahdin ympärilleni ja huomasin, että terassi oli tosiaan täynnä kauluspaitoja ja korkokenkiä, businessmiehiä ja -naisia, joten tämän perusteella uskaltaisin väittää, että Pagalms on ainakin lounasaikaan hieman syrjäisen sijaintinsa tähden ennen kaikkea paikallisten konttorirottien suosiossa, mene ja tiedä. Me kuivateltiin kävelyreissun nostattamat hiet otsiltamme ja tilattiin päivän menut.
Lounas irtosi aika mehevään hintaan, 7,50€. Tähän kuului alkusalaatti, pääruoka sekä jälkiruoka. Raikkaan alkusalaatin jälkeen makusteltiin chili sin carnea ja herkuteltiin suklaakakulla. Annokset olivat maltillisen kokoisia, mutta tähän hintaan ei ehkä voisikaan odottaarekkamiehen annoksia, ja toisaalta isompikin nälkä kyllä kaikkoaa kolmen lautasannoksen jälkeen.
Pagalms vei kyllä pisteet kotiin monellakin mittarilla. Tyylikkäästi boheemi ravintola kauniin puiston siimeksessä joen varrella oli mitä mainion paikka lounastaa viihtyisässä ja rauhallisessa ympäristössä vanhan kaupungin hälinän ulkopuolella. Ruoka oli tavallista maukasta ruokaa, ilman turhia kursasteluja ja palvelu mukavan verkkaista. Istuimme ravintolan terassilla, mutta sisäpuoleltakin paikka oli ihanan viihtyisä ja kauniisti sisustettu. Hinta ja laatu kohtasivat ihan mennen tullen. Viikonloppuisin täältä saa myös ilmeisesti aamiaista aika käypään hintaan, ja illallisravintolanakin tämä on ilmeisen suosittu.
Toikos meidän pieni reissukaveri sitten lisätunnelmaa terassille? Tapansa mukaan tietenkin heräsi heti kun istuuduttiin aloillemme, mutta tällä kertaa saimme lounastaa jotakuinkin rauhassa. Taisi pieni pilttikin tykätä paikan chillistä tunnelmasta.
No Comments