Monipuolinen Romania on loistava matkakohde

Takana on seitsemän päivää autossa istumista. Silmien ohi on vilissyt lukemattomia pieniä sympaattisia kyläpahasia, värikkäitä talonrotiskoja, upeita vanhoja kaupunkeja, silmänkantamattomiin vihreyttä ja jylhänä kohoavia vuoristoja. Liikenne on ollut kaaottista, kamalaa, pelottavaa ja utopistista. Autojen seassa jolkotteleviin hevosvaljakoihin alkoi jo viikossa hiukan tottua, samoin hurjapäisiin kanssa-autoilijoihin, jotka suomalaiseen liikennekulttuuriin tottuneelle olivat aavistuksen liian vauhdikkaita ja uhkarohkeita.

Tällaiselta kuulostaa pikakelaus Romaniasta, tuosta maasta, johon taisin ihan pikkaisen rakastuakin.

Vihreä luonto ja sykähdyttävät vuoristot

Päällimmäisenä Romaniasta jäi mieleen ehdottomasti sen kaunis luonto, joka vallitsi maisemaa oikeastaan ihan kaikkialla. Paras luonto-osuus alkoi kuitenkin ajettaessa satakunta kilometriä Bukarestista pohjoiseen, siellä missä Karpaatit alkoivat kohoilla vehreinä kohti taivasta ja lumihuiput siintämään jossain kauempana. Näihin Etelä-Suomen maisemiin tottuneille nuo eri vihreän sävyissä nousevat vuorenrinteet olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan mykistäviä.

Autotien mutkitellessa pitkin vuoristotetä ja läpi vuorten juurilla sijaitsevien sympaattisten kylien, aloin pikkuhiljaa tuntemaan jotain syvää yhteyttä tähän maahan. Tästä reissusta tulisi ihan taatusti upea! Mutta enpä ehkä alussa osannut aavistaa, mitä kaikkea sitä sitten loppujen lopuksi tuleekaan näkemään. Tällä maalla kun on ihan huikean paljon annettavaa!

Väreillä ja yksityiskohdilla koreilevat kaupungit

Eniten Romaniassa hämmästytti se kauneus, joka oli läsnä oikeastaan ihan kaikkialla. Olin ajatuksissani mieltänyt Romanian kylät harmaiksi ja ankeiksi kyläpahasiksi, mutta todellisuus osoittautui joksikin aivan toiseksi. Lähes poikkeuksetta ohittamamme kylät olivat täynnä värikkäitä taloja pienine yksityiskohtineen, eikä laisinkaan niin ränsistynyttä kuin mitä olin ajatellut, vaikka kehitys jäljessä laahaakin. Isommat kaupungit olivat sitten taas aivan valtavan kuvauksellisia isoine keskusaukioineen, upeine kauniine katulamppuineen ja rosoisine rakennuksineen. Voisin kuvitella, että valokuvausta tosissaan harrastava löytäisi täältä aivan mahtavia toinen toistaan kauniimpia kuvauskohteita.

Eläimiä, eläimiä, paljon eläimiä

Ei ehkä heti ajattelisi myöskään, että Romania on täynnä eläimiä. Ei ehkä meidän makuun mitään järin eksoottisia, mutta niitä tuntui olevan paljon ja kaikkialla. Koiria eleli autoteiden varsilla, kotitalojen pihoilla kuin myös vuorenrinteilläkin, osa kapisia, mutta suurin osa hyvinvoivan oloisia.

Maalaiskylien laitumet olivat täynnä lampaita, ja lehmiä jolkotteli milloin missäkin tienmutkassa, joka oli muuten väliin aika kuumottavaakin. Jo aiemmin mainitut hevosvaljakotkin olivat ihan normaali näky katukuvassa, vaikka omaan silmään kahdeksankympin tiellä laukkaava hevoskärry oli kyllä alkuun melko eksoottinen. Taisivat monessakin tilanteessa ajaa traktorin virkaa.

Varmaan jokaisesta kylästä bongattiin lyhtypylväiden nokasta myös haikaranpesiä, mikä oli mun mielestä jotenkin sympaattista. Useammassa paikassa nähtiin myös karhuvaroituksia, mikä oli T O D E L L A ahdistavaa. Romanian karhukanta on Euroopan suurin, ja joka vuosi muutamaan otteeseen karhu hyökkää ihmistä kohtaan. Se todennäköisyys, että Romanian metsissä siis törmää karhuun, on ilmeisen suuri, joten varovaisuutta on tosissaaan syytä noudattaa.

Eikä me surullisilta eläinkohtaamisiltakaan vältytty. Tien varressa näkyi muun muassa henkensä menettänyt hevonen sekä elottomana makaava koiruli, joten vaikkei me syitä sen tarkemmin tiedetäkään, niin hullu liikenne yhdistettynä vapaana eleleviin eläimiin tuntuu aika tuhoon tuomitulta.

Päätön liikennekulttuuri

Vaikka jollain tapaa olenkin jo tottunut siihen, että usein ulkomailla liikenne tuntuu näin suomalaisen makuun hullulta, niin pitkästä aikaa Romaniassa taas pelkäsin ihan toden teolla henkeni puolesta. Meillä oli vuokra-auto alla ja ensimmäinen yö vietettiin Bukarestissa.

Näin jälkikäteen jättäisin Bukarestin tyystin välistä ainakin auton kanssa. Liikenne siellä on jotain aivan käsittämätöntä. Sen lisäksi, että paikallisilla kuskeilla ei tunnu olevan minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, ei siellä myöskään tunneta liikennesääntöjä, tai vaikka tunnettaisiinkin, niin niitä ei vahingossakaan noudateta. Tilannenopeudet ovat ihan omaa luokkaansa, autot pysäköidään miten sattuu, pahimmassa tapauksessa kaksikaistaisella tiellä toiselle kaistalle, mikä tarkoittaa sitä, että vaaratilanteiden lisäksi muutenkin jo tukossa oleva liikenne käytännössä pysähtyy. Ja tällaisista esimerkkitilanteista Romanian liikenteestä voisi kirjoittaa vaikka kirjan.

Yleistunnelma

Vaikkei palvelukulttuuri Romaniassa olekaan ehkä sitä kaikkein parasta, niin yleisesti ottaen matkalaisiin suhtauduttiin suopeasti. Me toki liikuttiin paikoissa, joissa turisteihin ollaan jo ainakin jollain tapaa totuttu, joten vastaanotto oli lähes poikkeuksetta hyvä. Lapsikortti toimi myös aika kivasti, ja vaalea tyttölapsi tuntui olevan aikamoinen vetonaula missä tahansa.

Ruokakulttuuri ei järin sykähdyttänyt, sillä liha eikä peruna kuulu niihin omiin suosikkeihini. Perinteinen romanialainen ruoka on aika raskasta ja viikon jälkeen tuntuikin siltä, ettei pieni detox-kuuri olisi pahitteeksi. Isoissa kaupungeissa toki valinnan varaa ja hyviäkin ravintoloita löytyy, mutta jos suosii paikallista, on vaihtoehdot hiukan yksipuolisia.

Yleisesti ottaen Romania oli kuitenkin ihan loistava matkakohde ja oikeastaan pitkästä aikaa sellainen maa, johon ihan tosissaan jollain tapaa rakastuin kovastikin. Luulen, että turismi kasvaa Romaniassa nyt kohisten, joten jos mielit vielä jotain hiukan eksoottista, suhteellisen edullista ja kohtalaisen matkan päässä olevaa matkakohdetta MENE ROMANIAAN! Saatat yllättyä siitä, kuinka kaunis ja monipuolinen maa on vastassa.

Uusimpiin juttuihin pääset nopeiten  käsiksi Blogit.fi -sivustolla, Bloglovinissa ja The Blogjunglessa.Voit käydä seuraamassa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä!