Liesjärven kansallispuisto jätti kylmäksi

Somerolta kajahtaa!

Jos vielä muutama vuosi takaperin joku olisi ehdottanut minulle Someroa viikonloppureissun kohteeksi, olisin näyttänyt kinnasta ja sivuuttanut ajatuksen oitis.

Miksikö? No enpä tiedä. Ja juurikin kai siksi, etten tiennyt.

En tiennyt, että Somerolta ja sen lähialueilta löytyisi ihania, innostavia ja kauniita luontokohteita. En varmasti myöskään tiennyt, että Somero on Helsingistä käsin lähellä. En tiennyt, että sinne ajaa vain reilun tunnin ja miksipä olisin tiennytkään. Eihän se kiinnostanut minua yhtään.

Somero valikoitui kai hieman sattumalta kohteeksemme ja oli pitkälti Hannelin käsialaa (kuten niin monet muutkin yhteiset retkemme tällä porukalla). Hannelilla varmaan oli haisu, että tältä alueelta löytyisi nähtävää, mutta minä menin vain perässä kun pyydettiin. Oma lähteminen  oli muutenkin vaakalaudalla pitkittyneen flunssan vuoksi.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli suunnata Kemiönsaareen, mutta se peruuntui surkean sääennusteen vuoksi. Telttaretki Kemiönsaaressa vaihtui (taas) mökkimajoitukseksi, mutta tällä kertaa emme valinneet luksusta kuten Päijänteen kansallispuistossa. Mökki oli perinteinen suomalainen kesämökki keskellä metsää hienolla rinnetontilla.

• Lue retkestämme Päijänteen kansallispuistoon: Kun toukokuinen telttaretki muuttui huvilamajoitukseksi – Viikonloppu Päijänteen kansallispuistossa ja Lehmonkärjen huviloilla

Viikonlopun agendana oli rauhallinen ulkoilu, hyvä seura ja tietenkin se klassinen irtiotto.

Liesjärven kansallispuisto jätti kylmäksi

Lauantain ensimmäinen retkikohde oli Liesjärven kansallispuisto, jonne Someron mökiltämme ajoi noin puolisen tuntia. Odottelin kansallispuistossa vierailua innolla, sillä Liesjärvi on läheisen sijaintinsa puolesta ollut listallani jo pidemmän aikaan.

Liesjärven kansallispuisto sijaitsee Hämeessä Tammelan kunnan alueella. Virallisia lähtöpaikkoja merkityille reiteille Liesjärvellä on kuusi: Pirttilahden, Kopinlahden, Lehdoksen, Sikomäen, Peukalolamminkankaan ja Korteniemen pysäköintialueet. Me valitsimme Korteniemen, sillä suunnitelmissa oli käydä katsastamassa Korteniemen perinnetila. Perinnetilalta lähtisi sopivan lyhyitä reittejä – tarkoituksenamme kun ei ollut patikoida kymmeniä kilometrejä vaan ennemminkin nautiskella sateiseta säästä ja retkieväistä

Tunnelma on seesteinen: vanhassa hellassa loimuaa tuli, menneen ajan tavarat, vaatteet ja huonekalut seisovat omilla paikoillaan ja hento tervainen tuoksu vie ajatukset 100 vuoden takaiseen elämään.

Reittejä Liesjärvellä on monia ja pisin rengasreitti on noin 5 kilometrin mittainen. Reittejä yhdistelemällä pystyy kansallispuiston alueella viettämään helposti pidemmänkin pätkän patikoiden ja telttaillen. Liesjärven reittiverkosto kuuluu myös 250 kilometrin mittaiseen Hämeen Ilvesreittiin, joten merkityt reitit eivät ahneimmallekaan patikoijalle lopu heti kesken. Liesjärveltä on muun muassa mahdollista patikoida vaikkapa läheiselle Torronsuolle.

Liesjärven kansallispuisto : Korteniemen sympaattinen perinnetila

Ensimmäinen kohteemme oli Korteniemen perinnetila aivan pysänköintialueen tuntumassa. Perinnetila on – noh – perinnetila. Pihalla nököttää sympaattinen pieni pirtti, jonka sisälle pääsee maksutta kurkkimaan 1910-luvun metsänvartijan elämänmenoa. Alueella kasvatetaan viljaa ja hyötykasveja, ja tilalla asustelee perinteisiä maatilan eläimiä.

Astelemme sadetta pakoon pirttiin. Tunnelma on seesteinen: vanhassa hellassa loimuaa tuli, menneen ajan tavarat, vaatteet ja huonekalut seisovat omilla paikoillaan ja hento tervainen tuoksu vie ajatukset 100 vuoden takaiseen elämään.

Kunnes pöydällä olevat muoviset eväsrasiat, ruoantähteillä koristellut astiat ja ravan vuoraamat nykyaikaiset ulkoiluvaatteet palauttavat tajunnan salamana takaisin 2020-luvulle. Kikattelemme tapojemme mukaan hetken tälle kontrastille ja ihmettelemme, onko joku oikeasti pysähtynyt hiukan pidemmäksikin aikaa majailemaan vanhan pirtin suojiin. Saamme vastauksen kuitenkin pian, sillä tilan ”emäntä” saapuu hyväntuulisena paikalle ja kertoo lämmittäneensä tupaa ja alhaalla pihalla olevaa savusaunaa isolle partiojoukolle.

Kävimme kurkkaamassa sisään pimeään rannalla nököttävään vanhaan savusaunaan, ja voi veljet se näytti tunnelmalliselta! Lempeä lämpö osui kasvoille kun kurkistin sisään. Katonrajaan johtavien tikapuiden päässä aukeaa lauteet löylyttelijöille. Saunaan mahtuu kerrallaan 8-10 henkilöä ja savusaunaa on mahdollista vuokrata yksityiskäyttöön.

Rannalla seisoo myös valtavan ylväs kuusipuu, jonka alle niskaan painava sadekaan ei yletä (olikohan se muuten edes kuusi..?). Mieleni alkaa harhailemaan edellisiltana katsomaani Totoro-elokuvaan: kukahan tämän puun sisällä mahtaa asustaa?

Pyörähdämme vielä tervehtimässä perinnetilan söpöjä eläimiä. Hevosia ja lehmiä emme nähneet, mutta lampaat lojuivat somissa kasoissaan omassa aitauksessa. Kanat, pikku tiput ja kukot kaakattivat kilpaa nuorten partiolaisten kanssa ja me yritimme mahtua sekaan. Nopeasti siirryimme syrjään ja jatkoimme matkaamme.

Viimeinen kuva Murhaaja omenavarkaissa on varastettu Toisiin maisemiin Hannelin kamerasta.

Vaikka mielestäni perinnetilat ovat aina samanlaisia, jopa ehkä tylsähköjä niitä useaan otteeseen kolunneelle, on tilojen perimmäinen tarkoitus kuitenkin tärkeä ja mielenkiintoinen. Ajatus siitä, että vanhaa perinnetietoa halutaan säilyttää ja kulttuurimaisemaa suojella, saa kunnioituksen taas näitäkin alueita kohtaan nousemaan hurjasti.

Liesjären kansallispuisto : Ahonnokan luontopolku ja maukas eväshetki

Valitsimme reitiksemme lyhyen Ahonnokan luontopolun (1,3km). Polku kulkee pitkälti metsän siimeksessä lukuun ottamatta pätkää, josta pystyy koukkaamaan rannalle. Maisemat ovat tuttua metsämaisemaa ja tässäpä tullaankin juuri siihen, miksi Liesjärvi jätti kylmäksi. Maisemista tuli pitkälti mieleen jo varsin tutuksi tulleet Nuuksion kansallispuisto tai Sipoonkorpi, joten kovinkaan paljoa en jaksanut ihmetellä ympäristöä. Saattaa toki olla omaa mielenköyhyyttäkin, mutta tällä kertaa en jaksanut sen kummemmin intoutua sammalmetsistä, kuusipuista ja metsäpoluista.

Reitiltä löytyy toki hieno levähdys- ja maisemapaikka, josta kyllä innoistun kovasti ja jonka nimeä luontopolkukin kantaa. Ahonnokan kalliolta on hienot maisemat Liesjärvelle ja levähdyspenkki tarjosi meille passelin eväshetken. Sillä kyllähän 1,3 kilometrin reitillä kunnon eväät pitää olla, vai mitä? Hannelin repusta löytyi kylmäsavulohta, pastaa, tomaatteja ja avokadoja. Ja tietenkin skumppapullo, jota ilman ei nykyään retkelle oikeastaan kannata edes lähteä. Skumppa kuuluu luontoon.

Vaikka Liesjärvi jättikin kylmäksi, uskon silti palaavani tänne vielä uudelleen. Näin lyhyen reitin perusteella ei liene järkevää tuomita paikkaa kokonaan, vaan ottaa se ennemminkin haasteena. Seuraavalla kerralla otan mukaani teltan tai riippumaton, ja tutustun alueeseen perinpohjaisesti. Katselin maastoa myös vähän sillä silmällä, että sienikori saattaisi täyttyä täällä aika rivakasti, joten kyllä minä täällä tekemistä keksisin. Ja täytyy kyllä sanoa, että metsä ylipäänsä innostaa minua enemmän merkittyjen reittien ulkopuolella. Siellä aistii paremmin metsän tunnelmaa ja mieli rauhoittuu aivan eri lailla. Liesjärvellä sienestys ja marjastus on sallittua.

Reittien varrelta löytyy myös telttailualue, laavu ja kota. Kansallispuiston alueelta on mahdollista saada käyttöönsä Metsähallituksen ylläpitämiä vuokratupia, joista ainakin toisen yhteydessä on myös saunatilat.

Matkamme jatkui Liesjärveltä Torronsuolle ja seuraavana päivänä Hyyppärän luontopolulle, mutta nämä ansaitsevat oman juttunsa.

Olisiko sinulla vinkata Liesjärven kauneinta reittiä tai kohdetta, jonka vuoksi kyseiseen kansallispuistoon kannattaisi ehdottomasti palata?

Käy seuraamassa Facebookissa ja Instagramissa.

PS: Mun Instagram-tilillä on meneillään arvonta, jossa voit voittaa 50€:n lahjakortin Aarni Woodin verkkokauppaan!! Arvonta suoritetaan 20.9.2020