Liesjärven kansallispuisto – uusintaottelu meloen ei edelleenkään valanut uskoa Liesjärveen

Liesjärven kansallispuisto. Voi sinua. Uskoin, että olisin voinut rakastua sinuun tällä erää. Uskoin, että saisit minut puolelleni, sillä viime kerralla katseissamme ei ollut rakkautta. Olisin halunnut uskoa, että läheisyydelläsi olisit voinut hurmata minut. Tutustuin sinuun polkuja pitkin, riippumatosta vilkuillen ja veden pinnalta ihastellen. Sanoit ei ja minä vastasin huutoosi. Ei niin ei.

Kun kesäkuisena lämpimänä viikonloppuna kurvasimme Kopinlahden parkkipaikalle, olin innoissani, sillä olin tullut ottamaan selvää siitä, saisiko Liesjärven kansallispuisto sydämeni sykähtelemään. Olin vakuuttunut siitä, että saisi.

Olimme Hannelin kanssa pakanneet riippumattoiluun ja retkievästelyyn sopivat varusteet reppuihin (ja sataan muuhunkin nyssäkkään!) ja suuntasimme Liesjärven kansallispuiston suositulle Savilahden telttailualueelle, jonne parkkipaikalta kertyi noin kilometrin patikka. Uskokaa pois. Kaikkien niiden tavaroiden ja hyttysmeren keskellä tuo kilometri tuntui kuin pidemmälläkin patikkaretkeltä.

Liesjärven kansallispuisto – Savilahden telttailualue

Kun saavuimme Savilahden telttailualueelle, vastassamme oli pienen metsäfestarin verran telttoja. Liesjärven erotti festivaaleista ainoastaan tunnelma, joka oli täällä huomattavasti rauhallisempi ja kaikin puolin seesteinen. Telttoja oli pystytetty kaikkiin ilmansuuntiin täyttäen joka ainoan pienen teltalle sopivan läntin, ja meillä oli itse asiassa vaikeuksia löytää riippumatoillemme mukavaa pistettä.

Lopulta löysimme meitä molempia miellyttävän sijainnin, josta oli mukava seurailla horisonttiin laskevaa aurinkoa.

Telttailualueelta löytyi kaikki tarpeellinen vaikka vähän pidempääkin leiriytymistä ajatellen. Tulipaikkoja olisi kuitenkin voinut olla kaksi näinkin isolla leirintäalueella, sillä illan tullen tulille oli kerääntynyt ihan mukava ihmismeri. Tiedä sitten mikä tilanne on ollut ennen koronaa, mutta ainakin nyt omaa makkaranpaistovuoroaan sai jonotella hyvän tovin.

100 retkireseptiä goes wild

Totta puhuen, eihän me mitään makkaroita paisteltu. Alussa mainitsemani tavaranpaljous johtui pitkälti siitä, että mukanamme oli jos jonkinmoista ruokakäpsäkkiä.

100 retkireseptiä-tilimme varjopuolista lienee se, että enää ruokakasseissa ei kulje ainoastaan välttämättömyydet vatsan täyttämiseen, vaan lähes poikkeuksetta reppu on täynnä tykötarpeita ruoanlaittoon viinivarastoa unohtamatta.

Mutta mikäpäs sen parempaa, kuin syödä hyvin ulkosalla! Minä en ainakaan keksi! Sen lisäksi, että ulkosalla herkuttelu on mitä parhainta, viriää hyvien retkieväiden läväyttämisestä pöydälle lähes poikkeuksetta myös mainiota keskusteluja muiden retkeilijöiden kanssa. Tälläkin kertaa 100 retkireseptiä sai aikaa positiivista hämmennystä, mutta myös hiukan ylenkatsovia kommentteja. ”Eihän tuo ole oikeaa retkiruokaa…”

Me olimme Hannelin kanssa yksissä tuumin eri mieltä.

Ruokailun jälkeen kävimme metsästämässä hienoja auringonlaskumaisemia kovasti kehutulla Kyynäränharjulla, mutta aurinko ehti jo piiloon meidän saavuttua perille. Odotukset olivat silti korkealla, sillä lähes joka suunnasta tuleet ylistävät kommentit ”Ihastut taatusti Liesjärveen, kun näet Kyynäränharjun!” kumisivat päässäni. Totuus oli kuitenkin se, etten ihastunut. Olihan se ihan kiva paikka, mutta minua se ei säväyttänyt edelleenkään sen vertaa, ettäkö voisin ylenpalttisesti hehkuttaa tätä kansallispuistoamme.

Melonta Liesjärvellä – Voisiko Liesjärvi sykähdyttää vesiltä käsin?

Riippumatossa ”nukutun” yön jälkeen heräsimme kellonsoittoon, sillä luvassa olisi aamusta alkava omatoiminen melontaretki. Vuokrasimme kajakit Erärenki-nimiseltä yrittäjältä ja päätimme ottaa selvää, mitä Liesjävellä olisi annettavaa vesiltä käsin.

Alkuperäinen ajatuksemme oli lähteä melomaan pidempi Turpoonjoen reitti, mutta huonohkon sääennusteen ja Hannelin vielä toipumassa olevan käden vuoksi jäimmekin melomaan Liesjärvelle. Kiersimme Isosaaret, jonka jälkeen lähdimme Korteniemen tilan suuntaan ja rantauduimme ruoanlaittopuuhiin pienelle hiekkarannalle, jonka Erärenki oli meille lähtöhetkellä vinkannut.

Melominen tuntui pienen alkukankeuden jälkeen mukavalta, joskin tekniikassa on vielä paljon hiomista. Ja mikä yllätti eniten oli se, kuinka paljon tavaraa yhteen kajakkiin saa ahdettua. Melontaretken tykötarpeet sujahtivat mukavasti kajakkeihin ja päivän päätteeksi käytiin vielä purkamassa Savilahden telttailualueelle jättämämme leiri. Rinkka, riippumattotavarat, ruokasäkit ja paljon muuta mahtuivat mainiosti kajakkeihin. Seuraavalle kajakkiretkelle otan tosin Hannelin nyssäkkätaktiikan käyttöön ja jätän rinkan kotiin…

Noh, sykähdyttikö se Liesjärvi sitten vesiltä käsin? Eipä oikeastaan. Vaikka melominen täällä olikin mukavaa ja seura mitä mainionta, ei sydämeni ruvennut läikähtelemään edelleenkään Liesjärvelle.

Enkä nyt kyynisellä suhtautumisellani tarkoita, etteikö Liesjärvellä olisi mitään annettavaa. Kauniista luonnostahan on aina ilo nauttia. Melominen ja patikoiminen täällä on helppo ja matalan kynnyksen vaihtoehto, mutta luultavasti suuntaan nenäni seuraavilla patikoilla toisiin kohteisiin. Melontareissu kauniissa jokimaisemissa tuntuisi myös houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Lue lisää Etelä-Suomen kansallispuistoista:

• Liesjärven kansallispuisto jätti kylmäksi
• Sipoonkorven kansallispuisto: syksyinen Kalkinpolttajanpolku
• Ihastuttava Torronsuo ja hämmästyttävä Hyyppärän luontopolku

---

SEURAA SOMESSA:

INSTAGRAM

FACEBOOK