fbpx
Menu

Nicaraguasta Costa Rican kauttaa kotiin

Matka Nicaraguasta Costa Ricaan alkoi mukavissa merkeissä. Lähdettiin matkaan muutaman huuruisen lepotunnin jälkeen. Edellisen illan rommiuhoilut kävivät yllättäen toteen, sillä valitsemamme hostelli kuhisi janoisia suomalaisia, saksalaisia ja kanadalaisia. Naukkailtiin muutamat rommikolat ja -gingerale drinkit ja lähdettiin sekalaisella seurakunnalla kuuntelemaan livebändiä lähikuppilaan. Illan vanhetessa ja useamman olutpullon jälkeen yltyi yhden jos toisen matkalaisen meno epämääräiseen hytkymiseen tanssilattialla. Kelloa sen kummemmin illan aikana kyttäilemättä kömmittiin aamun jo sarastaessa petiin ja noin 4 tunnin yöunien jälkeen otettiin taksi rajalle. Armoton istuminen sai alkaa.

Nicaraguan ja Costa Rican välinen rajan ylitys sujui kutakuinkin ongelmitta. Odotettavissa olevat pitkät jonot seisottivat meitä muutamaan otteeseen, mutta koska aikaa matkantekoon oli käytännössä puolitoista päivää, otettiin rennosti. Saatiin bussiliputkin ostettua nopeasti, mutta bussi osottautui jälleen kerran muuksi, mitä osattiin odottaa. 7 tuntia kovilla muovisilla bussinpenkillä ilman niskatukea väsyneenä krapulassa tuntui jälleen kerran luissaja ytimissä. Sitä saa mitä tilaa. Hammasta purren niska mutkalla hikoiltiin ja kiroiltiin kolmenkympin helteessä koko matka San Joseehen.

Saavuttiin pimeän tullen kaupunkiin ja suunnattiin viime kerrasta tuttuun hostelliin. Otettiin huone vastaan ja tajunta hämärän rajamailla talsittiin syömään, jonka jälkeen kömmittiin pehkuihin ja nukuttiin vähintään 12 tunnin yöunet.

Seuraavana päivänä jäljellä oli enää viimeiset tutkailut San Josessa. Imettiin muutama tunti auringon energiaa itseemme, jonka päätteeksi suunnattiin lentokentälle ja käännettiin nokka kohti Helsinki-Vantaata..toki Madridin ja Frankfurtin kautta.

Kokonaisuudessaan näistä Väli-Amerikan maista jäi jokseenkin laiha vaikutelma. Emme ehkä päässeet näkemään ja kokemaan semmoista kulttuuria, mitä  alunperin odotimme ja kielitaidon puute oli riesana koko matkan ajan, mikä karsi varmasti monta hienoa kokemusta.

Liekö väärä reittivalinta vai kulttuurien samankaltaisuus omaamme verrattuna, mutta täytyy myöntää, että itämainen kulttuuri ruokineen ja uskontoineen on lähempänä meidän sydäntä. Itse Meksikossa vuosia sitten käyneenä voin tosin lämpimin sydämin suositella sitä paljolti parempana vaihtoehtona, jos tänne päin maailmaa halajaa. Muista lähialueen maista ei kokemusta sitten olekaan ja Etelä-Amerikka on varmasti oma lukunsa.

Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen Costa Rican kaunis luonto ja Nicaraguan leppoisa elämäntyyli rikollisuuskuumotuksia lukuunottamatta. Nautinnollisin mielin monta näkökulmaa ja kokemusta rikkaampana palattiin turbulenssin siivittäminä takaisin kotopuoleen.

Puhakat hiljenee, mutta vain hetkeksi.. 😀



Käy seuraamassa Facebookissa ja Instagramissa.

No Comments

    Leave a Reply