Tammikuun loppupuolella on oiva aika kääntää katse tulevaan kevääseen. Kylvöaika alkaa olla käsillä ja valmistautuminen tulevan kevään viljelyksiin on syytä aloittaa pian. Myös villiyrttien ihmeellinen maailma avautuu nopeasti keväthankien sulettua.
Kevät tuo kylvöjen lisäksi mukanaan kiehtovan uuden maailman, maailman johon hurahdin täysin viime keväänä. Maailman, johon talven aikana on joutunut ottamaan etäisyyttä tahtomattaan, ja jota olen odottanut innolla multasormet malttamattomasti syyhyten syksystä lähtien. Tuo ihana villiyrttien maaginen maailma.
Maailma pysähtyi ja minä pysähdyin sen mukana. Ainakin henkisesti.
Kevät toi viime vuonna mukanaan harmillisesti koronan. Se toi kuitenkin myös paljon hyvää sisältöä omaan elämääni. Se toi elämääni villiyrtit ja keräilyn, luonnossa liikkumisen ja luonnon hyödyntämisen. Se tutustutti minut luontoon taas aivan uudella tavalla ja siitä olen erityisen kiitollinen. Maailma pysähtyi ja minä pysähdyin sen mukana. Ainakin henkisesti.
Ennen varsinaista sekoamistani villiyrttien maailmaan, kävin Helsinki Wild Foodsin järjestämällä villiyrttikurssilla Helsingin Keskuspuistossa. Olin äimistynyt siitä, kuinka niin paljon, niin hyvää ja niin tuttuja kasveja voi otta hyötykäyttöön omassa kotikeittiössään. Ja kaikki vain muutaman askeleen päässä kotiovesta
En olisi kuuna päivänä uskonut villiyrttien keräämisen olevan näin mutkatonta.
Maitohorsman versot – ensimmäinen ystäväni villiyrttien maailmasta
Jokainen tunnistaa tuon Irwinin kappaleesta tutun rentunruusun pihapiiristään. Suipot lehdet ja purppuranväriset kukat levittäytyvät joskus jopa riesaksi asti pihapenkereille, mutta tiesitkö, että kasvia pystyy hyödyntämään myös ravinnoksi koko kasvukauden ajan?
Parhaimmillaan maitohorsma on alkukesästä (touko-heinäkuu). Heti kun kasvi puskee itsensä maasta ohuen tankoparsan tavoin ja kasvaa noin 10 senttimetrin mittaiseksi versoksi, kannatta rynnätä pelipaikoille ja käydä poimimassa ne talteen. Versoissa on paljon C-vitamiinia ja nuoret kasvit maistuvat miellyttävän miedoilta.
Purppuransävyistä pehmeää parsaa muistuttava kasvi on maukas ja sitä voi hyödyntää juurikin parsan tavoin. Itse paistelin sitä pannulla pitkin alkukesää ja käytin muiden villiyrttien joukossa salaateissa.
Nuorta maitohorsmanversoa ei tule sekoittaa ranta-alpin versoon, joka on näöltään hyvinkin samanlainen. Ranta-alpi ja maitohorsma voivat lisäksi kasvaa täysin vierekkäin, ja näin ollen sekoittamisen mahdollisuus on suuri.
Parhaiten maitohorsman erottaa ranta-alpista hennoista varteen kietoutuneista lehdistä. Maitohorsmassa lehdet ovat kiinnittyneet varteen kierteisesti kun taas ranta-alpissa lehdet ovat pareittain. Ranta-alpi ei ole varsinaisesti myrkyllinen, mutta maultaan huomattavan kitkerä.
Vuohenputkesta puhtia lenkkipoluille – villiyrttien kuningas


Kun kevät koittaa, unohda salaatit, rucolat ja muut pupunruoat. Tutustu sen sijaan vuohenputkeen, tuohon villiyrttien kuninkaaseen!
Kuningas – jopa itsevaltia – se on ensinnäkin siksi, että kun vuohenputkikasvusto lähtee leviämään, sitä ei tahdo pysäyttää mikään. Se on kuningas myös sen vuoksi, että se maistuu todella hyvältä ja tuoksuukin ihanalta – miedosti porkkanalta. Eikä pidä vähätellä kasvin ravintoarvojakaan: vuohenputki sisältää hyvän määrän muun muassa magnesiumia, rautaa, kalsiumia ja c-vitamiinia.
Ja koska vuohenputki sisältää runsaasti magnesiumia, niin tässäpä oiva vinkki: kun lenkkipolulla iskee jokaiselle juoksijalle tuttu pohjekramppi, etsi lähin vuohenputkikasvusto, heitä nassuun muutama nuori verso vuohenputkea ja jatka matkaa. Eiköhän se kramppi siitä hiljalleen helpota!
Vuohenputki kannattaa opetella tunnistamaan ennen keräämistä huolella, sillä kasvilla on myrkyllisiä näköislajeja ja ne saattavat kasvaa jopa samalla alueella. Kerran kun opettelet vuohenputken tunnistuksen, on se jatkossakin melko helppoa, vaikka täytyy kyllä sanoa, että vaikka viime vuonna vuohenputkea tuli mussutettua litratolkulla, olin loppukesästä edelleen hiukan epävarma tunnistuksen suhteen.
Vuohenputkea olen käyttänyt monin eri tavoin. Käytin sitä salaatissa koko kesän ajan ja lisäksi tein siitä muun muassa aivan tajuttoman hyvää piirakkaa. Piirakan resepti tulee varmasti myöhemmin tänne.
Melkeinpä suosittelisin käymään vähintään villiyrttien alkeiskurssin, ennen kuin lähdet keräämään vuohenputkea tai ylipäänsä luonnosta mitään, mistä et ole täysin varma. Jos kuitenkin haluat olla oma-aloitteinen, käy lukemassa ensin kirjallisuutta ja tutustumassa huolellisesti kuviin. Luontoportti ja erilaisen sosiaalisen median kanavat ovat varsin hyviä väyliä tunnistuksen opetteluun.
Nokkonen – siitä suomalaiset lapset eivät kamalasti tykkää, mutta aikuisten kannattaisi opetella
Nokkonen kuuluu ehdottomasti myös kevään ensimmäisiin villiyrtteihin, joita täytyy rynnätä keräämään heti ensimmäisten auringonsäteiden aikaan.
Vaikka nokkonen on aiheuttanut monet lapsuudentraumat, suhteemme lämpeni viime kesän aikana ihastuksesta pyytteettömän rakkauden tasolle. Alkukesästä poimin nuoria versoja minkä kerkesin ja loppukesästä kävin kaapimassa nokkosensiemeniä, joita mussuttelin pitkälle syksyyn rahkani koristeena. Ryöppäsin ja kuivasin nokkosta ja käytin sitä muun muassa sämpylöissä ja pannukakussa.
Nokkonen on varmasti helpoin kasvi villiyrttiharrastuksen aloittamiseen, sillä sen tunnistamisessa ei käytännössä voi erehtyä. Paitsi että viime vuonna Instagramin stooreissa tein seuraajilleni tunnistustehtävän valkopeipin ja nokkosen välillä, ja hajontaakin tuli jonkin verran. Joten tarkkana pitää olla aina!
Nokkonen taipuu vaikka mihin. Mitä nuorempi verso, sen parempi, sillä nuoret versot voidaan hyvin käyttää vaikka kokonaisina. Vanhemmista kasveista käytetään pelkät lehdet, joten se vaatii jo hieman enemmän työtä erotella lehdet puisevasta varresta.
Nokkonen on ravintoarvoiltaankin aivan mahtava esimerkiksi pinaattiin verrattuna, sillä siinä on monin verroin mm. rautaa ja C-vitamiinia. Lisäksi nokkosen siemet ovat jumalaista superfoodia. Niitä voi käyttää monipuolisesti ja ne sisältävät runsaasti E-vitamiinia ja hyviä rasvahappoja.
Villiyrttiharrastus on kiinnostavaa, herkullista ja opettavaista. Erityisen paljon minua alkoi viehättämään siinä se, kuinka erilailla aloin näkemään oman elinympäristöni. Rikkaruohot saivat aivan uuden merkityksen.
Villiyrttiharrastus ei vaadi oikeastaan mitään muuta kuin halun oppia uutta ja hieman pitkäjänteisyyttä. Ennen kaikkea, se on harrastuksena kaikille tasavertainen.
Voita lahjakortti villiyrtti- tai sienikurssille!
Arvonta on toteutettu yhteistyössä Anna Nyman ja Helsinki Wild Woods
Uuden blogini kunniaksi ajattelin pistää arvonnan pystyy! Arvonnassa voit voittaa lahjakortin Anna Nymanin järjestämälle villiyrtti- tai sienikurssille. Kursseja pääset katselemaan täältä. Sienikurssit tulevat näkyville keväällä.
Arvontaan osallistut kommentoimalla tätä postausta.
Anna kommentteja, vinkkejä tai julkaisuideoita uuteen blogiini tai heitä vaikka vaan hyvän mielen terveiset! Voit myös kertoa, jos sinulla on kokemusta villiyrttien käytöstä tai keräilystä.
Kursseilla samoillaan lähiluonnossa ja opitaan keräämään, tunnistamaan ja käyttämään suomalaisen luonnon tarjoilemaa superruokaa. …. Makumatkan lisäksi tutustumme suomalaisten kansantarujen kiehtovaan maailmaan .
Anna Nyman
Tuplaa mahdollisuutesi osallistumalla arvontaa myös Instagramissa! Arvonta suoritetaan 12.2.2021! Voittajaan ollaan yhteydessä sähköpostitse 🙂
SEURAA SOMESSA:
6 Comments
Hanneli
5 helmikuun, 2021 at 5:17 amBlogi on upea! Mä voisin pikkuhiljaa alkaa selättämään sieniongelmani, siis sen etten koskaan löydä niitä, joten toi sienikurssi olis mulle hyvä.
Outi P | Nattura
5 helmikuun, 2021 at 8:03 pmToivotaan ratkaisua sieniongelmiin asap! 😀
Kirsi
5 helmikuun, 2021 at 9:28 pmNokkonen ja maitohorsma ovat tuttuja. Toiveena olisi tutustua vuohenputkeen ja kenties vielä johonkin neljänteen (ja viidenteen) villiherkkuun.
Suvi Jauhiainen
6 helmikuun, 2021 at 6:25 amMinua kiinnostaa kovasti villiyrtit. Olisipa ihana päästä villiyrtti retkelle ja saada lisää tietoa villiyrteistä. Tykkäsin blogista , kiitos siitä ☺️👍🏼
Nina Nasila
11 helmikuun, 2021 at 7:16 amTuo maitohorsma ja nokkonen on jo minulla käytössä. Toki opittavaa on niistäkin vielä paljon.
Helmi
12 helmikuun, 2021 at 5:35 pmVilliyrttiretki kiinnostais kovin! Vasta nokkosta on tullut itse kerättyä.