Tropiikki pamahti heti vasten kasvoja kun astuttiin ulos lentokentältä . Ilmankosteus huiteli 80-90% välimaastossa ja lämpötila oli noin 30 astetta. Hikikarpalot nousivat välittömästi otsalle, eikä asiaa helpottanut selässä keikkuva 15 kilon rinkka. Oltiin saavuttu Kuala Lumpuriin.
Kathmandu
Toiseksi viimeisenä päivänä Kathmandussa käytiin tosiaan vielä meidän oppaan luona syömässä sen vaimon kokkaamaa dhal bhatia. 3 henkinen perhe asui noin 25-30 neliön asunnossa ja ”keittiö” oli erotettu katosta roikkuvalla verholla. Todella vaatimattomasti siis, vaikka kävi ilmi, että perhe kuuluu johonkin korkeammista kastiluokista. Mun oli tarkoitus seurailla kokkailujen etenemistä , jotta osaisin valmistaa itse kotona dhal bhatia, mutta koska vaimo ei puhunut liiemmin englantia, tunsin oloni jokseenkin tukalaksi seisoessani ja kurkkiessani sen selän takana. Jäi kuvasarjat siis ottamatta ja reseptit hankkimatta, mutta yritin jälkeenpäin vähän udella tarvittavia ainesosia.
Marko sai heti uuden kaverin, kun niiden 6 vuotias poika alkoi esittelemään sille yhtä ainoista leluistaan.Se oli pieni muovihelikopteri, jonka siipiosa lähti itsestään ilmaan kun sen kieritti paikoilleen ja päästi irti. Sitä leikittiin ehkä puoli tuntia, kunnes esiin kaivettiin uuden karhea pingissetti. Pingiksen jälkeen oli vesipyssyn vuoro. Mutta illan paras lelu oli ehdottomasti Markon Samsung. Poika osoitti puhelinta ja huusi ”Angry Birds!” Ei ollut Angry Birdsiä, mutta mieluinen peli löytyi ja jätkä hiljentyi pelailemaan melkeen koko illaksi Markon avustuksella. Angry Birds on tosiaan vallannut ilmeisesti koko Aasian. Täällä myydään ties mitä tuotekrääsää ja näinpä yhdellä lapsella Angry Birds tatuoinninkin. No, onneksi se taisi olla kuitenkin vaan siirtokuva. Ällistyttävää perheen pojassa oli se, että se ymmärsi jo jonkun verran englantiakin. Koulut aloitetaan jo kuulema 3-4 vuotiaana.
Ruoka oli superhyvää, ja ruoan päätteeksi tarjosin Suomesta ostamaa salmiakkia jälkiruoaksi. Vanhemmilla tuntui karkit pyörivän vähän kauemmin suussa, mutta poika veteli namut napaansa alta aika yksikön ja pyysi lisääkin. Päätettiin siis jättää koko rasia sinne. Onneksi meillä sentään oli tarjota jotain, sillä oltiin täysin unohdettu hankkia mitään ”tuomisia”. Ilta alkoi pimenemää ja alettiin suunnata kohti hotellia.
Seuraava päivä Kathmandussa oli viimeinen ja kulutettiin se shoppaillen ja olutta juoden. Illaksi oltiin sovittu viini+jakkijuusto iltamat saksalaisten tyttöjen kanssa meidän viimeisen illan kunniaksi. Vaikka seuraavana päivänä oli tiedossa neljän tunnin lento, oli riski otettava.
Olen näet jokaisen pelkotila-ahdistus-paniikki-tärinä-lennon jälkeen vannonut, etten lennä enää koskaan pienimmässäkään krapulassa, mutta tulipahan ne lupaukset jälleen kerran rikottua. Onneksi oltiin jo sängyssä kohtalaisen ajoissa ja lentolähti vasta puolenpäivän aikoihin, joten olo oli aamulla ihan siedettävä.
Lento Kathmandusta Kuala Lumpuriin
Kathmandusta lähdettäessä maisemat olivat aika ällistyttäviä kun lumihuippuiset vuoret jäivät taakse. Lennettiin Malaysia Airlinella ja voin lämpimästi suositella kaikille. Samoin kuin Turkish Airlinella, oli jokaisella matkustajalla oma viihdekeskus, josta pystyi kuuntelemaan musiikkia ja katsoa elokuvia. Se helpotti ainakin hetkittäin mun paniikkia. Meillä oli paikat aivan viimeisessä rivissä, joten pienetkin ilmakuopat tuntuivat aika voimakkaasti. Lisäksi turbulenssia oli kohtalaisen paljon, ja loppulento lennettiin sankan mustan pilven sisällä. Oli laitettava ikkunaluukku kiinni ja musiikit täysille. Kädet oli hiestä märät kun kone laskeutui.
Meillä ei ollut mitään hotellia varattu tai liiemmin katseltuna valmiiksi Kuala Lumpurista, joten melko mutu-tuntumalla mentiin. Otettiin lentokenttäjuna kohti Chinatownia, jossa kuuleman mukaan oli useita edullisempia majoitusvaihtoehtoja. Lentokenttäjunassa aivan tyhjästä tupsati meitä jonkun verran vanhenmpi mieshenkilö kertomaan yhtäkkiä miten päästään milläkin minnekin ja mitä kulkuvälineitä kannattaa käyttää. Näytettiin kuulema budjettimatkaajilta ja halvempi vaihtoehto olisi ollut ottaa taksi. Ehkei meidän budjetti kuitenkaan kaadu yhteen junamatkaan, mutta melko hyvä tuuri meillä taas kävi. Saatiin aika arvokasta tietoa ja juuri sitä mitä kaivattiinkin. 🙂
Saavuttin Chinatowniin ja otettiin yksi ensimmäisistä guesthouseista (Oasis guesthouse), joka eteen tuli. Melkoiselta rotanloukulta se näytti heti ensisilmäyksellä, mutta koska kello oli jo paljon eikä huvittanut enää kierrellä reppu selässä pimeillä kaduilla, otettiin huone vastaan. Hinta oli jotain 65 RM (4RM=1€) ja meidän onneksemme huoneessa oli ilmastointi.Asetuttiin huoneeseen ja viimekertaisten luteiden pelossa syynättiin sänky perinpohjaisesti. Tai niin ainakin luultiin. Hetkeä myöhemmin oli sängyllä luteen näköinen ötökkä, joka osoittautui onneksemme ei-luteeksi. Poistettin se (itseasiassa ei tarkoituksenmukaisesti) tästä maailmasta ja toivottiin, ettei lisää ilmaantuisi. No, kesti noin minuutti kunnes sägyllä vilisti muutaman sentin mittainen torakka. KäÄK!! Se niistä yöunista ja huone aamulla vaihtoon. Löydettiin heti siistimmän oloinen paikka (Razzy’s guesthouse) ja nyt ympäristö näyttää luotettavammalta. Tosin tropiikissa ollaan, joten ötököiltä ei varmastikaan voi välttyä.
Ja tänään viimeistään tajuttiin, että ollaan saavuttu ruokataivaaseen. Ruokaa on aivan mielettömästi tarjolla ja aika pienellä rahalla. Chinatown on täynnä kadulle levittyviä ruokapaikkoja. Tänään eksyttiin keskustan ostoskeskukseen (Kuala Lumpur City Center), josta löydettiin yläkerrasta yksi kerros täynnä erilaisia ruokapaikkoja. Halleluja sentään! Täällä ihmiset elää yltäkylläisyydessä. Aikamoinen kontrasti muutenkin Nepaliin verrattuna. Kaupunki on täynnä toisiaan isompia ostoskeskuksia ja rakunnukset hipovat (ainakin mun mittakaavassa) taivasta. Raha loistaa. Ja Marko löysi kuulema senkunti sitten omanlaisensa ostoskeskuksen: seitsemän kerrosta elektroniikkaa 😀 Mä taidan jäädä ulkopuolelle ottamaan tuopin jos toisen sillä aikaa!
Kolme yötä Kuala Lumpuria siis vielä edessä, jonka jälkeen suunnataan kohti saaria. Oltiin menossa Pulau Perhentianille, mutta koska nyt sattuu juuri olemaan joku lomaviikko, on lähes kaikki paikat siellä täynnä. Bongattiin toinen pienempi ja koskemattomampi saari, Pulau Kapas, josta varattiin huone muutamaksi yöksi.
Nyt toivotan meille ötökätöntä ja viileää yötä!
Käy seuraamassa Facebookissa ja Instagramissa.
No Comments