Gdansk, pieni viehättävä vanha kaupunki kauniine rakennuksineen antaa ihmettelemisen aihetta moneen makuun. Kävellen kaupungin ottaa haltuun jo melko hyvin päivässä ja vanhan kaupungin autottomuus tarjoaa tähän hyvät edelletykset. Kaduilla voi huoletta vaellella katse liimautuneena talojen pieniin yksityiskohtiin pelkäämättä tulleensa jyrätyksi. Vaikken arkkitehtuurista ymmärrä tuon taivaallista voisin kuvitella, että rakennukset täällä kiinnostaisivat asiaan perehtyneitä.
Jännitys yksin matkustamisesta katosi jo ensimetreillä. Pienen sähläyksen saattelemana pääsin Onnibussilla Helsingistä Turkuun ja siitä edelleen lentokentälle. Sääolosuhteiden vuoksi päädyin ottamaan Turun Caribialta taksin lentokentälle, vaikka kahden bussin yhdistelmällä olisin säästänyt noin 20 euroa.
Gdanskiin saavuttuani ennakkoluulot paikallisten töykeydestä ja huonosta englanninkielen taidosta kariutuivat hetimiten. Pyörin tovin sormi suussa huonon karttani kanssa bussin jättäessä minut keskelle kaupunkia, kunnes apuun riensi kielitaidoton vanhempi herrasmies. Hänen avustuksellaan vetelin matkalaukkuni oikeaan osoitteeseen ja kotiuduin ennakkoon varaamaani hostelliin. Hostellin avulias nainen esitteli minulle kaupungin kartan ja saatteli minut pedilleni.
Hämärän tullen astelin joulumarkkinoille, josta sain kaipaamaani joulutunnelmaa. Hehkuviinin ja joululeivonnaisten tuoksut kantautuivat sieraimiini, joten päätin iskeä kynteni niihin hetimiten. Pienessä tihkusateessa nautiskelin kupin lämmintä viintä puukatoksen alla.
Markkinat olivat kaupungin henkeen pieneen tilaan rakennettu ja tunnelmaa loivat asiaan kuuluvat jouluvalot. Voisin verratta markkinoita Helsingin Tuomaan markkinoihin, joskin myyntikulttuuri on aavistuksen vapaampi keskieurooppalaiseen tyylliin. Tekstiileiden ja elintarvikkeiden lisäksi myynnissä oli erilaisia viinejä, joihin olisin niin mielelläni pistänyt rahani, mutta tiukkojen matkatavararajoitusten vuoksi jouduin jättämään houkuttelevat viinit paikallisten ostettaviksi. Lapasista, töppösistä ja jouluvaloista ei harmillisesti löytynyt mitään mieluista ostettavaa, mutta suklaapuoti veti oudosti puoleensa.
Gdanskin vanha kaupunki on niin kompakti, että yhdessä vuorokaudessa sen ottaa helposti haltuunsa. Kolme päivää meripihkaputiikkeja ja taloja ihaillen tuntuu siis melko pitkältä ajalta, mutta onneksi noin 15 minuutin junamatkan päässä on kaupunkiin kuuluva Sopot, joka on kuuleman mukaan käymisen arvoinen. Gdanskin ravintoloissa tai kahviloissa ei tosin ole valittamisen aihetta ja niissä riittää tutustumisen aihetta kerrakseen. Ruoka on ollut hyvää, ravintoloita on paljon ja hintataso on aikalailla puolet kotimaahan verrattuna. Huomenna suuntaan tieni siis Sopotiin. Gdansk on nyt nähty! ☺
Käy seuraamassa Facebookissa ja Instagramissa.
No Comments
Noora
18 joulukuun, 2015 at 10:44 pmGdansk on niin ihana! Kävin siellä vuosi sitten loppukesästä ja rakastuin kaupunkiin. Se on niin kaunis. Mulla ei ollut ennakkoon mitään käsitystä Puolan menosta, kuvittelin just että maa on masentunut ja harmaa betoniklöntti, mutta ihmiset oli ystävällisiä ja puhuivat hyvää englantia. Lisäksi ruoka oli mahtavaa. Sopotissa tuli käytyä päiväseltään. Kesällä siellä oli mukavaa käveleskellä pitkin rantaviivaa ja puistoja. En tiedä sitten mitä sillä on talvella antaa (paitsi se kuuluisa molo-laituri :D), toivottavasti joulumarkkinoita sielläkin, ettei ihan tylsäksi käy 🙂
Outi
18 joulukuun, 2015 at 10:57 pmViehättävä paikka tämä on todellakin, siitä ei pääse mihinkään! ☺ Ei taida joulumarkkinoita Sopotista löytyä, mutta varmaan kivoja kuppiloita vähintään, missä pistäytyä, ja sitä moloa ajattelin ainakin käydä tirkistelemässä ?