Italia Toscana. Pikaiset reissukuulumiset 2 viikon Italian reissun jälkeen! Palattiin tänään aamupäivästä Suomeen. Tunnelma on seesteinen, onnellinen ja aivan hirvittävän väsynyt. Italia ylitti kaikki odotukset moninkertaisesti. Sanoin ennen matkaa, että vaikka rakkauteni Espanjaan on valtava, annan itselleni luvan rakastua myös Italiaan. Kiitos tästä luvasta, sillä Italia oli aivan huikea ja hyppää omassa arvojärjestyksessäni ihan kirkkaasti kärkikahinoihin Espanjan kanssa.
Kaksi viikkoa reissaamista on sitten vuoden 2014 pisin aika tien päällä ja täytyy kyllä sanoa, että tällä kertaa en olisi jaksanutkaan pidempään. Oli aivan ihana palata kotiin ja nyt tuntuu siltä, että jo heti viikonloppuna jatkuvat työt tuntuvat jopa lomalta. Vaikka nautinkin aivan suunnattomasti uusien paikkojen tutkimisesta ja rakastan sitä tunnetta, kun auto starttaa liikkeelle ja upeat maisemat alkavat vilistä silmissä, niin tällä kertaa aloin tuntemaan aika ajoin isoakin reissuväsymystä ja koti-ikävää. Osa syy tähän oli toki lapsen kipuilut läpi koko reissun, jotka rajoittivat jonkin verran meidän tekemisiä ja pitivät ajoittain todella väsyneinä huonojen yöunien ja rankkojen matkustuspäivien vuoksi.
Mutta väsymyksestä viis. Nyt ollaan kotona ja nyt voi levätä. Sillä vaikka koko perhe väsynyt olikin, niin voi herranjestas tuota Italiaa!
Mykivästä, maukas, kaunis, hengästyttävä, värikäs, jännittävä ja kerrassaan upea!

Cinque Terren upeat värit
Italia Toscana – Toscanan maaseutu. Ei sille voinut kuin huokailla. Kumpuileva maasto täynnä viinirypäleistä notkeina kiemurtelevia viiniköynnöksiä, hopeana hohtavia oliivipuita ja valtavia viikunapuita, joiden makeat viikunat veivät kielen mennessään.
Apenniinien jylhät vuoret, joita ei etukäteen tiedetty menevämme edes katselemaan, mutta jonne eksyttiin puolivahingossa. Reitti halki vuoriston oli aivan kirjaimellisesti henkeäsalpaava. Pysähdyimme pienelle tasanteelle, jota ympäröi korkealle pilvien peittoon kohoavat vuorenhuiput, ja jolta alas kurkistaessa nousi pala kurkkuun. Jännitti ja huimasi. Henki salpaantui.
Tai nuo lukemattomat keskiaikaiset kaupungit, joiden porteista sisään kävellessä tuntui, kuin olisi hypännyt vuosisatoja ajassa taaksepäin. Pieniä kujia, mukulakivikatuja, korkeita nousuja, koristeellisia katedraaleja, hienoja yksityiskohdin koristeltuja taloja ja monen sukupolven verran mielenkiintoista historiaa. Ja kun tämä kaikki on rakennettu korkealle kukkulalle, on satumainen miljöö valmis, unohtamatta maisemia, joiden katseluun alas kaupungista olisi voinut käyttää tunteja.
Mutta entäs tuo ruoka? Pizzaa syötiin urakalla, pastaa päivittäin ja risottoakin upposi. Mereneläviäkin maisteltiin ja oma mielipiteeni on, että tämä osa italialaisesta ruoasta on sitä parhautta. Viiniä litkittiin litratolkulla ja olutkin maistui. Vaan hiukan yllätin itseni, sillä minulle ei italialainen ruoka tuottanut mitään valtavia ruokaorgasmeja. Tai olihan se hyvää, mutta omaan suuhuni liian raskasta, kasvisvaihtoehtojen löytäminen oli väliin vaikeaa ja jo hyvissä ajoin ennen loppusuoraa aloin tuntemaan, kuinka se valtava määrä suolaa ja vehnäjauhoa aloi hiljalleen turvottamaan joka ikistä solua kropassani. Alleviivaan vielä, että viinillä ei ollut osuutta asiaan.
Viinistä puheenollen, löysin uuden lempidrinkkini. Aperol spritz, tuo hiljattain Suomenkin terassivalikoimaan eksynyt, itselle ennen reissua vielä tuntematon drinkki hiipi suuhuni ensimmäistä kertaa Firenzen syrjäisellä terassilla kuin kielletty hedelmä. Ja sen jälkeen se olikin sitten menoa. Sopivasti happamuutta, mukavasti makeutta, ihanan raikas ja väriltään houkutteleva. Oi ihana spritz! Tulethan vielä takaisin!
Tässä pieni ensipuraisu Italiasta. Italia oli kerrassaan huumaava, ja tämän jälkeen ymmärrän niin paljon paremmin niitä, jotka hurahtavat Italiaan ja reissaavat sinne kerta toisensa jälkeen uudelleen.
Tästä reissusta riittää muisteltavaa pitkälle talveen jahka saan purettua aivojeni sisällön ja kamerani muistikortin!
Lue lisää reissusta:
SEURAA SOMESSA:
22 Comments
Tuomas
15 syyskuun, 2018 at 12:46 amKirjoitit Appalakeista, tarkoitit varmaan Apenniineja.
Outi
15 syyskuun, 2018 at 7:48 amHaha, no niinpä tarkoitin! Puuh. Reissuväsymys. 😀
Janni / Lentopelko
15 syyskuun, 2018 at 6:12 amTää teidän reissu kuulostaa niin ihanalta ? instan stooreissa oonkin seurannut ahkerasti. Italiaan pitäisi lähteä itsekin uudestaan, syömään pizzaa ja tutkimaan keskiaikaisia kaupunkeja!
Outi
15 syyskuun, 2018 at 4:00 pmItalia on kyllä aivan uskomaton! Ja reissu oli kyllä aivan huippu väsymyksestä huolimatta ???? Ja kuinka vähän mekin parissa viikossa ehdittiin näkemää.. Italia kun on niin valtava maa ja äärettömän kiehtova, että se vaatii aikaa ja paljon! Takaisin on päästävä
Stacy Siivonen
17 syyskuun, 2018 at 8:13 amTiedän tunteen, siksi minun on vaikea ymmärtää niitä, jotka ovat reissussa pitkään tai lähtevät maailmanympärikeikalle. Joskus tuossa viime kesänä rupesi tulemaan reissuväsymys täällä härmässä, kun nyt vuodenajat ovat sellaiset, että yksi on kunnollinen reissaamiseen ja muut, muut ovat vähemmän kunnollisia ja kun vielä oli hyvä kesä, niin reissussa tuli oltua kyllästymiseen asti. Loput ajasta pitää sitten säästellä itseään.
Outi
17 syyskuun, 2018 at 9:36 pmMulle tuo reissuväsymys oli taas jollain tapaa uutta. Vaikka usein sitä vähän saattaa väsähtääkin paikasta toiseen rimpuiluun, niin tuollaista reissuväsymystä en ole kokenut muuta kuin 3,5 kuukauden reissulla Aasiassa ja silloinkin vain ihan loppumetreillä. Olen aina luullut olevani pitkien reissujen ystävä ja nyt mietinkin, että näinkö sitä ihminen muuttuu huomaamattaan?
Anna | TÄMÄ MATKA
17 syyskuun, 2018 at 9:59 amItaliassa riittää kyllä tutkittavaa. meillä on tapana mennä Italiaan ainakin kerran vuodessa ja tutustua johonkin maakuntaan tarkemmin. Tänä vuonna se oli Puglia (Apulia), ja ei kyllä pettänyt!
Outi
17 syyskuun, 2018 at 9:37 pmVoin hyvin kuvitella, kuinka Italia vetää puoleensa kerran kerran jälkeen. Kuulostaa hyvältä tyyliltä tutkia Italiaa tuo maakunta kerrallaan. Kaksi viikkoa Toscanan alueella oli riittävästi. Viikko olisi jäänyt ehkä hiukan tyngäksi. Seuraavaksi haaveissa olisi Dolomiitit.
Sofia / Project Forever
17 syyskuun, 2018 at 2:24 pmItalia on yksi minunkin lempikohteista! Tähän mennessä on tullut nähtyä Rooma moneen kertaan, viimeksi tehtiin junatrip Firenzen, Cinque Terren ja Venetsian kautta. Cinque Terre on ehkä lempikohteeni koko Italiassa! Dolomiitit haluaisin vielä kokea, samoin suunnitelmissa lähivuosille on myös junaseikkailu Sisiliasta Etelä-Italiaan.
Outi
17 syyskuun, 2018 at 9:38 pmOi kuulostaapa mehukkaalta idealta tuo junaseikkailu! Ja mä olen myös koko Italian reissun, ennen sitä ja sen jälkeenkin suu vaahdossa vouhottanut Dolomiiteista. Sinne on vaan aivan pakko päästä joskus!
Anni | Rajatapaukset
17 syyskuun, 2018 at 5:51 pmIhanaa, kävitte Sienassa! Pari vuotta sitten tutkittiin Toscanaa viikon verran ja Siena oli ihan mun suosikkini vaikka hirveän monta ihanaa paikkaahan sieltä kyllä löytyy <3
Outi
17 syyskuun, 2018 at 9:39 pmSiena oli kiva, mutta minä petyin siihen. Harmittaa, koska olisin niin kovasti halunnut tykätä siinä enemmän!! Sen sijaan Sienan jälkeen paluumatkalla Roomaan pyörähdettiin pienessä Sienan tapaisessa kukkulakaupungissa Montepulcianossa ja se vei mun sydämen! Sinne on päästävä uudelleen ajan kanssa.
Sonja | FIFTYFIFTY
21 syyskuun, 2018 at 4:14 pmAperol spritz! Toimii aina! 😀 Ja Italia on kyllä ihana mielettömän ihana, Toscana on yksi isoimmista unelmista Dolomiittien, Gardajärven , Amalfin ja Cinque Terren lisäksi. Espanja taasen on mulle paljon tuntemattomampi. 🙂
Outi
21 syyskuun, 2018 at 11:00 pmDolomiitit on mullakin ihan kärjessä seuraavissa unelmissa. Sen sijaan Cinque Terrestä en saanut ehkä ihan niin paljon irti mitä olisin halunnut. Mutta se olisi vaatinut aikaa enemmän, patikointia, tutkimista alueen luontoon ja kävelyreitteihin.
Jonnahah / Allergic to Kiwi
22 syyskuun, 2018 at 10:41 amHienoja tunnelmia, Italia on kyllä ihana!
Outi
22 syyskuun, 2018 at 10:47 amItalia on ihan super!
Emilia
22 syyskuun, 2018 at 10:52 amIhana Italia, siellä riittää tutkailtavaa! Itsekin join reilu kolme vuotta sitten useita Aperol Apritzejä Italiassa, mutta se ei ole enää viime aikoina jostain syystä maistunut, jotenkin liian karvas maku meikäläiselle!
Outi
26 syyskuun, 2018 at 11:30 amMinä väitän että aperolit Suomessa eivät maistu yhtä hyvälle kuin Italiassa 😀 Sun pitää ehdottomasti päästä Italiaan maistelemaan niitä uudelleen 😀
Periaatteen Nainen
22 syyskuun, 2018 at 3:48 pmUpeita kuvia! Tuli ikävä Italiaan <3 . Jos ei olisi "kielimuuria" niin varmaan olisin painostanut meidän perhettä suuntaamaan sinne – ainakin ruokapuolella vie kirkkaasti voiton Espanjasta!
Outi
26 syyskuun, 2018 at 11:31 amMinä taas olen erimieltä tuosta ruokapuolesta. Tykkään enemmän espanjalaisesta keittiöstä. Italalainen on liian raskasta minun suuhuni ainakin pidemmän päälle. Molemmat maat toki ansaitsevat osakseen valtavasti hehkutusta!
Anu /Matkataan Mutkitellen
22 syyskuun, 2018 at 7:49 pmItalia on upea maa, joka kerta sieltä löytää aina vaan jotain uutta. Kuulostaa, että teillä on ollut ihanan vaihteleva reissu.
Reissuväsymys on toisaalta myös ihana tunne, koska silloin kotiinpaluu on yleensä mielyttävämpää ja tietää saaneensa matkalta sen, mitä on halunnut. Reissuväsymyksellä on taipunus muuttua matkakuumeeksi melko nopeasti kotiinpalun jälkeen. 🙂
Outi
26 syyskuun, 2018 at 11:33 amVaihteleva reissu oli kyllä todella! Italia on aivan mielettömän upea ja se yllätti mut monellakin tavalla. Nyt tosiaan ymmärrän miksi ihmiset siitä niin valtavasti pitävät.
Ja ihan totta nuo sanasi reissuväsymyksestä. Silloin kotiinpaluu tuntuu jopa helpotukselta. Vaikka ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna päivääkään en tuolta reissusta vaihtaisi pois vaikka väsyttikin 🙂