Islanti – Jäätiköiltä vuorenrinteille

Sateen pieksemä Islanti alkoi muutaman päivän tykityksen jälkeen avaamaan näkyvyyttään ja pääsimme vihdoin nautiskelemaan muistakin maisemista kuin auton etuvaloista ja tuulilasin pyyhkijöistä. Ennen tätä koimme kuitenkin vielä jäätävän kasteen, jonka jälkiä saimme kuivatella vielä päivä tolkulla.

Skaftafellsjökull

Toisena matkapäivänämme ohitimme Islannin suurimman jäätikön Vatnajökullin. Pysähdyimme Vatnajökullin-kansallispuistossa Skaftafellin visitor centerissä, mistä pääsi noin puolen tunnin kävelyn jälkeen ihastelemaan Skaftafellsjökull-jäätikön massiivista reunusta, joka on siis osa suurempaa Vatnajökullia. Kaatosateesta huolimatta päätimme lähteä matkaan. Tässä vaiheessa kiitin taas hyviä varusteitani, enkä ollut lainkaan kateellinen vastaantuleville matkailijoille, jotka olivat silminnähden alipukeutuneita säähän nähden. Perillä jäätikön reunalla pystyimme ainoastaan kuvittelemaan ja aistimaan sen valtavan suuruden, sillä sumu peitti jälleen suurimman osan näkyvyydestä.

Olisi ollut mainiota paitsi nähdä jäätikköä vähän paremmin, myös päästä seikkailemaan jäätikön uumeniin rakennettuihin jääluoliin, jotka kuuleman mukaan ovat kokemisen arvoisia. Matkasimme koko porukka kuitenkin pienellä budjetilla ja aikaa oli vain rajallisesti, joten jätimme suosiolla opastetut kierrokset välistä ja tyydyimme ihastelemaan jäätikön reunaa ja sen edustalla olevaa pienoista järveä.

Likomärkinä tallustelimme takaisin autolle, itse pitäen porukan perää, sillä Madridissa minua kiusanneet selkäkivut olivat taas palanneet kovina. Kävelykyvyn heikentyminen tällaisessa maassa otti kyllä päähän aivan vietävästi. Luontokohteiden tutkaileminen on kuitenkin yleensä jalan tehtävää hommaa, eikä autossa kököttäminen tuntunut ajatuksena kamalan viehättävältä. Siispä taistelin ja kärsin!

Märän, kivuliaan ja toki antoisankin taistelun jälkeen olin jo aivan varma, etten  aio hypätä enää autosta ulos muuta kuin pakollisille tarpeille, mutta niin vain huurteiden sulaessa auton ikkunoista ja sateen lakatessa oli pakko antautua maisemien armoille.

Pikapysähdys Jökulsárlónilla

Isompi jäätikköjärvi Jökulsárlón ja samalla erittäin suosittu turistikohde sijaitsee muutaman kilometrin päässä tästä Skaftafellsjökull-jäätiköstä. Nopealla silmäyksellä jäimme kuin jäimmekin ihastelemaan vaaleansinisinä hohtavia jäälohkareita, jotka olivat paitsi silmiähivelevän kauniita, muistuttivat myös jäätikön surullisen hiljaisesta sulamisesta. Osa porukasta näki vilauksen myös jäälohkareelta alas veteen molaskahtavasta norpasta. Itseltäni jäi norpat näkemättä, mutta tieto siitä, että järvessä elelee suloisena uiskentelevia norppia, sai hymyn huulille.

Ykköstieltä vuoristoteille

Poikettiin ensimmäisen kerran tällä pätkällä myös päätieltä. Sivutie oli itsessään hyväkuntoinen, ei siis pahamaineinen F-road, joten auton kanssa ei ollut ongelmia, mutta vastaan tuli vähän odottamattomasti tähän mennessä ehdottomasti huonoin näkyvyys. Tie vietti ylös vuoren rinteitä ja kohti matalalla roikkuvia pilvien reunoja ja hetken päästä sukelsimmekin täysin valkoiseen usvaan. Korkeutta oli jo kertynyt, näkyvyys oli nolla ja tieto sivultamme tiputtautuvasta jyrkänteestä jyskytti takaraivossa. Seikkailuhenki ja takapenkin tyttöjen pelko nostivat tunnelmaa Land Roverissamme.

Selvitimme usvan ja vuorenrinteet ja tästä eteenpäin koko loppumatkan saimmekin sitten nauttia uskomattoman kauniista maisemista selkeässä ja paikoin aurinkoisessa säässä. Toisen päivämme majapaikka löytyi hummerilta haisevasta kaupungista Höfnistä, jossa hummerinravintolan metsästys päättyi hiukan nolosti hampuraisiin ja pasta-annoksiin. Haluista huolimatta budjetti ei antanut myöden yli 50 euron hummeriannoksille, mutta olimme varsin tyytyväisiä päivän muusta saldosta ja siitä tiedosta, että seuraavana päivänä suuntaisimme kohti tulista pohjois-Islantia ja jättäisimme toivon mukaan vesisateet taaksemme.

 Psssst….Käy tykkäämässä Facebookissa ja seuraamassa Instagramissa!