Islanti 7 päivässä – Ensimmäisen päivän koettelemukset

I’m back! Pitkän luovan tauon jälkeen olen taas valmis avaamaan runosuonen. Joku syistä tuntematon on estänyt jälleen kirjoitusprosessia, vaikka juttuja olisikin takataskussa vaikka millä mitalla. Islanti inspiroi kummasti ja nyt on siis oikea aika pysähtyä hetkeksi summaamaan viikon kestänyttä Islannin ympäriajoa.

Lokakuista Islanninreissua oltiin odotettu jo toukokuusta lähtien, vaikka viime hetken fiilistelyinnon söikin yllättäen eteen paukahtanut muuttorumba. Kaivoin lähtöpäivää edeltävänä iltana jätesäkkeihin sullotuista vaateröykkiöistä fleecet, lämpöhousut ja kaikki vedenpitävät vaatteeni, sulloin ne rinkkaani, ja aamulla lentokentällä kun rinkka lipui ruumaan toivoin, että kaikki tarpeellinen olisi eksynyt mukaani, sillä Islannin hintataso ei houkutellut ostosreissuille. Säätiedotus oli povannut vaatteiden mukaista ilmaa pitkälle alkureissuun.

Olimme saaneet lennot yllättävän halvalla. 170€ Norwegianilla oli mielestäni varsin kohtuullinen hinta. Muutaman tunnin välilasku Oslossa suuntaan ja toiseen ei tuntunut pahalta.

Kadonneet matkatavarat

Perillä Keflavikin lentokentällä vastassamme oli yllätyksistä kaikista epätoivotuin. Seurueestamme yhden rinkka oli jäänyt Osloon ja seuraava lento Oslosta Keflavikiin saapuisi vasta usean päivän odottelun jälkeen. Olimme vuokranneet auton valmiiksi ja suunnitelmanamme oli lähteä suoraan lentokentältä kohti ensimmäistä etappiamme Skógafossia, joka sijaitsee lähellä tunnetumpaa etelä-islantilaista kaupunkia Víkiä. Säätiedotus näytti rankkoja sateita kolmelle ensimmäiselle päivälle, ja kadonnut rinkka piti sisällään paitsi vaihtovaatteet, kaverin kaikki vedenpitävät kuorikerrokset. Voi perse!

Onneksi edellisenä iltana hankittu matkatavaravakuutus pelasti tilanteen ja pienen selvittelytuokio jälkeen saimme kuulla, että rinkka saapuisi vasta neljän päivän päästä maahan, jolloin matkamme olisi jo edennyt Islannin pohjoisosassa sijaitsevaan Akureyriin. Ei auttanut siis muu kuin lähteä hinnoista piittaamatta vaateostoksille, jotta pääsisimme aloittamaan matkamme suunnitellusti.

Auton vuokraus

Usean tunnin, päivien ja viikkojen selvittelyjen jälkeen olimme päätyneet vuokra-autofirmaan nimeltään Cheap Jeep. Vuokrafirmoja on aivan luokattoman paljon Islannissa, eikä ihme. Julkinen liikenne ei totisesti taida olla se paras ratkaisu Islannin ympäriajoon, sillä 7 päivän aikana taisin nähdä 2 bussia maata kiertävällä pääväylällä, jolla pitkälti pysyimme koko reissumme ajan.

Cheap Jeep-firma osoittautui meille täydelliseksi valinnaksi auton suhteen. Kuuden hengen seurueelle olimme varanneet isohkon Dodge Durangon kattoboxilla, jotta koko seurue rinkkoineen mahtuisi mukavasti taivastelemaan Islannin mahtavia maisemia. Lisäksi halusimme auton nelivedolla, jotta tarvittaessa pääsisimme ajelemaan huonompikuntoisille pikkuteille, jotka poikkeavat maan valtaväylältä keskimaan uumeniin. Meille kävi kuitenkin paremmin kuin osattiin odottaa. Durangoa ei ollut saatavilla, joten saimme upgradettua automme vieläkin tilavampaa Land Roveriin.

Pelkomme auton suhteen oli ollut juuri päinvastainen. Juttujen perusteella on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, ettet saa sitä autoa, jonka olet kuvien perusteella vuokrannut, joten pelkäsimme jotain pientä purkkia, johon joutuisimme seitsemäksi päiväksi sulloutumaan rinkat sylissämme. Land Roverissa oli paitsi tilaa istua, myös mukavasti ikkunatilaa, mikä on aika ehdoton seikka ottaen huomioon maan upeat ja ihmeelliset maisema. Jotain hyvää siis alun rinkkasekoilun jälkeen.

Seuraava huolenaiheemme oli kuitenkin selvitellä, mistä löytäisimme vaatekauppoja omilla teillään olevien matkatavaroiden paikkaamiseen. Autofiman avuliaan sedän mukaan etelään päin lähdettäessä ”Islannin toiseksi suurimmassa kaupungissa” Selfossista olisi monia ostoskeskuksia, joissa shoppailu kävisi vaivatta. No sehän kiva, sillä kaupunki oli sopivasti matkamme varrella, joten Land Roverin ensimmäinen matka allamme sai alkaa!

Selfossissa ei ole ostoskeskuksia

Todellisuus Selfossista ja sen ostoskeskuksista paljastui melko nopeasti sinne saavuttuamme. Puheet toiseksi suurimmasta kaupungista osoittautui potaskaksi ja ostoskeskuksen sijaan bongasimme kaupungista kokonaista kaksi vaateliikettä ja paikallisen Jyskin. Kaikki tarpeellinen kuitenkin löytyi neljän päivän tarpeita varten, ylihinnalla tietysti kuten kuvaan kuuluu. Pääasia kuitenkin, että vaihtovaatteet oli nyt hommattu, sillä seuraavalta neljältä päivältä saattoi odottaa ainoastaan toinen toistaan pienempiä kyläpahasia ja armottomia vesisateita.

Selfossista mainitsemisen arvoiseksi nousee lounaskahvila nimeltään Kaffi Krús, johon päädyimme syömään. Valtavan täyttävästä cashewpähkinöitä sisältävästä kasvispizzasta riitti lounasta vielä seuraavallekin päivälle, mikä oli tervetullut yllätys 20 €:n pizzalta. Koko seurue oli tyytyväinen ruokaan ja matka jatkui kohti Skógafossia .

Sumun ja vesisateen varjostamat maisemat 

Tähän mennessä sateen piiskaama maa oli näyttänyt jo ihmeellisyytensä. Keflavikin lentokentältä poistuttaessa maisema muuttui melko pian mustaksi laavakivikentäksi. Musta möykkyinen asuttamaton maa muistutti enemmänkin paikkaa joltain toiselta planeetalta kuin oppikirjoista tuttua pohjoismaatamme. Sankka sumu ja saderintama peittivät kuitenkin alleen aika radikaalin osan maisemaa ja yritimme huurustuvien autonikkunoiden takaa kurkkia vuorenrinteitä ylöspäin. Emme tienneet miten korkeiden vuorten vierellä ajelimme tai mitä ylipäänsä 50 metriä edenpänä tapahtui. Näkyvyys oli surkea, mikä unohtui kuitenkin aika-ajoin alkutaipaleen innon tieltä.

Päivä alkoi hämärtyä heti kello kuuden jälkeen ja näkemättä oli vielä matkanvarrelta tuleva kauniiksi kuvattu Seljalandsfossin vesiputous. Pimeyden laskeutuessa ja vesisateeseen turtuneena olimme jo menettäneet toivomme vesiputouksen suhteen, kunnes joku seurueestamme bongasi kaukaisuudessa valkoisen hohteen, joka lipui vuorenrinnettä alas. Pilkkopimeässä näimme vaivoin kääntää Land Roverimme oikeasta tienristeyksestä parkkipaikalle ja siinä se nyt oli.

Voimakkaasti valaistun vesiputouksen pauhu ja kauneus peitti alleen viiman ja sateen aiheuttaman epämiellyttävän tunteen kasvoilla. Paikalla oli meidän lisäksemme vain yksi pariskunta. Fikkareiden avustuksella pääsimme kävelemään lähemmäs putousta aina putouksen taakse johdattelevalle polulle asti. Voimakkaat spottivalot heijastivat suuret varjot koko seurueestamme kallionseinämää vasten. Väitän, että myöhäisestä ajankohdasta ja pimeydestä huolimatta olimme onnistuneet saamaan vaikuttavamman kokemuksen vesiputouksesta tällä privaattivierailullamme. (Kuvia paikasta kannattaa etsiä kuvahaulla. Rankka vesisade esti kameran esiinkaivamisen.) Enää muutama hassu kilometri hostellillemme ja haasteista huolimatta saimme kuitattua ensimmäisen matkapäivän onnistuneesti.

Psssst….Käy tykkäämässä Facebookissa ja seuraamassa Instagramissa!