MINÄ! Ja näen niitä aivan liian harvoin…
Kun aurinko painuu horisontin taa ja taivaanranta alkaa hehkumaan punaisen eri sävyissä, on lupa päästää irti kuluneesta päivästä. Auringonlasku liimaa katseen meren ja taivaan rajalle, pysähdyttää hetkeksi. Niissä hetkissä on jotain maagista. Se on vanhan loppu ja uuden alku. Ajatukset vaipuvat levolle. Päivä, ehkä viikko, ehkä kuukausi tai vuosi sinetöityy mielessä.
#1 Suomi
Suomessa auringonlaskuja tulee nähtyä aivan liian vähän. Vaikea edes muistaa milloin viimeksi! Koska sä olet pysähtynyt varta vasten ihastelemaan auringonlaskua?
Mitäs jos asettaisin haasteen: pysähdy ja nauti vähintään yhdestä auringonlaskusta kuukaudessa. Taidanpa kokeilla! Heti kun tuo lumipyry loppuu….
P.S: Ilmianna Helsingin parhaat paikat katsella auringonlaskua!
#2 Laos
Voi näistä on aikaa, mutta oh those days!
Voin ainoastaan tuntea sen riippukeinun kevyen keinutuksen, kun aurinko päättää jälleen yhden päivistään. Kaijuttimesta kuuluu miehen möreä ääni, joka lukee Sinuhe egyptiläistä. Reissuseurue on hiljaa, katselee aurinkoa ja kuuntelee. Ainoa mikä häiritsee täydellistä hetkeä, on hyttysten pirullinen ininä ja pelko siitä, että joku noista verenimijöistä kantaa malarialoista. Ei ehkä sittenkään niin rentouttavaa…?
Kaunis ajatus silti.
#4: Nicaragua
Nicaraguan auringonlasku hiljaisella rannalla. Niin kaunis ja kuvauksellinen paikka. Rannalta puuttuu ainoastaan auringolaskuun ratsastajat. Mutta odotas! Sieltähän nekin kohta jo tulevat!
#5: Dubai
Keskeneräinen Dubai Eye, josta on määrä tulla kaikkien suureksi yllätykseksi maailman suurin maailmanpyörä. Vaikkakin keskeneräinen, oli aika vaikuttavan näköistä, kun aurinko laskeutui punaisena maailmanpyörän taakse. Valmistuttuaan varmaankin kohtalaisen kiva paikka katsella auringolaskua, vai mitä luulet?
Jos tavoitteenani on joka kuukausi tunnelmoida vähintään yhtä auringonlaskua, on yhtälailla tavoitteeni nähdä edes yksi auringonnousu vuoden aikana. Niissä on jotain niin ihanan raikasta, kun luonto ja ihmiset pikkuhiljaa heräilevät päivään ja valo alkaa hiipimään ympärille. Kadehdin aina ihmisiä, jotka reissuillansa jaksavat vartavasten herätä ja mennä tunnelmoimaan päivää ennen kukonlaulua. Ehkä minäkin vielä joskus….
Kummasta sä tykkäät enemmän, auringonnousuista vai -laskuista?
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Vagabonda ja Skimbaco
No Comments
VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA
1 helmikuun, 2018 at 7:10 pmLaosissa oli kyllä upeita auringonlaskuja, ne värit oli jotain todella omanlaistaan siellä! Mä oon yleisesti enemmän auringonlasku ihminen, koska yleensä olen paremmin silloin hereillä kuin auringonnousujen aikaan – etenkään reissussa.
Helsinkiin auringonlaskuvinkki: Mustikkamaan siltä laiturilta aika vierestä sitä rantaa, niin siellä on todella tunnelmallista katsoa auringonlaskua! Löylystä on kanssa ihanaa ihailla auringonlaskuja.
Outi
5 helmikuun, 2018 at 4:19 pmHei kiitos vinkistä! Täytyy suunnata joku ilta Mustikkamaalle. Mielummin viikonloppuna ja skumppapullon kanssa 😉 Ja kyllä, samasta syystä itsekin fanitan enemmän auringonlaskuja 😉
Terhi / VAGABONDA
2 helmikuun, 2018 at 1:11 pmAahh, ihania auringonlaskuja! Ja kyllä: minäkin rakastan auringonlaskuja! Meidän nykyisen talon kattoterassilta näkee kun aurinko laskee Kreetan kukkuloiden taakse. Nyt talviaikaan on pikkaisen liian viileää istua ulkona auringonlaskua ihailemassa, joten sitä ei viitsi ihan joka ilta tehdä. Mutta kesää ja lämpimiä iltoja odotellessa! Sitten saattaa Instaankin päivittyä yksi jos toinenkin auringonlaskukuva 🙂 Ja ehkä joskus jaksaisi herätä ihailemaan myös auringonnousua…
Outi
5 helmikuun, 2018 at 4:18 pmHei apua, tuo teidän kattoterassin näkymä! Kuulostaa aivan liian ihanalta! Ja todellakin, kuvia odotellessa.
Varmaan tilastollisesti suurin osa ihmisistä onkin ennemminkin auringonlasku kuin -nousu ihmisiä. Vaikka kyllä niitä hulluja aamuvirkkujakin on olemassa jossain 😉
Aron / Ja sitten matkaan...
4 helmikuun, 2018 at 10:01 pmOlipas hienoja kuvia! Minäkin tykkään auringonlaskuista. Matkalla yritän niitä ehtiä ihailemaan, en niinkään kotona. Auringonnousut ovat minulle hankalampia, en vain jaksa reissussa herätä kovin aikaisin. Tosin viimeisimmällä matkallamme Andalusiassa kävin yhden auringonnousun ihan varta vasten katsomassa rannalla. Aurinko kun nousi joulukuussa vasta puoli yhdeksältä, eikä matkaa rannalle ollut kuin viiden minuutin verran. 🙂
Outi
5 helmikuun, 2018 at 3:52 pmHei toi onkin hyvä! Suomessa saattaisinkin onnistua ihailemaan auringonnousuja talvisaikaan, kun se nousee myöhään tai ei ollenkaan 😀 Puoli yhdeksän on kyllä todella inhimillinen aika auringonnousuille 🙂
sari/ matkalla lähelle tai kauas
5 helmikuun, 2018 at 6:08 pmKai ne auringonlaskut on parasta, kun aamulla välillä ei ole hereillä. Upeita auringonlaskuja sinulla. Välillä naureskelin tunnelmakuvia kuvanottohetkellä romanttista romanttista ja sitten yksi hyttynen…..Paras auringonnousu tuli koettua Saharassa. Silloin kävi mielessä, että pitää niitä useammin ryhtyä myös katselemaan. Auringonlaskuijen osalta hienoimman viime vuona koimme kai Kylmäpihlajan majakalla. Tuo auringonlaskubongaus olisi kyllä ihan vaikka heti paikallaan, kunhan vaan aurinko paistaa!
Outi
13 helmikuun, 2018 at 11:32 pmOi Saharan auringonlasku kuulostaa kyllä upealta! Ylipäänsä Saharalla käynti on kyllä omalla listallani, joskaan ei ihan lähitulevaisuuden juttuja. 🙂
Jenna / Enemmän kuin äiti
8 helmikuun, 2018 at 10:32 amMinä minä! 😀 Ah auringonlaskut. Niissä on vaan jotain maagista. Upeimman auringonlaskun olen nähnyt Sardiniassa Algheron vanhankaupungin juurella meren äärellä. Koko horisontti oli syvän violetti. Siihen iltaan liittyy muutenkin niin ihania muistoja ja oli vaan niin kaunista.
Tämän postauksen ehdoton lemppari on tuo, missä auringonlasku näkyy maailmanpyörän takaa, upea!
Outi
13 helmikuun, 2018 at 11:25 pmJust toi, että monesti auringonlaskuihin ja varsinkin niihin, joita on ihan vartavasten pysähtynyt katselemaan, liittyy jotain muotakin ihania muistoja, mikä tekee niistä vieläkin maagisempia. 🙂 Mistä tulikin mieleen, että pitää tässä lähipäivinä muistaa mennä ja pysähtyä auringonlaskun äärelle täällä kotimaassakin 🙂
Paula - Viinilaakson viemää
10 helmikuun, 2018 at 2:52 amKyllä auringonlaskut on upeita, ja nämä kuvat myös! Me täällä Kaliforniassa saadaan nauttia hienoista auringonlaskuista usein mutta kaunein näkemäni auringonnousu oli Havaijilla. Sitä en unohda.
Outi
13 helmikuun, 2018 at 11:21 pmOi, auringonnousu Havaijilla kuulostaa jotenkin kovin romattiselta. Toivottavasti myös oli sitä 🙂 Kaliforniaan voisin minäkin lähteä nautiskelemaan auringonlaskuista. Ihan milloin vain 🙂
Travelloverin Annika
10 helmikuun, 2018 at 7:18 pmAuringonlaskut ovat alkaneet kiinnostaa minua vasta ihan viime vuosina. Sitä ennen en oikein ymmärtänyt, että niissä olisi jotain erityistä. Joka päivähän tuo laskee. 🙂 Mutta kummasti on minunkin Instassani nykyään kuvia aika paljon. Erilasuuden vuoksi tykkään ehkä eniten silloin, kun aurinko laskee punaisena, pyöreänä pakkona, kuten sinun Dubai-kuvassasi.
Outi
13 helmikuun, 2018 at 11:17 pmHehe, se on muuten varsin totta. Joka päivähän se aurinko nousee ja laskee, että kun tuolta kannalta ajattelee niin eipä tuo niin kovin maagiselta enää kuulosta 😀 Ei vaan, olen mä silti edelleen sitä mieltä, että auringonlasku on ihan päivän ykköshetki 🙂