*Yhteistyössä Hotelli Haikon Kartano & Spa
Oli kyse sitten minkälaisesta reissusta tahansa, niin nykyään meillä tuppaa homma lähtemään vähän lapasesta syömisen suhteen. Tai jos ei nyt ihan lapasesta, niin ollaan ainakin todella heikkoja kaikille houkutuksille. Niin meille taisi taas vähän käydä kun vietettiin minilomaa Haikon Kartanossa.
Hotelli Haikon Kartanolla on kaksi ruokaravintolaa: kylpylän puolella Spa Bistro ja päärakennuksessa Kartanoravintola. Me luonnollisesti kokeiltiin molemmat, ja aamulla vielä vyöryttiin päärakennuksen maukkaalle Kartanoaamiaiselle. Haikon Kartano ylitti odotukset mennen tullen.
Haikon Kartano – Kylpylähotellin Spa Bistron kanahampurilainen
Spa Bistrossa oli lounasaikaan mehevännäköinen erilaisiin salaatteihin painottuva buffetpöytä, mutta koska ”loma”, päätettiin molemmat, myös minä, ottaa se vähemmän terveellinen vaihtoehto ja valita listalta hampurilaisateriat. Jälkeenpäin taas saatoin hiukan nauraa itselleni, sillä enhän mä edes ole mikään hampurilaisten ystävä. Alkaa ote näköjään rouvalla hiukan lipsumaan…!
Mutta eipä siinä, olihan kuulkaas paras hampurilainen naismuistiin! Tällä kertaa kanahampurilainen parmesaani-valkosipulimajoneesilla osui ja upposi! Enpä ole aiemmin törmännyt, että hampurilaisen väliin laitettaisiin parmesanlastuja, mutta siitä kannattaa jokaisen ottaa opikseen. Se oli nimittäin herkkua!
Marko meni perinteisemmällä vaihtoehdolla ja otti listalta naudan täyslihapihvillä varustellut hampparin. Sieltä suunnalta ei ylistyssanoja lennellyt, muttei poikkisanojakaan. Lukuunottamatta mun kanahampurilaiskokemusta, niin harvoin kai tällaisista aterioista mitään valtavia kiksejä voi saadakaan, vai mitäs tuumitte? Hampurilaiset kun ovat aina enemmän tai vähemmän sellaisia OK-kokemuksia. Tosin mä en ole ihan paras ihminen niitä vertailemaankaan, sillä punainen liha on vähän siellä nounou-listalla.
Bistron hampurilaisten jälkeen kävimme tekemässä sulattavan kävelylenkin kartanon ympäristössä, jonka jälkeen hyppäsimme spa-osastolle rentoilemaan.
Illallinen Kartanon ravintolassa
Illalliselle varasimme ennakkoon pöydän Kartanon ravintolasta, jonne suuntasimme kylpyläreissun jälkeen. Olin onnellinen, että molemmilla oli tullut mukaan hiukan siistimpää varustusta. Tänne ravintolaan ei verkkarit jalassa olisi nimittäin kehdannut mennä. Toisaalta, aika harvaan ravintolaan kai kehtaakaan…
Haikon Kartanon Kartanoravintola oli tyylikäs, koristeellinen ja hienostunut. Ylellinen, mutta tunnelmaltaan ystävällinen.
Mulla nousi hiukan hiki pintaan sillä hetkellä, kun aistin tuon hienostuneisuuden, sillä kun saavuttiin perille niin lapsi oli hyvin nälkäinen ja väsynyt. Pieni ahdistus hiipi niskavilloihin, sillä muistot Dubain seitsemän tähden hotellin katastrofaalisesta iltapäiväteestä nousi elävästi mieleen. Vaikka Kartanon hotellissa tunnelma oli aika hurjasti letkeämpi kuin Burj Al Arabissa, niin en olisi silti halunnut pilata vieressä istuvan tyylikkään pariskunnan illallista lapsen lohduttomalla nälkäkiukulla.
Kaikesta oppineena, meillä oli mukana tarvittavat viihdykkeet ja pientä sormisyötävää tytölle, joten selvittiin pienellä ahdistuksella ja kaikki meni tältä osin vallan mainiosti. Mutta mites ne meidän ruoat?
No ensinnäkin. Aluksi pöytään kannettiin ehkä parasta leipää, mitä olen ikinä syönyt. En sen kummemmin kysellyt, mitä leipä pitää sisällään, mutta ihanan pehmeä ja rasvainen koostumus oli jotain niin täydellisen suussasulavaa, että olisi tehnyt mieli tunkea koko leipäkorillinen taskuun ja mennä mussuttamaan niitä kaksin käsin yksin jonnekin pimeään nurkkaan. En ehtinyt. Ne hupenivat parempiin suihin alta aikayksikön. Korissa oli lisäksi itsetehtyä näkkileipää, joka valmistetaan käsittääkseni aamiaiselta ylijääneestä Malmgårdin luomupuurosta. Kunnioitettavaa ja ennen kaikkea maistuvaa!
Pääruoaksi tilasin paahdettua kuhaa, savulohi-perunakrokettia ja palsternakkaa. Tällä kertaa tyydyttiin ainoastaan pääruokiin, sillä myöhäiseksi lounaaksi syöty purilainen painoi vielä hiukan vatsassa.
Olin jostain lukenut vähän poikkisanoja ravintolan annoksista, mutta minä en kyllä löytänyt mitään valitettavaa. Annoksessa oli juuri sopivasti hienostuneisuutta ilman liioittelua, ja kalakin oltiin maustettu vallan mainiosti. Huuhdoin annokseni alas lasillisella kuivaa ranskalaista valkoviintä, joka sekin oli ihan napakymppi (W2 Riesling – Pinot Gris 2016, Wolfberger, Alsace).
Marko tilasi tyylilleen uskollisena kartanonherran elkein listan toiseksi kalleimman aterian, savustettua Haikon härkää yrttivoi- ja pikkelikastikkeella. Menun mukaan annos on ollut listalla ”Since 1966”. Samana vuonna Haikon Kartano on avautunut Suomen ensimmäisenä Kartanohotellina, joten nyt oli kyseessä kenties ravintolan legendaarisin annos. Instastooreja seuranneille ei liene yhtään epäselvää, miten maukkaasta ateriasta oli kyse. Teatraalisen omnom-esityksen jälkeen härkä upposi kuin häkä herrasmiehen kiduksiin ja voikastike oli kuuleman mukaan äärimmäisen herkullista. Kyytipojaksi mies tilasi yhtään yllättämättä itseään tai muita, jos ei nyt listan vahvinta, niin ainakin melkein vahvimman oluen, kahdeksanprosenttisen Malmgårdin Belgen, joka oli muuten ihan helkkarin hyvää olutta tummaksi ja niin vahvaksi olueksi.
Näiden settien jälkeen raahauduttiin hotellilakanoihin, laitettiin lapsi unille ja nautiskeltiin kuohuvasta, sekä illan laadukkaasta televisiotarjonnasta. Tiedäthän? Siitä, joka tulee joka keskiviikko- ja torstai-ilta kello kymmenen…. 😀
Haikon Kartano – Kartanoaamiainen
Hotellivieraille kuuluva kartanoaamiainen tarjoiltiin nimensä mukaan Haikon Kartanon päärakennuksessa. Raahauduimme aamiaiselle viimeisten joukossa, sillä illallinen ja muutama lasi kuohuvaa teki olosta hiukan uneliaan.
Aamiainen oli mun makuun juuri sopiva. En sanoisi, että tästä olisi tullut minkäänlaista WOW-efektiä, mutta toisaalta en kyllä keksi yhtään mitään, mitä olisin itse henkilökohtaisesti kaivannutkaan. Kaikki tarpeellinen, mitä hotelliaamiaiselta saattaa odottaa, löytyi pöydästä. Markon lemppari oli jenkkityyliset pannukakut ja itse tykkäsin perinteisestä luonnonjogurtti-marjakombosta.
Me oltiin tyytyväisiä koko reissun ruokatarjontaan. Nälissään ei tarvinnut olla, mutta koskapa me oltaisikaan? Saapa nähdä minkälaista ruokailottelua meidän tämän viikon Tallinnan reissu tulee olemaan. Täytyyköhän tässä jo ruveta pikkuhiljaa kasvattamaan nälkäänsä..?
Jos et nähnyt jo meidän reissuvideota Haikosta, niin voit katsoa sen tästä.
Hotelli Haikon Kartano maksoi hotelliyön sekä Kartanoaamiaisen.
Lue lisää meidän Haikon Kartano vierailusta:
- Etelä-Suomen ihanat kylpylät – 3 vinkkiä kylpylälomalle
- Miniloma Haikon Kartanossa – Rauhaa ja luksusta lapsiperheelle
SEURAA SOMESSA:
No Comments