Helsinkiretkiä: Seurasaari vs. Pitkäkoski

Kesäpäivät vilahtelevat ohitse ja kelkka alkaa kääntymään jo pian syksyä kohti. Aurinkoiset päivät tältä kesältä voi melkeenpä laskea kahden käden sormilla, mikä tuntuu aika karmealta. Lohdullista tosin, että tämän vuoden ulkomaanmatkat ovat vasta edessäpäin ja aurinkoa on siis vielä varmuudella tiedossa.

Viime viikonlopun vietin ihan itsekseni Helsingissä ja päätin retkeillä muutamana päivänä vauvelin kanssa aivan kahden kesken. Valitsin kohteiksi kaksi helposti saavutettavaa, mutta täysin toisistaan erilaista ulkoilualuetta: Helsingin länsilaidalla sijaitsevan Seurasaaren, sekä Vantaan ja Helsingin rajalla virtaavan Pitkäkosken.

Molemmat paikat ovat ennestään tuttuja, mutta Seurasaaressa on tullut oleiltua ja lenkkeiltyä lukuisat kerrat. Pitkäkoskella olen vain pyörähtänyt muutamaan otteeseen, ja retki tänne onkin pyörinyt jo pitkään mielessä.

Seurasaari

Museosaarena tunnettu Seurasaari on paitsi helsinkiläisten rakastama, myös turistien suuressa suosiossa. Kaunis kesäpäivä olikin vetänyt paikalle paljon turistiporukoita.

Seurasaaren ehdoton plussa on sen saavutettavuus. Saari kun on lähes kiinni mantereessa, pääsee sinne tallustelemaan pitkää ja saarelle tunnusomaista valkoista puusiltaa pitkin. Talonpoikaiselämästä kiinnostuneille saari tarjoaa varmasti mielenkiintoisen museokierroksen. Ulkoilmamuseo on koottu talonpoikaisrakennuksista, joita on siirretty saarelle eri puolelta Suomea. Museossa pitäisi joskus itsekin pyörähtää, mutta tällä(kin) kertaa keskityin ainoastaan tunnelman aistimiseen ja eväiden nauttimiseen.

Retkifiilistelyyn saarella on varsin ihania kalliopaikkoja ja nurmialueita, jotka saaren suuresta suosiosta huolimatta olivat varsin rauhallisia. Istahdin saaren toisessa päässä olevalle laiturille, nukutin lapsosen vaunuihin ja nautiskelin lounaastani ihanassa auringonpaisteessa. Laineiden liplatus korvissa ja silmiä häikäisevä kimmellys meressä olivat kyllä heittämällä viime viikon rentouttavinta antia!

Leppoisan hetken ja vauvelin päiväunien jälkeen siirryttiin viereiselle nurmikolle kääntymisharjoituksiin suuren tammen alle. Vaavi tuntui viihtyvän, ja tovin jälkeen minä halusin mennä ryystämään kahvia viereiseen ravintolaan.

Mäen päällä sijaitsevalta kauniilta terassilta pääsee nauttimaan mukavista näkymistä ja ylihintaisista virvokkeista. Kahvi ja hieman nuhjuinen, joskin ihan maukas lohileipä maksoivat yhteensä 11 euroa, mikä on mielestäni aivan liikaa, mutta turistihinnat selittänevät asian. Kerran se vain kirpaisee!

Vehreä Seurasaari on kyllä ihana. Menkää sinne! Saarelle pääsee helposti julkisilla Helsingin keskustasta ja oikeastaan ihan mistä päin Helsinkiä tahansa. Saaren suuresta suosiosta huolimatta sieltä löytyy varmasti tilaa myös luonnonrauhaa etsiville. Rauhalliset kallionpoukamat ja laajat nurmialueet ovat omiaan rentoon retkeilyyn ja lomapäivien viettoon. Pulahtaminen mereen onnistuu varmaan ihan mistä päin saarea tahansa tai vaihtoehtoisesti saaren omasta Uimalasta. Vinkkivitosena, että tänne suuntaava voi unohtaa simmarit kotiin, sillä Uimala tunnetaan toisena Helsingin naturistirantana.

Pitkäkoski

Varsin erilainen retkikohde löytyy Helsingin ja Vantaan rajalta. Pitkäkosken luonnonsuojelualue on ihanan rauhallinen retkikohde, ja paikka on erityisesti kalastajien suosiossa. Huhujen mukaan Pitkäkoski on Vantaanjoen paras kalapaikka. Tällä erää en kalastajiin tosin törmännyt, mutta siellä täällä kuljeskeli kyllä joukko muita ulkoilijoita. Pyöräilijöitäkin näkyi paljon, minkä selittää joen etelärannalle ulottuva Keskuspuisto. Sujuvasti tänne pääsee siis paitsi julkisilla Hämeenlinnanväylää pitkin, myös pyörällä Keskuspuiston rauhallisia metsäteitä seuraillen.

Kosken molemmin puolin kulkee hyvässä kunnossa olevia ulkoilureittejä.  Joen Helsingin puoleinen rinnelehto on hieman mäkisempää maastoa, eikä vaunujen kanssa päässyt aivan kaikkialle rakennettujen rappusten vuoksi. Siispä tallustelin enimmäkseen tasaisempaa Vantaan puoleista rantaa pitkin.

Sinne tänne joenrantaan on rakennettu levähdyspaikkoja, jonne istahdin evästauolle. Olin onnellinen, ettei ympärillä pörrännyt juurikaan muita ihmisiä ja sain nautiskella joen liplatuksesta ja makeista kirsikoista kaikessa rauhassa. Tänne ei ainakaan turistilaumat eksy, joten paikka on omiaan rauhoittumiseen ja rentoihin metsäretkiin.

Joen ylittävältä sillalta on näyttävät maisemat molempiin suuntiin jokea ja uskaltaisinkin väittää tämän olevan paikan kuvatuin kohde. En osaa sanoa onko ylityspaikkoja useampikin alueella, mutta tämä lienee lähinnä Pitkäkosken ulkoilumajaa, jonne voi omien eväiden loputtua piipahtaa kahville ja nisulle.

Kumpi retkistä sitten sytytti enemmän? Seurasaari on kyllä niin lähellä sydäntä, että näin kaupunkilaisena ja meren läheisyydessä monta vuotta asuneena uskaltaisin kallistua sen puoleen. Mutta ihmiselle joka hakee oikeasti paikkaa rentoutua, eikä niin välitä nähdä ihmisiä retkillään, voin lämpimästi suositella Pitkäkoskea. Siellä sielu lepää, vaikka oma levoton sieluni taitaakin saada enemmän virtaa ympärillä sykkivästä elämästä.

• KÄY SEURAAMASSA INSTAGRAMISSA!

• TYKKÄÄ MYÖS FACEBOOKISSA !

• TWITTERISTÄKIN MUT LÖYTÄÄ!