Kesälomani alkoi jo toistamiseen Lapin reissulla, kun tutun porukan kesken hypättiin autoon määränpäänämme Lappi ja Salla. Haaveissamme oli keskiöiset tunturihuiputukset, telttaretket Lapin erämaassa ja tuturi-ilman hengittely keuhkojen täydeltä ilman sen suurempia suunnitelmia. Automatka Helsingistä Sallaan tehtiin kahdessa osassa, kun yövyimme yhden yön Iisalmessa, joka oli kätevästi matkan puolivälissä.
Jätimme helteisen Helsingin taaksemme torstai-iltapäivästä ja starttasimme virallisen maanteiden matkamme kaatosateisesta Kouvolasta. Jotenkaan en yllättynyt siitä, että sade saapui matkamme ratoksi vaikka koko Suomi oli kylpenyt edelliset viikot hurjassa helteessä. Ollaanhan me tällä porukalla (Hanneli, Katja ja Pilvi) retkeilty takuulla enemmän kaatosateessa, kuin aurinkoisilla keleillä.
Autolla Helsingistä Sallaan – Iisalmen Hotelli Dome, Koivukuja Biennial ja Suomussalmen Hiljainen kansa
Automatka Helsingistä Sallaan taittui yhden pysähdyksen taktiikalla. Vietimme yömme matkan puolivälissä Iisalmen Hotelli Golden Domessa, joka pääsi yllättämään vähän joka suunnasta.
Näyttävä ulkoasu ja upea bysanttihenkinen ravintola- ja aamiaissali toivottivat vierailijat paikalle aivan omalaatuisen tunnelmansa voimin. Rakennus on ollut ortoksiseurakunnan omistuksessa, joka näkyy ravintolasalin upeissa freskomaalauksissa. Ja koska me ollaan me, revittiin tietenkin kaikki mahdollinen huumori irti myös salin hengästyttävistä seinistä. Kas näin.
Hotellin aamiainen oli loistava ja illallinenkin jokaisen pennin arvoinen. Vaikkei yöpyminen hotellissa olisikaan ajankohtainen, kannattaa Hotel Golden Dome sisällyttää matkasuunnitelmaan, jos kuljet Iisalmen suunnalla. Esimerkiksi ruokatauko täällä ja tutustuminen ihmeelliseen ruokasaliin on vaivan väärti. Hotelli itsessään on jo nähtävyys.
Hotelli Golden Dome oli myös hinta-laatusuhteeltaan kaikin puolin mainio, vaikka hotellihuoneen ilmastoinnissa olisi ollut hiukan parantamisen varaa. Helle ennätti saavuttaa Iisalmen ja hotellin ylimmän kerroksen pahanpäiväisesti, joten ilmastoinnin heikkous tuntui hetkellisesti ihan jokaisessa solussa. Onneksi lopulta tajuttiin kuitenkin pistää ilmastontointilaite päälle ja suunnata kuumat ilmat ulos huoneen ikkunasta.
Iisalmessa ilahdutti myös Koivukuja Biennial 2021 – Ihmisen osa. Puistokuja oli täytetty valtakunnallisestikin arvostettujen taiteilijoiden taideteoksilla ja ilta kului rattoisasti kulttuurista nauttien.
Iisalmesta matka jatkui seuraavana päivänä kohti Sallaa. Omassa somevirrassakin vahvasti esillä ollut Hiljainen kansa pysäytti Suomussalmen kohdilla. Tuhatkunta turvepäistä hahmoa seisoi paahtavan auringon alla hellevaatteissaan, ja osa porukasta oli pukenut ajan henkeen sopivat hengityssuojamet ylleen. Korona-aika näkyi vahvasti myös Hiljaisen kansan kasvoilla.
Keskiyön aurinko Sallatunturissa
Saavuimme Sallaan jo ilta-auringon kolkutellessa ovelle. Tuhatkunta kilometriä auton takapenkillä tuntui takapuolessa siinä määrin, että päätimme ensimmäisen illan ratoksi taapertaa helppokulkuinen reitti Sallatunturin huipulle ja metsästää tämän kesän viimeiset keskiyön auringonsäteet.
Ilma oli tyyni ja hyttysetkin antoivat meille jotakuinkin rauhan nauttia tunturin laella leijalevasta mystiikasta.
Ilta ja yö olivat kauniita. Aurinko pilkisteli tummana puhuttelevien pilvien raoista ja keikkui horisontin reunalla levittäen säteensä jokaiseen ilmansuuntaan. Ilma oli tyyni ja hyttysetkin antoivat meille jotakuinkin rauhan nauttia tunturin laella leijalevasta mystiikasta.
Tapojemme mukaan avasimme pullollisen kuohuvaa, ja tällä kertaa meillä oli ihan oikea aihe juhlaan. Yhteinen some-tilimme ylitti tämän reissun aikana 1000 seuraajan rajapyykin kuin varkain, jota hämmennyksen sekaisin tunnelmin pääsimme juhlistamaan Sallatunturin huipulle.
Sallasta Luostolle – telttailua Ahvenlammella ja 600 rappusta ylös Ukko-Luoston huipulle
Heti seuraavana päivänä päätimme pakata auton – tai oikeastaan kaksi autoa – täyteen tavaraa ja suunnata 140 kilometriä Sallasta luoteeseen. Ajatuksissani oli erämaahenkinen telttareissu tunturin juurelle ja uusia huiputuksia yöttömässä yössä.
Luostolla suunnattiin Ahvenlammelle, josta oli määrä löytyä tulisija ja oiva paikka leiriytyimiselle. Molemmat löydettiin, mutta erämaatunnelma oli tipotiessä, sillä leiripaikka sijaitsi autotien läheisyydessä ja yleisen lenkkeilyreitin välittömässä läheisyydessä.
Lopulta leiri osoittautui kuitenkin nappivalinnaksi: autotiestä ei ollut häiriöksi ja lenkkeilijöitäkin sattui tielle vain kourallinen.
Ahvenlammen rannalla oli mukava kokkailla herkullista retkiruokaa ja päivitellä kuluneen kesän tapahtumat. Helle kietoi meidät lämpimään syleilyynsä ja kuivuneet männynneulaset tuoksuivat sieraimissa. Aina siihen asti, kunnes retkikeittimessä valmistuvan thai-ruoan suloinen tuoksu syrjäytti Suomen Lapin tutun hajumaiseman. Kookoscurry ja papaijasalaatti soveltuivat pohjolan maisemiin kuin nenä päähän.
Kun kello alkoi kilkkaamaan keskiyötä, vaihdoimme uikkarit lenkkikenkiin ja valmistauduimme Ukko-Luoston huiputukseen. Luvassa olisi noin 3 kilometrin taivallus sisältäen 600 askelman nousun Ukko-Luoston huipulle.
Itse olin täynnä tarmoa. Ilman kameraa ja juomapulloa olisin takuulla juossut viimeiset askelmat ylös huiputtaen Ukko-Luoston porukan ensimmäisenä. Rakastan hikeä, rakastan hengästymistä ja rakasta sitä, että keho viedään äärirajoille. Rakastan liikuntaa! Yhteishengen nimissä jäin kuitenkin odottelemaan toviksi muuta porukkaa. Puuskutuksen muututtua hiljaiseksi hengittelyksi sain istuskella hetken aikaa itsekseni ihan hiiren hiljaa. Tuo hetki piirtyi vahvasti muistikuviini.
Ukko-Luoston huipulta avautui hienot näkymät kohti Siurunaapaa. Aurinko laski säteensä alhaalta kurkottelevien havupuiden latvuksiin. Vaikka näkymät laelta olivatkin hienot, sanoisin, että puolesta välistä portaita maisema hiveli silmää parhaalla mahdollisella tavalla. Alla levittäytyvä loputon metsikkö erottui selkeästi ja aurinko leikitteli latvusten yllä maalaten maiseman eläväksi taideteokseksi.
Lapin taika iskostui jälleen kerran kehooni. Tunturivaellukset, polkujuoksutapahtumat ja erämaakokemukset elävät vahvasti haavessani.
SEURAA SOMESSA:
1 Comment
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
2 elokuun, 2021 at 8:42 pmKuulostipa kivalta reissulta! Luosto (ja Pyhä) ovat meille hyvinkin tuttuja kohteita ja tarjoavat tosiaan hienoja näkymiä. Salla sen sijaan on täysin vieras, mutta sinne on syksyllä tarkoitus lähteä. Ja eiköhän Hiljaisen kansan edessä tule silloin jälleen kerran pysähdyttyä!