Fiskars Wärdshusetin hillitty aamiainen

Edellisen päivän polkumatkasta väsynyt kroppani heräsi Fiskars Wärdshusetin pehmeistä lakanoista virkistyneenä uuteen aamuun. Tänä päivänä edessä olisi vielä 15 kilometrin pyörämatka takaisin Karjaalle, josta suunnittelin hyppääväni Helsingin suuntaan menevään junaan. Mutta ennen sitä olin aikeissa käyttää kaiken mahdollisen ajan tutustuakseni Fiskarsin ympäristöön.

Onnellisena heräsin ennakkotietoon siitä, että minua odottaisi valmiiksi katettu aamiainen Wärdshusetin ravintolassa. Edellisen illan maittavan pasta/olut -illallisen aiheuttama turvotus oli kutakuinkin laskenut, joten innoissani odotin jo uusia pöytään katettuja herkkuja.

Ilokseni voin teille ilmoittaa, että Fiskars Wärdshusetin aamupala jatkoi samaa hillittyä ja klassista linjaansa, jota koko hotelli edustaa. Ei mitään liikaa, ei mitään puutteita. Olen monesti ihmetellyt valtavien buffet-aamiaisten ylitsepursuavaa tarjontaa. Onhan se vallan viehättävän näköistä, kun pöydät notkuvat upeasti aseteltuja herkkuruokia, mutta harmillisen useasti ruoan laatu on keskinkertaista tai jopa alle sen, ellei kyseessä ole huipputason hotelli. Lisäksi hukkaruoan määrä hirvittää. Kaikki buffetaamiaisissa vierrailleet tietävät, kuinka viime minuuteille asti pöytään kannettaan uutta tavaraa, jotta viimeisimmätkin asiakkaat saisivat jokaisesta 50 ruokalajista  jokikisen suupalan ”tuoreena” napaansa. Mitä tehdään ylijäämälle, en edes halua tietää.

Tässäkin asiassa Wärdshuset oli kuitenkin onnistunut. Tarjolla oli perus croissantti, karjalanpiirakka, sämpylä -osasto, muutama mehuvaihtoehto, leikkeleitä, kananmunaa sekä jogurttia ja myslivalikoima. Ruoan määrä oli selkeästi mitoitettu täysin hotellivieraiden mukaan, jota arvostin suuresti. Vaikka pöydän antimet olivatkin minimalistisia, ruoka oli kaikilla osa-alueilla tuoreen makuista, ja siten aamiainen oli siis niukasta valikoimastaan huolimatta vallan onnistunut. Laatu korvasi ruoan määrän. Ja mikä parasta, taustalla soiva ihanan rauhoittava jazz loi aamupalahetkeen tunnelmallista seesteisyyttä auringon pilkistellessä sisälle ravintolaan.

Tosin nyt kun katselen näitä kuvia, niin hiukan ihmettelen kuinka (kärjistetysti) tuorekurkku ja tomaattivalikoimasta voisi saadaakaan mitään muuta, kuin mitä se tässä on. Jotenkin se kokonaisuus vaan ratkaisee. Jos jokainen suupala, on tuoretta ja maukasta, on mielestäni ihan sama mitä tarjonta pitää sisällään. Mielummin otan pöydästä hyvää emmentaalia tai maukasta tomaattia, kuin että joutuisin valitsemaan laajasta juustovalikoimasta sen vähimmän huonon vaihtoehdon tai noukkimaan nesteessä lillineitä vettyneitä tomaatteja lautaselleni. Ja ikäväkseni joudun todeta, että kohtalaisen usein olen törmännyt tämäntyyppisiin valtaisiin mutta huonolaatuisiin hotelliaamiaisiin. Sokerina kirsikkakakun pohjalla Wärdshuset aamiaisesta mainittakoon pöytään tarjoiltu kahvi, jota tasaisin väliajoin tultiin kaatamaan lisää. Tällainen palvelu on mielestäni palvelua parhaimmillaan, toisin sanoen paras mahdollinen tapa huomioida asiakas, ja siten siitä jäikin vallan mairitteleva muistijälki.

Kokonaisuudessaan hotellista, ravintolasta, illallisesta ja aamiaisesta jäi niin positiivinen olo, että menisin milloin tahansa tänne uudestaan. Ja tämä ei ole mitään ylitsevuotavaa mainospuhetta, vaan täysin omia mielipiteitäni ja kokemuksiani.

Aamupalan jälkeen oli taas voimaa lähteä tutustumaan kylän vehreään ympäristöön ja Fiskarsia kiertävään luontopolkuun, mutta siitä taida kertoa vasta seuraavalla kerralla lisää.

*Matka on toteutettu yhteistyössä Hotelli-Ravintola Fiskars Wärdshusetin kanssa. Kiitos tästä upeasta, rentouttavasta ja antoisasta vierailusta!*

Käy tykkäämässä Facebookissa ja seuraamassa Instagramissa!