Fiskars Village – Länsi-Uudenmaan maukas kulttuurikohde

Aurinko kimaltelee koskemattoman hangen pinnalla. Näyttää siltä, kuin lumen päälle olisi heitetty miljoonittain timantteja, jotka säteilevät kilpaa auringon kanssa. Ajelemme mutkittelevia maalaisteitä kohti Länsi-Uudenmaan helmeä, talvista Fiskarsin ruukkikylää. 

Tiedän jo hieman, mitä ruukkikylältä odotan, sillä muutaman vuoden takainen pyöräreissuni Helsingistä Fiskarsiin tutustutti minut alueeseen, kun olin Suomen vanhimman edelleenkin toimivan majatalon Wärdshusetin eli Wärssyn vieraana. Tällöin oli kesä, jolloin Fiskarsissa on vilkkain sesonki, mutta näin kaupunkilaisille kylä oli silti hiljainen. Nyt talvella Fiskars vasta rauhallinen olikin, ja ihmettelen vain miksi. Paikka on niin kaunis, että suosittelen Fiskarsissa vierailemasta myös talvipakkasilla.

• Pyörämatka Fiskarsiin – rengasrikko ja Suomen vanhin majatalo
• Fiskars Wärdshusetin hillitty aamiainen
• Risslan luontopolku Fiskarsissa

Siperiasta kantautunut kylmyys oli ottanut vallan myös Fiskars Villagesta. Muutaman viikkoa kestänyt pakkassää oli opettanut sen verran, että säähän sopivat talvivaatteet oli katsottu valmiiksi jo kotona. Kirpeä tuuli teki ilmasta todella raa’an. Hieman huolestutti, miten tyttömme pärjää tällaisessa kylmyydessä. Onneksi kylä olisi täynnä sopivia lämmittelypaikkoja.

Ruukkikylää halkova joki virtasi iloisesti talven pakkasesta huolimatta. Kosken pauhut olivat muodostaneet valtavan kauniita jäätaideteoksia vanhan myllyn seinämään. Ihailimme niitä sen aikaa, mitä kylmyys antoi myöden.

Vuonna 1898 kuonatiilestä rakennettu mylly on itsessään jo ihasteltava näky. Samaa arkkitehtuuria edustaa kylän viljamakasiini, joka onkin oma suosikkini koko kylän rakennuksista.  Kuonatiili on raudan sivutuotteena syntyvästä kuona-aineesta valmistettua tiiltä, ja tämän faktan luettuani, en ihmettele ollenkaan, miksi tätä on käytetty rakennusaineena kylässä. Fiskarsin ruukki perustettiin nimittäin rautaruukiksi 1600-luvulla. Rauta kuljetettiin Ruotsista Fiskarsiin, missä siitä valmistettiin rautakankea, joka kuljetettiin takaisin Ruotsiin. Sittemmin 1700-luvulla ruukin toiminta laajeni kuparin jalostamiseen.

Lisää Fiskarsin historiasta voi käydä lukemassa Fiskars Groupin kotisivuilta.

Fiskars Village – Culture EDEN of Finland 2017 -kisan voittaja

Minua ei yhtään yllättänyt tieto, että Fiskars Village palkittiin Matka 2018-messuilla Culture EDEN of Finland 2017-palkinnolla. Kisan voittajaksi etsittiin Suomen nousevaa kulttuurimatkailukohdetta.

Kaunis vanha ruukki on paitsi silmäniloa kaikkine luonnonhelmassa pönöttävine vanhoine rakennuksineen, mutta myös oiva paikka tutustua ruukin historiaan ja kulttuuriin sekä nykypäivän käsityöläiselämään. Vielä nykyäänkin Fiskars on erityisesti taiteilijoiden ja käsitylöläisten tyyssija.

Fiskarsin historiallinen ruukkimiljöö Länsi-Uudellamaalla on monipuolinen kulttuurimatkailukohde, jota on kehitetty innovatiivisella ja perinteitä kunnioittavalla tavalla. Taiteen, muotoilun ja käsityön ohella aktiivinen tapahtuma-, näyttely- ja museotoiminta ovat kohteen vahvuuksia. Ainutlaatuinen taide- ja kulttuuritarjonta yhdessä luonnon ja kulttuuriympäristön kanssa tekevät kohteesta kansainvälisesti kiinnostavan. Paikallisia ja luonnosta saatavia raaka-aineita hyödyntävä lähiruoka sekä liikunta-aktiviteetit lisäävät vetovoimaisuutta. Luova yhteisö kehittää jatkuvasti uusia tuotteita sekä osallistamisen ja eläytymisen muotoja. Verkostomainen toimintatapa edistää taloudellista, kulttuurista, sosiaalista ja ekologista kestävyyttä. -TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ

Fiskars Village – Kuparipajan ravintola ja Bertel Gardbergin juhlanäyttely

Satuimme kuparipajan kulmille ja silmiimme pisti Ravintola Kuparipajan hienostunut menu. Kukaan pakkasessa seisova itseään kunnioittava tuskin pystyy vastustamaan ajatusta höyryävän kuumasta mustajuurikeitosta. Niin…emme mekään.

Tarkoituksenamme ei tosiaankaan ollut tulla tänne tutustumaan yhteenkään uuteen ravintolaan, mutta niin vain löysimme itsemme istumassa ravintolan pöydän ääressä kaino virnistys huulillamme. Enkä voi muuta kuin onnitella valintaamme, sillä mustajuurikeitto oli varmasti paras syömäni keitto aikoihin, jollei koskaan.

Menu kuulosti muutenkin todella puoleensa vetävältä ja seuraavalla kerralla tänne eksyessäni haluan varmasti ottaa koko menusta kaiken irti! Marko tilasi mustajuurkeiton kylkeen hieman toisenlaista keittoa, nimittäin Fiskarsin panimon olutta, joka sekin oli todella miellyttävä uusi tuttavuus. Fiskarsin Kesäkolli -niminen vehnäinkivääriolut oli nimensä veroisesti raikkaan kesäinen, mutta miksipäs ei toimisi näin talvipakkasillakin!

Ruokailun jälkeen pistäydyimme ravintolan alakerran Bertel Gardbergin 101 -juhlanäyttelyssä. Täytyy myöntää, etten ollut aiemmin kuullutkaan tällaisesta taiteilijasta. Onneksi nyt kuulin, sillä Gardbergiä pidetään valtavan arvostettuna hopeaseppänä ja muotoilijana, joka on muun muassa suunnitellu Hackamanin-aterimia sekä kirkkohopeita useisiin Helsingin seudun kirkkoihin.

Näyttely pisti ennen kaikkea miettimään käsityöläisten ja taiteilijoiden paikkaa kädentaitojen vaalijoina näin koneistuvassa ja automatisoidussa maailmassa. Itseasiassa, tämän reissun jälkeen harkitsin myös vakavasti omien sukkapuikkojenkin esiinkaivamista monen monen vuoden tauon jälkeen, vaikkei sillä oikeastaan ole hopeasepän tai taiteen kanssa mitään tekemistä. Ajatus siitä, että kädentaidot tekevät pikku hiljaa hidasta kuolemaa, sai aikaan kovin surullisia tuntemuksia. Onneksi kuitenkin nykypäivän ”DIY-trendi” pitää jollain tapaa huolen siitä, ettei meidän sukupolvesta ainakaan vielä ole tulossa aivan tumpeloita uusavottomia tietokonehiiriä.

Ilman käsityötä kulttuuri kuolee. Taito käyttää kättä on tehnyt ihmisestä ihmisen. Haluaisinpa totisesti tietää mitä sitten tapahtuu, kun olemme riittävän pitkään vain painelleet nappia…! -Bertel Gardberg 101-juhlanäyttely, Fiskars Village

Loppupäivä Fiskars Villagessa meni vaellellen joenvartta ja ihastellen viljatehdasta, ruukin näyttävää päärakennusta Stenhusetia sekä vanhaa paloasemaa, joka nyttemmin toimii pienenä sympaattisena ”Taikateatterina”. Koko ruukkialueen kylämiljöö on kyllä aivan uskomattoman kaunis, ja tykkään erityisesti siitä, että jokaisen historiallisen rakennuksen edestä löytyy infotaulu, jossa on kerrottu rakennuksen taustaa ja historiaa. Näitä lukiessa paikka herää eloon aivan uudella tavalla.

Pistäydyimme myös Fiskars Shopissa, josta oli vaarana lähteä vaikka ja mitä meheviä ”hiihtolomatarjouksia” mukaan, mutta tällä kertaa pidimme pintamme. Fiskars Shopin mielenkiintoisinta antia oli kuitenkin Fiskarsin ruukin ja tehtaan historiaa valottava näyttely, joka on rakennettu keskelle myymälää.

Ainoa asia, mikä tällä reissulla jäi harmittamaan oli iki-ihanan Petri’s Chocolate Roomin häviäminen Fiskarsin katukuvasta. Olin jo mielessäni haaveillut ihanien suklaanamusten ja macaronsien ostamisesta kotiinviemisiksi, mutta suklaapuoti oli kadonnut jälkiään jättämättä. Mikä pettymys! Onneksi sama puoti löytyy vanhasta Porvoosta, joten tässäpä vallan mainio syy alkaa suunnittelemaan päiväretkeä Porvooseen.

Fiskarsin ruukkikylä on kyllä niin sympaattinen, että suosittelen tekemään vähintään päiväretken tänne. Vaikka kylä oli kaunis myös näin talvella, niin ehkä kesällä paikasta pystyy kuitenkin nautiskelemaan enemmän ja kaikessa rauhassa, kun koko ajan ei tarvitse miettiä, minne pääsee seuraavaksi lämmittelemään jäätynyttä nenänpäätään. Kevään tullessa kylällä järjestetäänkin paljon mielenkiintoisia tapahtumia, joista itseäni kiinnostaisi erityisesti Blini-nights, Maalismarkkinat sekä tietenkin joogaviikonloppu. Käy kurkkaamassa kaikki tapahtumat täältä ja suunnittele oma retkesi keväiseen ruukkiin!

SEURAA SOMESSA:

INSTAGRAM

FACEBOOK