fbpx
Menu

Eläinkohtaamisia matkan varrelta

Yksi painava syy, joka vetää mieleni uudelleen ja uudelleen lämpimiin trooppisiin maihin on ehdottomasti erilaisten ruokakulttuurien lisäksi eksoottinen luonto. Palmupuut, tiheät viidakot, jylhät vuoret ja lämmin kostea ilmasto ovat asioita, joista saan erityisen paljon kiksejä reissullani.

Mutta mikään ei ole kuitenkaan siistimpää, kuin nähdä niistä sunnuntaiaamun luontodokkareista tuttu veijari ryömimässä villinä ja vapaana viidakossa tai ihmetellä kolibrin ketterää liikehdintää uima-altaan reunnalla saati sitten bongata otus, jonka olemassaolosta ei aiemmin ollut aavistustakaan. Luonto se jaksaa vaan yllättää.

Apinat

Varmimmin tropiikissa törmää apinoihin, jotka usein vaanivat katonharjanteilla tai sähköjohdoilla aivan keskellä ihmisvilinää. Yleisin ja ihmisten riesanakin tunnettu apinalaji on makakiapina, jonka kepposia useaan otteeseen on itsekin tullut todistettua.

Makakit ovat näet kunnostautuneita ryöväreitä ainakin, jos puhutaan ruoasta. Lompakot ja muut arvotavarat voivat myös joutua ryöväreiden saaliiksi, ja voivatpa nuo kaverit myös osaltaan olla yhteiskunnan kehityksen tiellä. Oli miten oli, eksoottinen näy se silti on näin pohjolan ihmisen silmään, kun pääsee katselemaan näiden kaverusten temmeltämistä keskellä kaupungin hälinää.

Harvinaisempiin apinoihin pääsee tutustumaan paremmin, kun uskaltautuu hieman syvemmälle luonnon helmaan. Puiden latvustoista kuuluva elämöinti paljastaa ketterimpienkin apinoiden olinpaikan, mutta harvemmin niitä itse olen pystynyt kuitenkaan tunnistamaan.

Nepalissa Chitwanin kansallispuistossa katseltiin (oletettavasti) gibbonien elämöintiä ja Indonesian Sumatralla päästiin kuvailemaan oppaiden avustuksella melko lähietäisyydeltä rauhallisen oloisia ja vain Sumatralla eläviä Thomas’s leaf monkeyseja (Presbytis thomasi), joiden uhkana kuten samoilla alueilla elävien orankienkin, ovat mm. laajentuvat öljypalmuplantaasit.

Reissu2 161 (2) – kopioAPINAAPINAAPINA

Sumatranoranki

Sumatranoranki on maailman kahdesta orankilajista se harvinaisempi ja pienempi. Näiden, kuten yllä olevien Thomas’s leaf monkeysienkin kohtalona lähitulevaisuudessa tulevat mitä ilmeisimmin olemaan ihmisen laajentunut elinympäristö, öljypalmuviljelmät ja laajat metsäpalot. WWF:n tietojen mukaan sumatranorankeja on jäljellä enää noin 7000.

Raastavaa oli omin silmin todistaa, kuinka massiiviset palmuplantaasit olivat vallanneet sademetsää ympäröivät alueet, kun bussi Sumatran Bukit Lawangiin kulki näiden viljelmien ja tehtaiden lävitse.

Upea luonto Malesiassa kätkee siis taakseen sen karmaisevan faktan, että muun muassa palmuöljyn tuottaminen, jonka voimin maa on pitkälti vaurastunut, vie laajentuessaan erittäin uhanaisen orankin elintilan.

Palmuöljyn välttely kotioloissa on vaikeaa ja lähes mahdotonta, vaikka kuinka sitä yrittäisikin harrastaa. Kun asiaan tutustuu tarkemmin voi huomata, että esim lähes jokainen kosmetiikkapurkki pitää sitä sisällään elintarvikkeista puhuttakaan.
sumatranoranki Indonesia – kopiosumatranoranki bukit lawang – kopio

Krokotiili

Kuumottavin näkemäni eläin on kiistämättä krokotiili. Sen uhkaava ulkokuori, viekas olemus ja nopeat liikkeet kokoonsa nähden ovat asioita, jotka herättävät ihan omanlaistansa kunnioitusta eläintä kohtaan. Ei huvittaisi joutua tukkanuottasille tämän elukan kanssa.

Krokotiilin elelyä ollaan päästy todistamaan Nepalissa Chitwanin kansallispuiston jokiajelulla, joka toteutettiin pienellä kiikkerällä kanootilla. Joentörmä kuhisi nälkäisen näköisiä saalistajia ja aamu-usvan noustessa joenpinnasta oli tunnelma vähintäänkin jännittävä.

Krokotiili Nepal Chitwan – kopiokrokotiili Chitwan – kopionepal kanoottiajelu – kopio

Myös Nicaraguan Playa Marsellasissa oli hauska seurailla päivästä toiseen, kun sama krokotiili nousi lähelle uimarantaa (!) saalistuspuuhiin. Se väijyi ja väijyi, kunnes joku pahaa aavistamaton linturaukka tepasteli kohtalokkaan lähelle surmanloukkua. Salamannopea isku ja lintu oli osa luonnon kiertokulkua.

Sarvikuono

Krokotiilin kanssa kuumottavimman eläimen tittelistä taistelee sarvikuono. Luonnossa nähtynä kaveri näyttää jollain tapaa melko letkeältäkin, mutta todellisuudessahan eläin on sille päälle sattuessaan viidakon villeinpiä petoja.

Salametsästys on sarvikuonojen pahin uhka. Salametsästystä tehdään pääosin niiden arvokkaiden sarvien tähden. Sarven hinta katukaupassa on ylittänyt kokaiinin hinnan, joten ei ihme, että salametsästettyjen sarvikuonojen määrä on WWF: tietojen mukaan Etelä-Afrikassakin kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana 9300%. Kuvitella!!!!! Ihan älytön luku!

Sen sijaan Nepalissa, jossa me pääsimme katselemaan sarvikuonoja aivan lähietäisyydeltä niiden luonnollisessa elinympäristössään, on salametsästys saatu jollain tapaa kuriin, eikä useampaan vuoteen yhtään sarvikuonoa ole onnistuttu salametsästää. Hyvä WWF ja muutkin asian puolesta toimivat tahot!

sarvikuono Nepal – kopiosarvikuono Nepal Chitwan kansallispuisto – kopio

Varaani

[blockquote align=”right” author=””]
”Keskipäivällä aurinko
Niin kuumasti porottaa
Ihmiset viettää siestaa
Sombrerojensa varjossa
Mutta minä, varaani
Voin antaa auringon paistaa
Vaikka kohti suoraan selkää
Sillä olen vaihtolämpöinen”

J.Karjalainen – Varaani

[/blockquote]

Aivan. Nämä vaihtolämpöiset liskoeläimet eivät ehkä eksoottisuudessaan ole ykkösiä, mutta mielenkiintoisia tuttavuuksia siitä huolimatta. Varaani on tuttu näky mm. Malesian suositulla saarella Pulau Perhentianilla, missä eläin väijyy pusikoissa ja juoksee mielellään ihmistä pakoon. Muutamaan otteeseen onnistui meidätkin pelästyttämään valtavalla pusikosta kantautuvalla ryminällään. Vaaraton kaveri kaiketi ihmiselle, toisin kuin Indonesian saarilta löytyvä jättiläisvaraani (komodonvaraani), joka taas voi olla uhka myös ihmiselle.

varaani pulau perhentian

Laiskiainen

Ihailtavan lungiin laiskiaiseen voi törmätä Väli- ja Etelä-Amerikassa. Me nähtiin eläin ensimmäistä kertaa Costa-Ricassa ja rakastuin siihen heti! Letkeä elämäntyyli ja harkittu hidas liikehdintä pakotti aina itsenikin seisahtumaan tuon hellyyttävän otuksen seuraan.

Laiskiainen elelee villinä viidakoissa, mutta niitä voi bongailla yhtä hyvin myös kaupungeista lehtipuiden oksilta. Laiskiaisen valloittaman puun saattaa aika hyvin tunnistaa tyhjäksi räävityistä oksista. Eläimen ravinto kun koostuu pääosin lehdistä, jättää elukka jälkeensä usein vain lehdettömän puun. Tähän saattaa tosin mennä aikaa. Laiskiainen kun voi nukkua jopa 20 tuntia ja liikkua keskimäärin vain noin 25 metriä päivässä.

laiskiainen väli-amerikka – kopiolaiskiainen Costa-Rica – kopio

Jakki

Jakkihärkään törmättiin Nepalissa Kathmandun laakson vaelluksellamme. Jakki elelee ainoastaan vuoristoissa ja ylängöillä, ja käyttää ravinnokseen vain heinää ja pensaskasveja. Paikalliset tuolla käyttävät jakkia elinkeinonaan. Vuoristossa törmättiin ainakin juustotehtaaseen, jossa juustoa valmistettiin härän maidosta. Jakkihärän villaa puolestaan käytetään käsitöihin. Kathmandun kaduilta itsellenikin tarttui mukaan elukan villasta valmistettu ihanan pehmeä shaali.

jakkihärkä nepalissa – kopio

Liitokäärme

Kyllä. Luit aivan oikein. Lentävä käärme.

Ja nyt ei ole kyse villin nuoruuden psykedeelisistä harhakokemuksista, vaan ihan totta, me nähtiin Thaimaan Krabilla Ton Sai-saarella lentävä käärme. Makoiltiin rantabaarissa ja päivän agendana oli ryystää muutama huurteinen ja seurailla kalliokiipeilijöiden uurastusta pystysuoralla seinämällä, kun yhtäkkiä Marko huutaa ”Kato, kato, kato äkkiä taivaalle!!!”

Kallion päältä puiden latvustoihin tosiaan liiteli luikerrellen KÄÄRME, ja olin aivan varma, että molemmat oltiin saatu samaan aikaan auringonpistos. Hetken googlailun jälkeen osoittautuikin todeksi se, että tällaisia iljetyksiä on tosiaan olemassa. Tästä Ylen artikkelista voit vaikka tarkistaa etten puhu omiani, jos epäilys mun mielenterveydestä alkaa heräilemään. Luonto on todella ihmeellinen!!!

Kaiken tämän lisäksi eteen on sattunut mitä ihmeellisipiä liskoja, kämmenen kokoisia värikkäitä perhosia, vaikka mitä eksoottisia ötököitä ja värikkäillä höyhenillä verhoiltuja lintuja. Ötököistä en niin välitä, ja bungalowin terassin vallannutta pientä liskoakin olen onnistunut aivan tosissaan pelkäämään, mutta se fakta, että trooppinen luonto voi parhaimmillaan olla kuin fantastinen satumaailma, saa ötököistä huolimatta haluamaan takaisin tuohon ihoa hivelevään kosteaan ilmastoon.

lisko costa rica – kopioCosta Rica La kukula lodge – kopio

Vedenalainen maailma on sitten aivan oma juttunsa, ja muutamat sukelluskerrat ja snorklailu onkin avannut aivan uudenlaisen perspektiivin eläinkuntaan.

Välihuomautuksena tähän täytyy mainostaa parasta tähän mennessä kokemaani krapulantappokeinoa. Hain kohtaaminen snorklausreissulla sai adrenaliinit niin korkealle, että kohmelosta ei tämän jälkeen ollut tietoakaan. Aika hyvin toimii myös suoraan kohti ajelehtiva seepia, jonka nähtyäni olin varma kärsiväni edellisen illan palmuviinan aiheuttamasta deliriumista…

Krapulat sikseen. Yksi suurimmista haaveistani on vielä päästä eläinkohtaamisten aitiopaikoille Afrikan safareille, jossa villieläinten bongaus saisi varmasti aivan uudenlaiset mittakaavat. Leijonat, seeprat ja kirahvit on vielä näkemättä, ja näiden eläinten kohtaaminen jos jokin saisi sukat pyörimään jaloissa!

rukoilijasirkka indonesia – kopio

Mikä on sun eksoottisin, pelottavin tai vaikuttavin eläinkohtaaminen?


Pssst… käy tykkäämässä sivustani Facebookissa 

ja 

seuraamassa Instagramissa (@outimoi)!

Twitteristäkin (@maaquzuu) mut löytää.

No Comments

  • Pirkko / Meriharakka
    26 helmikuun, 2017 at 8:40 pm

    Aika monta noista on tullut nähtyä, orankejakin, ei kuitenkaan Sumatralla vaan Borneolla.
    Laiskiainen on näkemättä, mutta sen sijaan vuoristogorillat Ruandassa on nähty!
    Australiassa, tosin eläintarhassa, vompatti oli mielestäni ovela otus.

    Reply
    • Outi
      26 helmikuun, 2017 at 10:16 pm

      Tuon Afrikan lisäksi tosiaan Australia on paikka, missä varmasti tulee nähtyä jos minkälaista menijää! Sekin vielä kokematta.

      Reply
  • Venla / Breezes from my Atlas
    27 helmikuun, 2017 at 9:57 am

    Oot kyllä törmännyt upeisiin, eksoottiisiin eläimiin, onnekas olet! 🙂 Laiskiaisen haluaisin ehdottomasti nähdä luonnossa, ne on niin symppiksiä. Me törmättiin parin viikon takaisella Sri Lankan reissulla kansallispuistossa vaikka mihin, mutta ihan sattumalta hotelliympäristössä bongailtiin apinoita. Samalla reissulla juostiin myös pakoon vihaista sonnia, joka oli vapaana tiellä. 😀

    Reply
    • Outi
      28 helmikuun, 2017 at 3:36 pm

      Voi apua! Vihainen sonni kuulostaa pahalta kokemukselta, eksoottinen tosin sekin 😀

      Reply
  • Anna | Tämä matka -blogi
    27 helmikuun, 2017 at 2:28 pm

    Eläintarhoissa maailmalla on tullut nähtyä tarhattuna vaikka minkälaisia otuksia, mutta jos ajatellaan sellaisia, jotka on vapaana, niin kyllä pelottavimpia ovat olleet isot hämähäkit.

    Varaaneita on tullut nähtyä monen kokoisia, ja minusta ne ovat jotenkin sympaattisen oloisia. Komodonvaraaninkin olen nähnyt.

    Reply
    • Outi
      28 helmikuun, 2017 at 3:38 pm

      Hämähäkit on kyllä iljettäviä, pelottaviakin. Samoin kaikki vähääkään eksoottiset ötökät. Niistä kun ei voi ikinä tietää, ovatko myrkyllisiä tai pistävätkö vai mitä keksivät tehdä.

      Reply
  • Rosita
    27 helmikuun, 2017 at 5:55 pm

    ehdottomasti hirveimmät kohtaamani eläväiset ovat Senegalissa viemäristä ilmestyneet kymmensenttiset punaiset torakat, jotka valtasivat patiomme. Hirveä painajainen, joka oli täyttä totta!!!

    Reply
    • Outi
      28 helmikuun, 2017 at 3:40 pm

      Yh, torakat! Aivan kamalia, mutta kummasti niihinkin tottuu kun tarpeeksi kauan sellaisissa paikoissa elelee, missä niitä esiintyy perukseltaan. Tuo torakkavaltaus kuulostaa kyllä painajaismaiselta!

      Reply
  • Janni / Lentopelko
    28 helmikuun, 2017 at 2:33 pm

    Siinähän on eksoottisia eläimiä kerrakseen, erityisesti kiinnotsaisi nähdä tollanen lentävä käärme. 😀 Afrikan safari ois itselläkin toiveissa, siellä sais nähdä kaikkia elukoita, joita pienenä ihasteli vain piirretyissä ja vanhempana Avarassa Luonnossa!

    Reply
    • Outi
      28 helmikuun, 2017 at 3:41 pm

      Lentävän käärmeen näkeminen sai kyllä hetkeksi tosiaan epäilemään oman mielenterveyden tilaa 😀 Käsittämätöntä että sellaisiakin on olemassa..

      Reply
  • Tiia/ReiseReise
    28 helmikuun, 2017 at 4:10 pm

    Mä en uskalla katoa tuota lentävän käärmeen linkkiä…mutta hyvä tietää, että sellaisiakin on. Apinoista aikalailla tykkään, tosin vaikka ne söpöjä ovatkin, niin en mielelläni tee niiden kanssa lähempää tuttavuutta. Tuo thomas’s leaf monkey on aivan ylisöpö kyllä!

    Reply
    • Outi
      28 helmikuun, 2017 at 8:05 pm

      Linkin takaa paljastuu vain tekstiä, joten se ei ole niin raflaava 😉

      Reply
  • sari/ matkalla lähelle tai kauas
    28 helmikuun, 2017 at 7:56 pm

    Aikamoisia eläinkohtaamisia. Itse len törmännyt Thaimaassa lentävään kalaan. Se kiisi merenpintaa pitkin melkoisella vauhdilla. Pelottavimmat eläinkohtaamiset ovat olleet Kroatian rantatiellä sellainen ison miehen käsivarren paksuinen mielettömän pitkä käärme ja varaani Thaimaassa.
    Kalat koralleilla ovat olleet parasta ja kauneinta nähtävää ja unohtaa ei pidä kolibria, joita näin Kuubassa. Ne vasta olivatkin hurmiollisia!

    Reply
    • Outi
      28 helmikuun, 2017 at 8:09 pm

      Käärmeet on kyllä mun pahin painajainen. Niihinkin on törmännyt vaikka minkämoisiin, ja oli ne sitten terraariossa tai villinä luonnossa, niin aina nousee iho kananlihalle. Varaanit olivat mielestäni enemmänkin mielenkiintoisia kuin pelottavia. Tai ehkä ne eivät olleet pelottavia, koska pelkäsivät itse enemmän ihmistä mitä tulee noihin Malesiassa törmäämiini varaaneihin. Mutta jos sellainen lähtisi tulemaan päin, ottaisin kyllä hyvin vikkelään jalat alleni.

      Reply
  • Kohteena maailma / Rami
    1 maaliskuun, 2017 at 10:19 am

    Näistä tuo sumatran oranki olisi kyllä sellainen, että olisi upea nähdä se livenä! Afrikassa tietysti on safareilla tullut nähtyä kaikenlaisia eläimiä ja kävin katsomassa ”suosikkieläimiäsi” eli krokotiilejä ja sarvikuonoja myöskin kanootilla: http://kohteenamaailma.fi/afrikka/kanootilla-krokotiileja-katsastamassa/

    Sillä reissulla tapahtui eksoottisin kokemukseni, kun törmäsimme loukkaantuneeseen haihin. Se oli tapellut krokotiilin kanssa ja evästä oli purasta palanen.

    Reply
    • Outi
      2 maaliskuun, 2017 at 10:38 am

      Oi hai parkaa!Toivottavasti selvisi pienestä haaverista. Aikamoinen kanoottiretki teillä kyllä ollut! Huh!

      Reply
  • Mirka/ Reason for Season
    2 maaliskuun, 2017 at 11:42 am

    Upeita eläimiä olette kyllä päässeet näkemään, kelpaisi itsekin tuollaisia kuvailla. Maailmassa pitäisi mielestäni olla sellainen perussääntö, että hämähäkeillä ja käärmeillä ei ole oikeutta lentää. Menee kylmät väreet pelkästä ajatuksestakin :D.

    Reply
    • Outi
      2 maaliskuun, 2017 at 11:43 am

      Haha, Todellakin! Tuota sääntöä minäkin kannatan!

      Reply
  • Kati / Lähinnä Kauempana
    2 maaliskuun, 2017 at 7:52 pm

    Tepäs olette päässeet tuttavuuksiin monenmoisten eläinten kanssa! Minä muistan joskus nähneeni – varmaan Avarassa Luonnossa tms – dokumentin, jossa oli lentävä käärme. Ja se oli kyllä karseeta ihan jo telkkarin välityksellä. Saati sitten livenä, kääk!

    Reply
    • Outi
      2 maaliskuun, 2017 at 8:10 pm

      Lentävä käärme on kyllä ihan jostain pahimmasta painajaisesta. Onneksi se meni todella korkealla kaukana meistä. Lähempää tuttavuutta en haluaisi moisen kanssa harrastaa.

      Reply
  • Terhi / Muru Mou
    2 maaliskuun, 2017 at 9:36 pm

    Monta näistä olen minäkin nähnyt, mutta en todellakaan lentävää käärmettä (ja toivottavasti en tule sellaista koskaan näkemäänkään…). Piti ihan lukea tuo Ylen artikkeli ollakseni varma, että et tosiaankaan ole vain nähnyt harhoja 😀

    Reply
    • Outi
      2 maaliskuun, 2017 at 10:00 pm

      ? vaikea sitä oli tosiaan itsekin uskoa todeksi. En välitä toista kertaa kyllä moista otusta nähdä

      Reply
  • Miika / Scenic Road Hunters
    3 maaliskuun, 2017 at 12:07 am

    Mun eksoottisten eläinten näkeminen on pääsiassa tapahtunu eläintarhoissa. Tässä oli kyllä tosi monta eksoottista mut lentävä käärme menee kyl jo pikkasen yli. Pakko kai se sitten on uskoa tai sitten ootte ollu YLEn toimittajien kanssa samoissa juhlissa 😉

    Reply
    • Outi
      3 maaliskuun, 2017 at 10:17 am

      Hah! Se on kyllä jäänyt sitten pimentoon, jos toimittajien kanssa samoihin juhliin olisin eksynyt. Tosin Thaimaa ja kuningas-Chang saattaa joskus tehdä kyllä tepposet.. 😉

      Reply
  • Hanneli/ duunireissaaja
    3 maaliskuun, 2017 at 2:00 pm

    Havahduin taannoin ymmärtämään, että en taida olla kovin kiinnostunut eläimistä. Mä taidan vastedeskin tyytyä rapsuttelemaan kotona meidän kissoja. Reissulla katselen mieluummin maisemaa kuin eläimiä. Söpöt poikaset ruudun välityksellä on tietty ihan toinen juttu.

    Reply
  • Heidi / Fiiliksiä & hetkiä
    3 maaliskuun, 2017 at 4:07 pm

    Ohhoh! Ei oikein pysty muuta sanomaan 🙂 Hämähäkit kammolistalla myös täällä.

    Reply
  • Reissaaja1
    3 maaliskuun, 2017 at 4:54 pm

    Olit saanut otettua hienoja kuvia elämistä niiden omissa elinympäristöissään! 🙂 Itsellä on apinoista kaksikin muistoa: ensimmäinen Gibraltarin apinoista, jotka olivat hyvin rauhallisia ja eivät todellakaan välittäneet vieressä kulkevista ihmisistä. Toinen ei ole niin kiva muisto, nimittäin Thaimaan Hua Hinistä, jossa apinat hyökkäsivät kassiemme kimppuun, repien niiden pohjat auki. Kaikki tavarat levisivät pitkin katua, ja hetkessä oli iso apinajoukkio katsomassa mahdollista syötävää tavaroiden joukoista. Ei kivaa, ei niin yhtään!

    Reply
    • Outi
      3 maaliskuun, 2017 at 5:23 pm

      Voi apua! Nuo kaupungeissa elelevät apinat tosiaan taitaa olla aika päällekäyviä joskus. Toivottavasti saitte tavarat ehjinä takaisin!

      Reply
  • Johanna Hulda / Vida de Estrada
    3 maaliskuun, 2017 at 5:18 pm

    Kaikenlaisia vekkuleita olet päässytkin ihailemaan! Monia samoja bongauksia on tullut tehtyä, mutta laiskiaiseen haluaisin todellakin törmätä. Se taitaa olla mun toteemieläin. 😀

    Sambiassa käytiin aamukävelyllä sarvikuonojen kanssa. Oltiin alle 10 metrin päässä noista upeista eläimistä (jotka eivät muuten ole petoja vaan kasvissyöjiä! ;)), eivätkä ne meistä juuri välittäneet. Kovin kauaa siinä ei kuitenkaan voinut viipyä, ettei niitä alkaisi ärsyttää. Ainakin meidän oppaamme kertoi, etteivät sarvikuonot ole luonteeltaan aggressiivisia, mutta varmasti sitten kun sellainen suuttuu se saa myös paljon tuhoa aikaan. Hipot, norsut ja puhvelit tappavat enemmän ihmisiä kuin sarvikuonot, mutta toki niitä on siellä paljon enemmän 🙂 Tässä vielä postaus sarvikuonokävelystä: https://vidaestrada.wordpress.com/2016/06/14/safarilla-mosi-oa-tunya-national-parkissa-osa-2/

    Reply
    • Outi
      3 maaliskuun, 2017 at 5:36 pm

      Kiitos korjauksesta! Eivät tosiaan petoja sarvikuonot olekaan, ja leppoisia kavereita, kunhan osaa antaa niiden olla rauhassa. Mutta hermostuessaan voivat meidän oppaiden mukaan saada pahaakin jälkeä aikaan. Hipoista tiesinkin, että ovat ihan sieltä vaarallisimmasta päästä, mutta norsuista en kyllä olisi uskonut, että tappavat ihmisiä enemmän kuin sarvikuonot. Johtunee siitä, että norsuja on tottunut näkemään ainoastaan narunpätkässä ihmisten armoilla…

      Reply
  • Asko Leppilampi
    3 maaliskuun, 2017 at 11:55 pm

    Mielenkiintoinen postaus. Kiitos! Omat eläinkokemushuippumme paikallistuvat Afrikkaan. Olemme ihastuneet Tansanian ja Etelä-Afrikan luonnonpuistoihin. Krugerissa näin 1. kerran Big Fiven.

    Reply
    • Outi
      4 maaliskuun, 2017 at 11:52 am

      Noista safareista saa kai olla vähän kateellinen. Ja Big Fivesta! Eksoottisten eläinten näkeminen kun on itselleni ihan ykkösjuttuja reissuilla. Safarilla varmaan räjähtäisin onnesta!

      Reply
  • Pia / Lyhyenä hetkenä
    4 maaliskuun, 2017 at 12:06 am

    Huh, taidan minäkin Hannelin tavoin tyytyä ihailemaan näitä otuksia kuvien ja tv:n välityksellä. En välttämättä haluaisi törmätä näistä yhteenkään.

    Reply
    • Outi
      4 maaliskuun, 2017 at 11:53 am

      🙂 Niin me ihmiset ollaan erilaisia! Minulle kun näitten elukoiden näkeminen on ollut ihan reissujen parasta antia 🙂

      Reply
  • Kaisa
    4 maaliskuun, 2017 at 7:13 am

    Ihania eläimiä, mutta todella surullista orankien elinpiirin pieneneminen ja sarvikuonojen salametsästys. Hyvä, että niitä vastaan järjestöt ja muut tahot taistelee, mutta matkailijoillakin voi olla oma osuutensa. Matkailijoiden tuoma raha voi olla yksi eläinten säilyttämisestä saatava hyöty.

    Reply
    • Outi
      4 maaliskuun, 2017 at 11:55 am

      On ihan mielettömän surullista! Kiva lukea kyllä, että jossain ollaan onnistuttukin, mutta jotenkin pääsääntöisesti tuntuu, että tuollaiset uutiset ovat aina negatiivissävytteisiä 🙁

      Reply
  • miraorvokki
    4 maaliskuun, 2017 at 8:55 am

    Hyh 😀 Lentävä käärme alkoi puistattamaan. En oikeastaan pelkää käärmeitä mutta lentävänä sellaiseen en kyllä halua törmätä! Aika mielenkiintoisia kohtaamisia noin muuten, mun oma kohtaaminen taitaa olla… Hmm.. En muista nyt oikein mitään ylenpalttisen eksoottista eläintä – näemmä pitää vielä matkustaa paljon enemmän 🙂

    Reply
    • Outi
      4 maaliskuun, 2017 at 11:59 am

      Lentävä käärme saakin vähän puistattaa. Tai saa puistattaa paljonkin! Kuvottava ajatushan se suorastaan on.

      Sulla on siis hyvä syy lähteä reissuun bongailemaan elukoita 😉 Vaikka eipä kaikkia edes kiinnosta, ja se on ihan ok. Mä saan itse vaan ihan mielettömästi kiksejä aina kun näen jonkun uuden tuttavuuden luonnossa 🙂

      Reply
  • Teija / Lähdetään Taas
    4 maaliskuun, 2017 at 9:57 am

    Wau, mitä ihania eläinkohtaamisia! Jakki ja oranki näistä ihan suosikkejani – kumpaakaan en ole nähnyt, mutta hienoa olisi nähdä!

    Reply
    • Outi
      4 maaliskuun, 2017 at 12:01 pm

      Jakit olivat hauskoja mussutellessaan heinää vuorenrinteillä kaikessa rauhassaan. Orankit sitten taas ihan mielettömiä ja ihan eri tavalla kunnioitettavia. Harmi vaan, etteivät kaikki turistit osanneet kunnioittaa niitä ihan tilanteeseen vaadittavalla tavalla 🙁

      Reply
  • Lotta | Watia.fi
    4 maaliskuun, 2017 at 12:14 pm

    Eläinten kohtaaminen luonnossa on kyllä jotain niin upeaa. Borneolla nähtiin just orankeja, nenäapinoita ja valtavia merikilpikonnia. Aivan uskomatonta päästä näkemään niitä luonnollisessa ympäristössään. Komodonvaraanit Indonesiassa oli kyllä kans aivan uskomattomia. Huh, minkälaista kulkijaa tältäkin pallolta löytyy!

    Reply
    • Outi
      5 maaliskuun, 2017 at 11:46 am

      Maapallo on kyllä täynnä toistaan ihanampia luomuksia! ANuo merikilpikonnat harmittaa, ettei ole päässyt oikeen kunnolla niitä näkemään. Kilpparit on niin upeita otuksia!

      Reply
  • Merja / Merjan matkassa
    4 maaliskuun, 2017 at 5:32 pm

    Apinoita tuli nähtyä myös omalla Nepalin reissulla. En tosin olisi niitä puista huomannut, ellei opas olisi näyttänyt. Thaimaassa näkyi söpöjä gekkoja. Ne ovat symppiksiä!

    Reply
    • Outi
      5 maaliskuun, 2017 at 11:47 am

      Gekoista mäkin tykkään. Toimivat myös varsin hyvinä hyönteispyydystäjinä, joten se on aina plussaa, jos huoneesta löytyy vähintään yksi gekko 🙂

      Reply
  • Johanna @ Out of Office
    4 maaliskuun, 2017 at 5:42 pm

    Upeita eläinkohtaamisia sinulla! Kiitos että kerroit orankien ongelmista. Yritän vältellä palmuöljyä niin hyvin kuin pystyn, eikä biodiesel todellakaan ole minun valintani.

    Hienoimpia omia reissueläinkohtaamisiani ovat olleet kaikki trooppiset upeat liskot, joita olen Thaimaassa bongannut. Yhdellä reissulla asuttiin hotellissa rantakaistaleen yläpuolella, ja hotellin alue rajoittui metsään. Illalliselta huoneeseen tullessa näimme useita, kauniita liskoja, ja päiväsaikaan puissa kiipeili toinen toistaan komeampia otuksia.

    Reply
    • Outi
      5 maaliskuun, 2017 at 11:51 am

      Palmuöljyn tuotanto ja siihen liittyvät ongelmat on kyllä karmeeta, mutta sen välttely lähes mahdotonta. Surullista 🙁

      Itse näin upeimman liskon Costa Ricassa. Oli korkealla puussa, joten kuvattua sitä en saanut, mutta väriltään se oli oranssi ja selässä sillä oli hieno piikki-irokeesi.

      Reply
  • Paula - Viinilaakson viemää
    4 maaliskuun, 2017 at 8:22 pm

    Kiva postaus! Eläimet aina jaksaa sykähdyttää matkoilla, ja usein ne on niitä parhaita muistoja reissuilta. Kaikenlaisesta olen kuullut mutta että lentävä käärme… hui! Oletko varma ettei huurteinen ollut noussut päähän.. ha ha, ei sentään! Yritän miettiä mikä olisi itselläni sykähdyttävin luonnon varainen eläin jonka olen nähnyt, ehkä valaat, rauskut ja merikilpikonnat. Havaijilla oli myös sellaisia kivoja pieniä gekkoja jotka oli tosi värikkäistä. Ja upeita lintuja! Olisipa ihana päästä joskus ihmettelemään luontoa Galapakokselle tai Afrikkaan.

    Täällä kotona Kaliforniassa tulee välillä törmättyä Mustiin leskiin, tarantelloihin ja erilaisiin käärmeisiin. Musta karhujakin on nähty luonnossa, eli varovainen saa tuolla vuorilla haikatessa olla. Onneksi olen vielä kalkkarokäärmeiltä ja skorpioneilta välttynyt. Kolibrit käyvät tuossa meidän takapihalla syömässä ja niistä tykkään kovasti!

    Reply
    • Outi
      5 maaliskuun, 2017 at 11:54 am

      Valassafari Islannissa jäi tekemättä, mikä hieman harmittaa. Niitä olisi ollut kyllä upea bongailla.

      Mä varmaan kuolisin jos törmäisin tarantellaan. Skorpionin olenkin nähnyt Nicaraguassa. Pienen tosin, mutta tarpeeksi pelottavan. Kalkkarokäärme olisikin sitten mun pahin painajainen!!!! Jäisi lentävät käärmeet kakkoseksi. Taidan sittenkin harkita ensin kaksi kertaa, ennen kun sinne päin maailmaa lähden ryntäämään 😉

      Reply
  • Anna K.
    4 maaliskuun, 2017 at 11:07 pm

    Olen kyllä nähnyt apinoita ja upean vihreän kolibrin Kuubassa, mutta silti tykkään eniten kissakohtaamisista. Ne on vaan niin mun eläimiä ja osaan lukea niiden mielen liikkeitä paremmin kuin monen muun eläimen. Kreikkalainen kissanpentu sylissä on loman parhaita hetkiä. Aina tekisi ottaa mieli mukaan!

    Reply
    • Outi
      5 maaliskuun, 2017 at 11:57 am

      Joillain ihmisillä on joku ihmeellinen luontainen kyky olla ja muodostaa yhteys kissoihin. Itseltäni tuo kyky puuttuu ja kammoksun omalla tavallani varsinkin kulkukissoja. Koirat ovat sitten jo asia erikseen.

      Costa Ricassa lenteli paljon kolibreja ympäriinsä ja opin tunnistamaan ne äänestä, jolloin niitä oli helppo bongailla.

      Reply
  • Sannahof // Unelmamaja
    5 maaliskuun, 2017 at 1:06 pm

    Luonto ja eläimet on kyllä niin upean ihmeellisiä! Ja vautsi, mitä kaikkia eläimiä olette matkoillanne bongailleet. Itsekin muutakia näistä päässyt lähietäisyydeltä luonnossa ihastelemaan, mutta aivan liian moni vielä näkemättä.

    Reply
    • Outi
      6 maaliskuun, 2017 at 5:17 pm

      Matkoilla parasta on just nimenomaan luonto. Opastetut kierrokset ovat siitä todella hyviä, että oppaat osaavat bongailla eläimiä luonnosta ihan erilailla kuin mihin omat silmät yltäisi.

      Reply

Leave a Reply