Ranongista täräytettiin kakkosluokan bussilla Bangkokiin. Matka kesti noin 9 tuntia ja ilmastoidussa bussissa oli helppo matkustaa. Ainakin siihen asti kunnes ilmastointi sanoi poks ja bussin sisälämpötila kipusi sekunneissa varmasti lähemmäs 40 astetta. Ovet selällään ajettiin viimeinen tunti ja silti tuntui, että happi oli loppua.
Saavuttiin Bangkokiin aikaisin aamulla noin kello 5.30 ja suunnattiin edelliseltä reissulta tutuksi tulleelle Khao San Roadille, nuorten reissaajien ghettoon. Ja meno oli ennallaan. Kellonajasta huolimatta koko KSR:n väki mateli hoiperrellen ties mitä eritettä lainehtivaa katua pitkin, kun taas osa porukasta istui kadunvarsibaareissa edelleen tuopit huulilla. Päätettiin suunnata samalle alueelle, jossa viimeksi yövyttiin, jossa meno oli hitusen rauhallisempaa.
Lyhyiden unien jälkeen samoiltiin pitkin tuttuja katuja. Meno oli tosiaan entisensä, vaikkakin ihmisiä oli vähemmän johtuen vuodenajasta. Vaatteita, koruja ja muuta turistikrääsää kadut pullollaan sekä toisiaan halvempia katukeittiöitä.
Yömatkustamisen jälkeen oli taas melko väsynyttä, joten päätettiin ottaa lungisti. Ystävämme Changi alkoi syystä tai toisesta kuitenkin huutamaan takaraivossa, joten päätettiin istahtaa kaljalle. ”Sorry, no alcohol today” Päivä oli pyhitetty Buddhalle, joten kaikissa ravintoloissa ja kaupoissa alkoholin myynti oli kielletty. Mutta koska raha puhuu, oli lakia helppo kiertää. Poliiseja harhautettiin tarjoilemalla olutta läpinäkymättömistä kahvimoteista. Helppoa! Tai sitten näin vain muodon vuoksi. Itse epäilen, että alueen poliiseille on maksettu bhati jos toinen, jotta pysyttelevät kaukana. Sama se meille. Maistui se kalja kahvikupeistakin.
Illemmalla päädyttiin katubaariin, josta tilattiin kaljaa ja simpukoita. Iso lautasellinen ja kaksi isoa olutta maksoi yhteensä ehkä 3 euroa. Samaan pöytään istui neljä unkarilaista poikaa. Jätkät olivat lähdössä klubille ja osalla tähtäimessä oli ilmeisesti aasialaiset naiset. Itse olen aina ajatellut, että näissä merkeissä miehet ovat yleensä lähemmäs keski-ikää, mutta sekin ajatus on kumoutunut täällä täysin. Pojat lähtivät yöhön, me melko piakkoin unille.
Aamu koitti. Ja arvaatte varmaan. Ensimmäinen KUNNON krapula kolmeen kuukauteen ei maistunut erityisen hyvälle! Lisäksi päivään piti mahduttaa ties mitä ohjelmaa, ja ajatuksissa oli illalla jo lähteä bussilla pohjoista kohden. Se ajatus hylättiin heti ensikättelyssä, mutta bussiliput oli pakko päästä ostamaan seuraavalle illalle.
Tyhminä otettiin vaihtoehdoista vaikein ja aikaakuluttavin. Vene 15 min, Skytrain 15 min, kävely 20 min + odottelut, eli matka kesti yli tunnin. Taksi olisi maksanut ehkä saman ja aikaa olisi kulunut noin 15 min. Että näin. Marko näytti eritoten huonovointiselta ja sitä kesti pitkälle iltaan asti.
Oltiin kuitenkin erityisen aktiivisella päällä, sillä kierreltiin myös ehkä maailman suurimmilla viikonloppumarkkinoillakin useampi tunti. Kävijämäärä päivässä on noin 200 000 ja tavaraa löytyy huonekaluista lemmikkieläimiin. Paras tapa viettää siis krapulapäivää..? Illalla mentiin vielä leffaan, mutta mulle se oli tunnetusti liikaa ja nukuin suurimman osan koko 2 tunnin elokuvasta. Leffa oli kai Star Trek…
Kahden Bangkokissa vietetyn yön jälkeen lähdettiin jälleen yöbussilla liikenteeseen määränpäänä Chiang Mai. Chiang Maissa oli tarkoitus viipyä noin 5 päivää.
Kaupunki on erittäin miellyttävä. Kaupungin reunoilla kohoaa kauniit vuorenrinteet ja meno kaupungissa on leppoisaa. Suuren kaupungin humu uupuu täysin ja katukuvaa koristaa ekokahvilat ja terveysruokaravintolat. Majoitutaan vanhan kaupungin puolella edullisessa guesthousessa. Useimmat rakennukset ovat vanhoja ja matalia, ja vanhaa kaupunkia ympäröi aikanaan khmerien rakentama vallihauta. Lämpötilakin on ihan kohdallaan. Useimmiten päivällä on niin kuuma, että hiki virtaa vaikka kuinka paikoillaan yrität pysyä. Veikkaisin asteiksi noin 40+.
Päätettiin tehdä täällä jo viime reissulla haavena ollut kokkikurssi. Lisäksi varattiin joku aktiviteettihölönpölöpäivä. Kokkikurssilla tehtiin neljä eri ruokalajia.
Tänään oli aktiviteettipäivä. Ratsastettiin norsuilla, vaikka periaatteessa haluaisin moista toimintaa vältellä. Oltiin kuultu kuitenkin, että täällä norsuja kohdellaan paremmin kuin esimerkiksi Nepalissa, joten otettiin riski. Ja ainakin päältäpäin näytti, että elefantit saivat viettää melko rauhallista elämää. Nepalissa nähtiin jatkuvasti käsittämätöntä teurastusta, mutta täällä norsut kulkivat vapaasti ja oppaat antoivat käskyjä äänimerkein, joita eläimet tottelivat. Kuka tietää tosin, mitä norsujen koulutukseen täälläkin kuuluu, mutta ulospäin näytti hyvältä. Lisäksi muutaman norsun mukana kulki vauvafantteja, joita ehkä koulutettiin siinä ohessa seuraamalla emonsa toimintaa, joten joskohan se olisi näin iisiä täällä….Kuka tietää..Fanttien jälkeen käveltiin vesiputouksille uiskentelemaan, jonka jälkeen laskettiin kumiveneellä koskea alas.
Poikien leikkejä. Tosin itsehän osuin ensiyrittämällä napakymppiin ja ensimmäinen kerta elämässäni kun koskenkaan ritsaan 😉 Lahjattomat harjoittelee!
Tässä Chiang Mai lyhykäisyydessään. Harmi, että aikaa on enää näin vähän. Lähistöllä olisi paljon tehtävää ja nähtävää, ja tällä alueella voisi hyvinkin viettää aikaa viikkotolkulla. Huomenna illalla lähdetään kuitenkin jo kohti Bangkokia. Enää 4 päivää koko 3,5 kuukaudesta jäljellä…
No Comments