Luksus ei ehkä ole sanana sellainen, joka kuvastaa meidän elämäämme kamalan hyvin. Tai toki riippuu, mistä vinkkelistä katsoo, mutta timanttien välke ja dollareiden ylenpalttinen tuhlailu ei ole elämänkatsomuksellisesti kamalan korkealla arvomaailmassani. Silti tuollaisessa elämäntyylissä on jotain jännittävää. Ehkäpä juuri siksi, että se eroaa niin paljon omastani.
Dubaissa meille avautui mahdollisuus päästä maistamaan pala ylellisyyttä. Matkaamme sisältyi retki Burj Al Arabiin, viiden tähden luksushotelliin, jossa saimme nautiskella kahden tunnin iltapäiväteestä aika fiinissä ympäristössä. Retki oli loppuhuipentuma päivän kestäneelle opastetulle kierrokselle modernissa Dubaissa, jossa vierailimme muun muassa palmusaarilla ja maailman korkeimmassa rakennuksessa Burj Khalifassa.
Kyyti kurvasi Burj Al Arabin eteen kolmelta iltapäivällä. Allamme oli vanha minibussi, ja se nauratti meitä, sillä pihalla pörräsi kourallinen Rolls Royceja. Erotuimme heti porukasta.
Ovineiti viittilöi meidät sisään oikeasta ovesta. Ihmisten vaatetuksistakin saattoi jo päätellä, että nyt ollaan eliittien mestoilla. Retken kuvauksessa oli erikseen mainittu pukukoodi, joka oli casual elegant. Miehiltä vaadittiin pitkät housut ja umpinaiset kengät. Kiitos vain, että maininta löytyi, sillä en tiedä oltaisiinko muuten tajuttu tätä. Yleensä päiväretkille kun yrittää pukeutua mahdollisimman mukavasti. Ja se ei oletettavasti tarkoita meillä casual eleganttia.
180 metriä korkean rakennuksen aula oli näyttävä syystäkin. Tämä on nimittäin maailman suurin aula ja kaikkien aikojen korkein sisään rakennettu avoin tila, mikä ei yllätä, sillä ollaanhan me Dubaissa, superlatiivien kaupungissa.
Iltapäivätee tarjoiltiin hotellin ensimmäisessä kerroksessa. Jännitti, ehkä vähän ahdisti, sillä vauveli oli aikalailla jo väsyksissä päivän hektisyyden takia. Vauvat otettiin kuitenkin avosylin vastaan ja syöttötuoli kannettiin pöytään, joten hiukan uskalsin huokaista helpotuksesta. Yleensä neiti viihtyy syöttiksessä.
Vaan eipä kaukaakaan, kun väsymys vei voiton. Yritin tarjota maitoa tuttipullosta, mutta pullo lenteli pitkin vastapestyjä lattioita ja maidot räiskyivät ympäri ravintolaa. Voihan peeveli! Tätä mä juuri pelkäsinkin.
Ihanan ylellinen ravintola ja seesteinen tunnelma viulumusiikkeineen alkoi hiljalleen muistuttamaan vauvaperheen katastrofikeittiötä. Sen jälkeen kun neiti päätti alkaa kiljumaan niin kovaa, että aloin pelkäämään tuon 8000 neliökilometrin kultamäärän rapisevan alas seiniltä, päätin paeta vauvan kanssa vessaan ja olla siellä niin pitkään, että tyyppi nukahtaa.
Kahden tunnin teehetkestä ensimmäinen menikin siinä, että meistä aikuisista toinen herkutteli yksin pöydässä kun toinen kanteli vauvaa pitkin ravintolaa. Viimeisen vessareissun jälkeen tyyppi kuitenkin nukahti ja saatiin toinen tunti keskittyä itse asiaan, mutta kaiken sähellyksen jälkeen voin todeta, että tällaiset hetket ja paikat eivät todellakaan ole vauvaa varten.
Ilman tätä ylimääräistä sähläystä itse ”Afternoon Tea” oli kokemisen arvoinen. Hinta menulle oli, tai olisi ollut, 520 AED, mikä vastaa noin 120 euroa, mutta meillä tämä lysti kuului voittomatkaan.
Alkumaljan ja -palan jälkeen menuun kuului suolapalalajitelma, joka oltiin aseteltu ”afternoon tea” -henkeen hienolle kaksikerroksiselle telineelle. Se, miltä suolapalat maistuivat, on turha kysyä minulta. Tässä vaiheessa neidillä oli päällään juuri pahin hepuli, joten kauhoin suolapalat ääntä kohden sen kummemmin makuihin pureutumatta. Hienon näköisiä olivat ainakin.
Suolapaloja seurasi pääruoka, jota seurasivat pehmeät skonssit ja rehevä kakkuteline, jota seurasi sahramilla maustettujälkiruoka. Teetä oli valtava valikoima, jota olisi saanut juoda mielin määrin. Yhtäkkiä kevyehkö iltapäivätee alkoikin täyttämään vatsaa sen verran, että osa herkuista jäi tyystin syömättä.
Mutta olisinko maksanut itse tästä lystistä 120 euroa. No en, vaikka toisaalta kyllähän tuo kokemuksena oli hieno ja 120 eurolla sai kyllä vatsansa täyteen.
Sellaisille, jotka arvostavat enemmän tällaisia elitistisiä hupeja suosittelen kyllä kokeilemaan. Rakennus on näyttävä ja palvelu ravintolassa on sitä, mitä voi olettaakin. Mutta ehkä kuitenkin näinkin hintavasta kokemuksesta olisin odottanut makumaailmaan jotain ekstraa. Aika monesta suupalasta kun jäi sellainen ”ihan kiva” fiilis…sen mitä nyt muistan.
No Comments
Jenna / Huge passion for life
10 joulukuun, 2017 at 9:10 pmVoi ei, tulipa pienelle väsy juuri kun olitte tuolla. Näyttää kyllä herkulliselta iltapäiväteeltä, mutta aika suolainen hinta on. Rakennus näyttää kyllä hulppealta. Dubai on kyllä niin överi mesta.
Outi
10 joulukuun, 2017 at 9:13 pmJuu, eipä nuo pienet osaa katsoa aikaa ja paikkaa milloin väsähtävät. Pitää vaan itse koittaa sopeutua 🙂 Hinta on kyllä suolainen, mutta ei paljon edullisempaa voi olettakaan siihen nähden, että halvin hotellihuone tuolla maksaa 1500€ 😀
Annemaria/Samppanjaa muovimukista
10 joulukuun, 2017 at 9:29 pmJoskus on aina kiinnostavaa käydä kurkistamassa rikkaiden puuhamaita. Eri asia sitten nauttiiko itse tällaisesta pönötyksestä ja oliko tuo niin suuri elämys, että kannattaa maksaa noin suolainen hinta. Huvitti tuo vauvan hepulin täydellinen ajoitus 🙂 Se on kumma juttu, että vauvat ja koirat osaa antaa ”parastaan” aina silloin kuin vähiten toivoisi.
Outi
10 joulukuun, 2017 at 9:51 pmVeikkaanpa että samanmoisia elämyksiä saa pienemmälläkin rahalla, mutta kuten sanoin, varmaan joillekin enemmän sitä ominta omaa.
Monessa muussakin asiassa lapsia ja koiria on helppo verrata keskenään 😀 Mutta juu, ajoitus hepuleille oli kyllä aivan mahtava. Onneksi hiukan osasi itse odotellakin (pelätä) jotain tällästä, niin pystyi asennoitumaan jo valmiiksi.
Suunnaton
11 joulukuun, 2017 at 8:03 amNäyttää aika hulppealta! Myös mun täytyy kuitenkin todeta, että 120e tuntuu aika hurjalta summalta iltapäiväteestä. Hauska lulea, mitä kaikkia erikoisuuksia teidän palkintomatkaan on kuulunut. Tällaisiakin ei-niin-omia-juttuja on kiva päästä välillä kokeilemaan. Ja onneksi lapsikin rauhoittui lopulta 🙂
Outi
11 joulukuun, 2017 at 12:56 pmEn kyllä omasta pussista olisi missään nimessä tuollaista hintaa maksanut, sen verran hurjalta se itsestäkin tuntui 😀 Vaikka onhan tällaiset aina kokemuksena hyvin mieleenpainuvia. Kerran elämässä -juttuja 🙂
Pirkko / Meriharakka
12 joulukuun, 2017 at 7:42 pmMe päädyimme joskus ko. hotellin portille ja kysyimme sitten, että pääsisikö sisään. Ei kuulemma pääse, ilman pöytävarausta edes. No mietittiin heti ja etsittiin netistä puhelinnumero ja soitettiin hotellille ja saatiinkin saman tien pöytävaraus cocktailbaariin! Joten sitten uusi yritys portilla ja pääsimme sittenkin sisään, eli tuli nähtyä nuokin paikat. Ei se cocktail + muutama pieni cocktailsuupalakaan ihan halpa ollut, mutta oli kiva nähdä tuokin maamerkki myös sisältä.
Outi
13 joulukuun, 2017 at 9:49 pmKiva oli tosiaan päästä sisään tuonne. Pramea paikka toden totta, mutta omakustanteisesti en kyllä olisi teehetkestä yli sataa euroa vitsiä maksaa. Kiva että saitte nopealla aikataululla pöytävarauksen. Luulen ettei tunkua tuohon ravintolaan ainakaan ruuhkaksi asti ole.
Paula - Viinilaakson viemää
13 joulukuun, 2017 at 6:50 amMinä olen ollut lounaalla samaisessa hotellissa erään ryhmän mukana. Siitä on aikaa jo ehkä seitsemisen vuotta joten muista niin hyvin. Upea oli rakennus ja kauniit oli annokset. Kamelinmaitovanukas jälkiruoista jäi mieleen. Kiertelimme sitten vähän hotellin käytävillä mutta minun kuvat ei kyllä ole näin upeita kuin sinun.
Otan osaa vauva episodin vuoksi (jos niin voi sanoa), tiedän todellakin miltä sellainen tuntuu. Ne on niitä vanhemmuuden ”huippuhetkiä” ? Mutta ainakin voit hänelle kertoa sitten isompana tämän tarinan.
Outi
13 joulukuun, 2017 at 9:50 pmKiitos osanotosta! 😀 Se lämmittää mieltä!! Fiini iltapäivätee oli kyllä kaikkea muuta kuin fiini siinä vaiheessa kun maidot lentelee ympäri ravintolan lattiaa ja vauva kiljuu suoraa kurkkua. Virheistä oppii 😉
Anna | Tämä matka -blogi
16 joulukuun, 2017 at 8:41 amTuo on kyllä makea paikka! Kokemuksena oikein suositeltava.
”Kyyti kurvasi Burj Al Arabin eteen kolmelta iltapäivällä. Allamme oli vanha minibussi, ja se nauratti meitä, sillä pihalla pörräsi kourallinen Rolls Royceja. Erotuimme heti porukasta.”
Me ajoimme jollain ihan kamalalla vuokra-auton kököllä RAK:ssa mm. Waldorf Astoria Ras Al Khaimahin oven eteen. Henkilökunnan ilmeet oli paljonpuhuvia, mutta nopeasti oli sirin ja madamen laukut hoidettu sisälle ja auton rotisko kadotettu parkkipaikalle pois näkyvistä pilaamasta hotellin edustaa 😀
Outi
17 joulukuun, 2017 at 9:54 pmHaha, juurikin samoja fiiliksiä meillä. Hetken aikaa teki kyllä itsekin mieli luikkia pakoon. Se tunne, ettei kuulu joukkoon, ei ole kaikista mukavin, mutta siihenkin tottuu yllättäen aika helposti 😀
Rosa
16 joulukuun, 2017 at 10:09 amHienoja paikkoja olette pääseet kokemaan. Lapsen kanssa matkailu on aina yllätyksiä täynnä. Pieni kasvaa niin nopeasti, että ei voi aina edes tietää, että mikä on haasteena seuraavalla matkalla. Hyvin tiivistit tuon fiiliksen lapsen kanssa ravintolassa olemisesta ”sen mitä nyt muistan”. Se kokemus minullakin on monesta lapsen kanssa ruokailusta 🙂
Outi
17 joulukuun, 2017 at 9:55 pmTodellakin, yllätyksiä ei puutu lapsen kanssa. Hetki on mennyt itselläkin tottua siihen, ettei hätkähdä niitä yllätyksiä niin kovin. Kaikkeen onneksi tottuu, eikä ikävätkään yllätyksen ajan kanssa tunnu enää niin ikäviltä kun osaa asennoitua oikein 🙂
Anna | Muuttolintu.com
16 joulukuun, 2017 at 7:19 pmHeh hiukan hymyilytti tuo kommellus kun vauva ei ollut yhteistyökykyinen, mutta voin kuvitella että ei sillä hetkellä paljon hymyilyttänyt! Kiva että nukahti kumminkin, että pääsit nauttimaan. En tiedä maksaisinko iltapäiväteestä tuon verran, mutta onhan se varmasti mieleenpainuva kokemus. Me kyllä tykätään luksuksesta silloin tällöin, kunhan se ei tule tavaksi, silloin sitä arvostaa enemmän.
Outi
17 joulukuun, 2017 at 9:57 pmTuo on totta, että luksus on jees sillon tällöin. Mutta kaikkeen turtuu jos liikaa mässäilee, joten tällaiset harvinaiset herkut tuntuu kyllä aika mukavilta 🙂