Saavuttiin Bocas Towniin helpottuneina edellisen yön koettelemuksista. Venematkan tähtihetkiä oli vieressä uiskentelvat delfiinit. Bocas Town oli letkeän oloinen saarikaupunki, rakentunut sekin tosin turistien tarpeita tyydyttämään. Siellä täällä soi latinorytmit tai reggae, ja kaduilla vaelteli kotiutuneen näköisiä hippejä ja surffikansaa. Kaupunki sijaitsee saarella nimeltään Isla Colon, joka saa nimensä Kolumbuksen mukaan. Kolumbus kävi saarilla löytäessään Amerikan.
Bocas Townista lähdettiin muutaman tunnin kahvittelun jälkeen veneellä kohti kehuttua saarta, Isla Bastimentosta. Venetaksi vei meidät 5 dollarilla perille. Aurinko paistoi eikä väsymyskään ottanut juuri valtaa.
Oltiin varattu pari yötä Bocas Island Lodgesta, saaren keskellä olevasta hostellista. Hostelli oli viehättä hyvin hoidettu paikka, mutta jokin oleellinen jäi puuttumaan paikan tunnelmasta, minkä vuoksi päätettiin jo kahden yön jälkeen jatkaa matkaa kohti Costa Ricaa. Hauskaa paikassa oli se, että sitä pyöritti pääosin vapaaehtoistyöntekijät, jotka saivat asua siellä ilmaiseksi muutamaa työtuntia vastaan.
Hostellilta oli noin 10 minuutin kävely viidakon halki rannalle. Harmillisesti päivät olivat kovin tuulisia ja sateisia, joten ei päästy nauttimaan rantaelämästä. Kävelymatkalla bongattiin kuitenkin kolibri ja punainen peukalonpään kokoinen sammakko, joita saarella elelee kuulema paljon. Pääranta on saanut nimensä myös sammakoiden mukaan, Red frog beach.
Costa Ricaan – letkeä Puerto Viejo
Kohti uusia tuulia ja vesisateita siis. Määränpäänä Puerto Viejo, rantakaupunki Costa Ricassa. Käytettiin ensimmäinen täysin aurinkoinen päivä, mitenkäs muutenkaan kuin matkustamiseen. Mietittiin valmiiden pakettien ja omatoimisen matkaamisen välillä Bocas del Torosta Puerto Viejoon. Päädyttiin kuitenkin lähtemään ominemme eteen päin, mikä osoittautui erityisen hyväksi päätökseksi. Meillä kävi myös tuuri, sillä 5 hengen sekalainen seurakunta matkasi samaan suuntaan meidän kanssamme ja yksi porukasta puhui hyvää espanjaa. Saatiin neuvoteltua hyvä hinta (8USD/hlö) minibussilla Panaman ja Costa Rican rajalle. Rajan ylitys tapahtui rivakasti. Muutama leima ennen ja jälkeen ”no man’s landiä” , pari dollaria kouraan virkailijalle ja kulman taakse bussiasemalle, joka veisi meidät Puerto Viejoon. Bussikin oli naurettavan halpa, muistaakseni 7 dollaria kahdelta. Bussimatkalla bongattiin banaaniplantaaseja ja Chiquita-rekkoja, jotka tod.näk. kuljettelee meidänkin banaanit lähikauppohin.
Rantaelämä sai edelleen odottaa. Yövyttiin Kaya’s place nimisessä paikassa, joka on noin 5 min kävelymatkan päässä kaupungista. Luettiin kaupungista kaikelaisia kauhutarinoita ryöstäjistä raiskaajiin, mutta päällisin puolin paikka vaikuttaa ennen kaikkea rennon letkeältä rantakaupungilta. Jos Bocas Townissa soi reggae joka toisessa kulmassa, täällä se soi jokaisessa kulmassa. Aurinkoa odotellessa.. Jamaikavaikutteet näkyvät täällä selkeästi elämäntyylissä ja ihmisissä. Tummat jamaikalaistyyliset miehet istuvat puiden katveessa, polttavat ganjaa ja myyvät hedelmiä.
Tänään on ollut päivä toinen. Edellisten päivien vesisateen tilalle meille siunautui täydellinen auringonpaiste. Vuokrattiin pyörät ja lähdettiin polkemaan kohti rauhallisempia rantoja. Dippasimme itsemme heti tilaisuuden tullen mereen, mikä oli ensimmäinen virallinen kosketus Karibianmereen. Jossain välissä pysähdyttiin ruotsalaisen mimmin pitämään ravintolaan kahville ja tilattiin kahvien lisäksi karambolamehut. Hetkeä myöhemmin tajuttiin istuvamme ison karambolapuun alla. Ravintolan naikkonen kävi poimimassa hedelmät puusta ja lähti valmistamaan mehua takahuoneeseen. Ja juoma oli empimättä parasta, mitä olen koskaan juonut!!!!
Pyöräreissulla nähtiin lisää kolibreja, rannalla yksinään käyskentelevä hevonen ja iso keltainen leguaani puussa. Päivä täynnä onnistumisia <3 Palovammoilta ei tosin vältytty. Molemmilla siellä täällä kirkkaanpunaisia läikkiä ympäri kroppaa. Kyllä turistit osaa!
Käy seuraamassa Facebookissa ja Instagramissa.
No Comments